Blogi

Jumalauta, mä oon tullut vanhaksi. Siis viime kesänä tein helposti 12-tuntisia duunipäiviä viitenä päivänä viikossa ja noista viidestä työpäivästä olin darrassa keskimäärin 3,48 päivänä. Nyt yksi krapulapäivä ja oon ihan kaputt. Tärisyttää ja värisyttää ja tekee pahaa ja on ontto olo. Ei tää voi olla muuta kuin merkki lähestyvästä kiikkustuoli-iästä. Perkele, mun elämä on ohi.

On kyllä pikkasen sellanen elävä kuollut -olo. Mikään ei oikein tunnu miltään ja toisaalta koko ajan tuntuu joltain ihan kummalliselta. Tekisi kauheasti mieli syödä jotain, mutta toisaalta taas ei huvittaisi tippaakaan juosta halailemaan posliinia. Ei mulla ennen, silloin siis kun olin vielä nuori ja nätti, ollut tällaisia dagen efter -fiiliksiä. Perkele (taas kerran)!

Jotta olotila olisi mahdollisimman autuaallinen, on mun räkätautikin päättänyt voimistua entisestään. Paksua keltavihreää jööttiä tursuaa nenästä kuin... öö... no, tulee kuitenkin paljon. Silmiä kutittaa ja korvat on koko ajan lukossa. Kaiken kukkuraksi mun kroppa on päättänyt selkeästi tehdä musta viisaan hinnalla millä hyvänsä ja alkanut tyrkätä neljää viisaudenhammasta kerralla pintaan. Vaikka krapula antaisikin myöden laittaa jotain sapuskaa kupuun, ei suu suostu jauhamaan mitään kovaa tai sitkeää. Kielikin on ihan vereslihalla, kun noi terävät esiin puskevat hampaannurkat repii sitä hela tiden. Perkele (kerta kiellon päälle)!

Mutta. Jos sitten alkaisi relaksoitumaan, heittäisi lököverkkarit päälle ja alkaisi katsoa television hömppätarjontaa.

Rrrock!

Arkipyhät on maailman eniten paljon tyhmin keksintö. Joojoojoo, lähtekää te muut vain sankoin joukoin juhlimaan, näkemään kavereita ja pitämään hauskaa niin mä voin sitten sillä aikaa vaikka tienata aivan liian vähän rahaa paistelemalla bögöjä. Epistä!

Vappufiiliksen nosti heti aamusta kattoon ketjureaktio, joka sai alkunsa labrakäynnistä. Laboratoriokäynti edellyttää a) heräämistä varttia yli seitsemän ja b) useamman tunnin syömättömyyttä. Kohdat a ja b erikseenkin ovat omiaan aiheuttamaan tän malliseen päähän päänsäryntynkää - ei liene vaikea arvata, kuinka helvetillinen päänsärky nyt jyskyttää ohimoissa melkein 20 tunnin paaston ja noin 4 tunnin yöunien jälkeen.

Mutta eipä siinä. Oikein helvetin ratkiriemukasta Wappua kaikille. Saa laittaa mullekki yhden siiderin jäähtymään, pääsen kuiteskin jo puoli yksitoista p.m. töistä niin tuun sen sitten sen jälkeen nautiskelemaan.

Rrrock!

Voi perkele. Mä se en vain osaa nauttia elämän seesteisyydestä, vaan aina kun menee vähän aikaa hyvin ja leppoisasti, on pakko alkaa (epä)järjestelemään elämäänsä uuteen uskoon. Olisihan se nyt suorastaan hulvattoman vallattoman typerää elää rauhallisesti ihan onnellisessa parisuhteessa ihan kivaa elämää. Aina kannattaa pyrkiä muutoksiin, radikalismiin ja tyhmäilyyn, että kaikki jo saavutetut etuudet varmasti ryöpsähtävät kankkulan kaivoon.

Joka kerta kun olen tehnyt elämässäni suuria ratkaisuja - muuttanut pois kotoa, vaihtanut asuinkaupunkia, eronnut ja karannut - olen päättänyt, että nyt saa riittää, tämä oli viimeinen suuri mullistus elämässäni piiiiitkään aikaan. Mutta kappas keppanaa, muutama kuukausi eteenpäin ja jonkinlaisen pyörremyrskyn keskellä ollaan taas. Ja taas ja taas ja taas. Syyttäisinkö tästä levottomuudesta aadeehoodeeta, huonoja vanhempia vai mätää yhteiskuntaa? En ole vielä päättänyt, mutta jonkun muun syy tämä mun tyytymättömyystaipumukseni selkeästi on. Itsehän olen tunnetusti hyvinkin rauhallinen ja vähään tyytyvä ihminen, joten ei voi olla musta itsestä kiinni, että mun elämäni on aina solmussa ja jonkinlaisessa käymistilassa.

Mutta etiäppäin, sano mummo lumessa. Kofeiinia ja nikotiinia kaipaa hän ja sitten salille purkamaan jos minkälaisia turhautumisia ennen elämääkin pidempää iltavuoroa.

Rrrock.

...suurinpiirtein sellaista elämä on.

Joskus sitä aina miettii, mitä sitä onkaan entisessä elämässään mahtanut tehdä, kun on ansainnut näin mukavia viikonloppuja ja hetkiä uusien tuttavuuksien kanssa. On ihan mieletöntä, miten täysin erilaiset, eri-ikäiset ja muutenkin ihan eri planeetoilta (=Porista/Turusta) olevat ihmiset löytävät yhteisiä säveliä ja saavat aikaan mieletöntä yhteishenkeä ja paljon iloa, laulua ja naurua. Huippua.

Blogi on nyt virallisesti avattu ja huomenissa tai joskus sitten myöhemmin lupaan ryhtyä avautumaan ihan toden teolla. Nyt halusin vain tulla ilmoittamaan, että cityneitsyys on mennyt (onneksi viattomuus jäi ;)), paljon uusiin hauskoihin ihmisiin on tutustuttu ja elämä on ihanaa.

Unta kaaliin ja aamulla takaisin arkeen ja töihin.

Rrrock!