Eilen tultiin kissan kanssa melkein puolentoista viikon porukoilla-oleskelun jälkeen kotiin. Kuuma oli, ulkona ja sisällä. Tänään sama homma. On mulla jossain pöytätuuletin, mutta ei siitä ihan hirveästi ole hyötyä. Vois kai sen silti huomenna kaivaa esiin :P
Tavallaan oli hyvä mieli, kun heinäkuussa päätin asua Helsingissä vielä ainakin vuoden. Tänään sitten puistoillessa ehkä mun läheisin ystäväni sanoi jotain, mikä pisti miettimään. Kyseinen henkilö aloittelee nyt toista asuinvuottaan samassa rapussa ja samalla vuokranantajalla kuin me. Onhan nämä aika kalliita pienituloiselle ja opiskelijalle, mutta suhteutettuna sijaintiin Helsingissä ok. Tämä ihminen siis totesi, että täytyy ensi keväänä ruveta etsimään uutta kämppää. Halvempaa. Vähän niinkuin tulevaisuuden ennakointina, kun ei saa enää opintotukea. Onhan se vähän outoa, jos ite edelleen asun tässä ja ei olekaan iltateekaveria tossa ihan lähellä. Tuskin se Helsingistä pois muuttaa vielä, mutta kuitenkin...
Rovaniemen paikkaa pohtiessa ajattelin kyllä, että jos mä tästä kämpästä muutan pois, veljelle tulee asunto-ongelma. Että sillä ei ole varaa yksin asua isohkoa kaksiota, eikä varmaan haluakaan. Ja tuskin hirveetä hinkua ottaa asuinkaveriksi ihan complete strangeriakaan. Nyt sitten ystävän toteamuksen jälkeen aloin miettiä, että niin - veljen pitäisi valmistua ensi keväänä. Viimeistään kai jouluna 2010. Sen verran tiedän mahdollisista tulevaisuudensuunnitelmista, että tähän kaupunkiin ei vissiin ole jäämässä. Eli sitten on meikäläisen asuminen taas tapetilla. Ystävä heitti naurun säestämänä ehdotuksen yhteisestä kämpästä, että olisi tarkat rajat = kummallakin oma huone. Mä totesin vaan, että keittiön suhteen tulis kumminkin tappelua. Ja muun sisustamisen. Enkä mä halua koko aikaa olla kuitenkaan tekemisissä. Ihan senkin takia, että olen jokseenkin kateellinen siitä opiskelupaikasta, joka tällä ihmisellä on. Ja johon olen itse jokseenkin aina halunnut. Mutta en ole päässyt. Paras keino tähän mennessä käsitellä asiaa on ollut kärsivällisyys ja mahdollisuus olla myös omassa rauhassa.
Ulkona näkyy kuu kirkkaana. Viikolla (tai ehkä oli viime viikonloppuna) näkyi täysikuu äidin ja iskän tykönä illalla ikkunasta, keltaisena. Ei hailakkana niinkuin nyt, vaan kertakaikkiaan keltaisena. Ja edelleen näkyy toi sama tähti-tahi-planeetta-tms. joka näkyi jo pari viikkoa sitten. Muita tähtiä ei näy, mutta tuo yksi näkyy.
Ja huomenna tulee isoveli kaverinsa kanssa illalla yökylään. Veljellä on silmälaaaaaserointia luvassa Tallinnassa, tiistaiaamuna lähtevät aikaisin. Äiti oli vähän kauhuissaan, mutta veli oli saanut ko. paikan palveluja käyttäneeltä kaveriltaan hyvää palautetta toiminnasta ja on nyt ilmeisen päättäväisesti menossa. Kuulemma leikkauksen jälkeisenä päivänä on heti tarkastus. Se veljen kaveri on ainakin 15 senttiä veljeä lyhyempi ja nauroi, että on lähdössä reissuun sokeainkepiksi :D
Kaupan valmiit pakasteminikevätkääryleet on edelleen hyviä. Tähän päätän päivän ulinat.
