päiväätä

Niin. Minä arvostan siivoojia ja yleensä työpaikoilla tullut juteltuakin, kun nähty. Tänäänpä tutustuin yhteen, joka ei tod. antanut hyvää kuvaa itsestään.

Eilen kävin varmistamassa, että mulle on täksi päiväksi hoidettu uusi luokka. Tämä toimenpide siitä syystä, että viime tiistaina oli ongelmia asian kanssa. Luulin tehneeni varauksen, kun paikalle pölähtää viuluope, joka olikin jo kuukausi sitten tehnyt juuri minun luokkaani varauksen... Ja vakituinen kouluisäntä oli ollut tietenkin mun varausta tehdessäni sairaslomalla ja jajajaja. No. Mulle oli uusi luokka tiistaipäiviksi ja musavastaava-ope kävi ko. luokan opettajan kanssa vielä varmistamassa asian.

No niin. Minä menin tänään luokkaan ja ehdin kaksi oppilasta pitää rauhassa. Kolmas tunti oli aluillaan, kun ovelle ilmestyy valkyyria. Keski-ikäinen nainen, joka tiedusteli melko voimakkaalla ja hyvin töykeällä äänellään, että mikäs tyyppi minä olen ja mitä ko. luokassa teen ja miksei kukaan ole hänelle ilmoittanut. Minä sitten esittäydyin käsi ojossa (ei kätellyt eikä esittäytynyt takaisin), kerroin pitäväni siellä soittotunteja, ja kerroin senkin, etten Minä ollut luokkavarauksista vastaava henkilö. Kerroin myös, että tämä oli jo kolmas luokka johon minut siirretty. Senkin, että kaikki varsinaiset musaluokat ovat tiistaisin täynnä.

Seurasi lisää meuhkaamista. Oliko varauksesta ilmoitettu kenellekään? Tämä luokka jää nyt sitten siivoamatta (tämä lause toistettiin noin viisi kertaa). Pirjo ei sanonut tästä mitään (P. on luokan varsinainen opettaja) ja että hänen (siivoajan) työnantajalle pitää ilmoittaa näistä. Ja että alkaako mulla opetus heti klo 13.15 (olin tämänkin aiemmin jo kertonut) ja että eikö mulla ole taukoja (tämäkin mainittu). Niin, ja he eivät tee mitään yötöitä.

Koitin pysyä rauhallisena ja sanoin, että musavastaava osaisi varmasti vastata asiaan paremmin. Että minä en itse juuri sillä hetkellä voinut tehdä asialle mitään - hänelle ei sopinut siivota samalla kun soitimme oppilaan kanssa. Rouvan aivoihin ei mennyt perille tieto siitä, että mulla olisi vartin tauko puoli viideltä. En huutanut enkä puhunut epäystävällisesti. Sen sijaan alkoi itkettää, kun toinen möykkää mulle asiasta, joka ei ollut mun syy. Varsinkaan kun en tiedä koulun systeemejä siivousten suhteen.

Lopulta vaan sanoin joka möykkälauseeseen vastaukseksi, että otan yhteyttä kouluisäntään ja/tai musavastaavaan ja koitan saada asian jotenkin järjestettyä ensi viikoksi. Rouva ei ruvennut tekemään ovelta lähtöä. Kolmasluokkalainen oppilaani seurasi näytöstä huuli pyöreänä, samoin muutama oppilas käytävässä. Jotta en olisi ruvennut rouvan nähden vollottamaan oikein kunnolla, sain sanottua, että mun on pakko nyt päästä jatkamaan töitäni. Vedin oven kiinni ja oppilas joutui katsomaan, kun mä koitin koota itseäni.

Ihme hermoromahdus sekin. Meni kyllä parissa minuutissa ohi. Kuivailin silmät ja nauroin, että mihinkäs me jäätiin. Soittotunti jatkui ja päivä sujui hyvin.

Puoli viideltä avasin luokan oven. Parin minuutin päästä tuli rouva siivooja. Jutteli niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Että hän ottaa nopeasti ne roskat. Ja onpas likainen lattia ja pulpetit, että hän ne siitä äkkiä pyyhkii. Että Pirjo varmaan huomauttaa oppilaille. Hän nyt tässä pikaisesti kävi tällälailla. Ja sitten alkoi mulle selvittää, miten läheiset ulko-ovet ovat milloinkin lukossa.

No. Hyvä kuitenkin, ettei möykkä enää jatkunut. Mä koitan jatkossa pysyä tyynenä ja tehdä työni. Toki ilmoitan musavastaavalle ja kouluisännälle tapahtuneesta. Mutta en mä voi oppilaita taas siirtää. Tai vaihtaa luokkaa neljättä kertaa. Ehkäpä asia jotenkin ratkeaa. Ainahan ne. Ratkeaa.

Huaaaaaaah.