Blogi

Nyt on pakattu. Matkalaukku on naurettavan tyhjä. Samoin käsimatkatavarakassi. Mietin vielä, että pitäiskö sekin vaihtaa pienempään, mutta kai se on paluumatkalla kivempi, kun on isompi. Mahtuu enempi tavaraa. No täytyy vielä miettiä. Miettiä sitäkin, että onko kaikki tarpeellinen mukana. No jos liput, rahat ja visa on mukana, niin niil pääsee aika pitkälle.

Kaveri tossa viestitteli, että oli tullu painava käsimatkalaukku. Mä en hiffaa, mitä se oikein roudaa mukanaan. No toisaalta onhan mullakin alkkareista lähtien kamaa siellä, mut eihä ne nyt paina mitään. Kosmetiikkakin mahtui lopulta hyvin siihen litran pussiin. Lisääkin olis menny. Selvästi se Potterin hankkimatta jättäminen kevensi mun käsimatkakamoja, koska tiiliskivethän luonnollisesti painaa paljon.

Kissa-parka tossa elbaa tietämättään mihin sitä joutuu huomenna. No kyllähän se serkkunsa kanssa viihtyy, mutta onhan se tietty vähä ressaavaa, kun ei saa olla kotona.

Niin tänään on ollut aika lepposa mutta tehokas päivä. Kävin aamulla sauvakävelyllä ja siellä menikin tunti. Oli ihana kävellä aurinkoisessa, mutta ei liian tunkkaisen kuumassa ilmassa. Ruotula alkaa kohta olla koluttu. Sitten pakkailin ja cityilin ja kaikkee mahdollista täällä kotona. Kaupungissa näin yhden kaverin ja toinen kaveri tuli viel käymään täällä. Nyt sit kirjoitan vikaa blogia ja yritän kuumeisesti miettiä, mitä multa puuttuu matkasta. No ehkä ei mitään. Se selviää kohta. Nyt tarttis viel pyyhkii pölyt, niin olis sit kiva tulla kotiin reissusta. Tai no jos edes ton pianon ja tän olkkarin pöydän sais pyyhittyy niin se riittäis.

Pian pitää mennä nukkuun, kun joutuu pistää oikein herätyskellon soimaan aamulla. Kirjaankin ajattelin vielä keskittyä hetkeks. Ja varpaan kynnet pitää vielä punata. Unikin vois oikeesti pian tulla, varsinkin jos asentais noi keskeneräiset verhot ikkunaan.

Touhotan vielä hetken ja sitten poistun. Mutta reiluks viikoks vaan ähäkutit. Katotaan eksytäänkö isossa ompussa nettikahvilaan. En ihmettelis. Mut nyt käännän vaihteen pois citystä ja asennoidun enkkuun. Life is.

Istun tässä keittiön pöydän ääressä. Aamupala on juuri syöty ja aamukahvi juotu. Aurinko paistaa ikkunan läpi ja lämmittää jalkoja. Sisälläni kihelmöi. Tänään on hyvä päivä.

Luin hyvää kirjaa äsken. Ei, se ei ollut Potter. Uhkailin hakevani sen yöllä, mutta kuljin kyseisen kirjakaupan ohi eilen illansuussa ja kaupan eteen oli muodostunut jono. Todellisista Potter-faneista. Oli hattuja, kouluasuja, huispaus-kaulaliinoja ja muuta rekvisiittaa. En toteuttanutkaan uhkaustani, sillä jonotusaika olisi saattanut olla pitkä noina yön tunteina. Ja näin ennen matkaa olisi turha väsyttää itseään turhaan.

Toista kirjaa lukiessani keksin, että HP:n voin myös tuoda tuliaisina ulkomailta. Se saattaa matkakohteessa olla jopa halvempi, joten tuskin haenkaan sitä tänään kotimaasta. Mulla on nyt toi toinen kirja, jota luen innolla. Se on mukaansa tempaavasti kirjoitettu; se on kuin itse puhuisi. Odotan seuraavaa lukuhetkeä.

Pakkasin eilen matkalaukkua. Nyt pitäisi silittää loput vaatteet ja sitten olenkin valmis lähtemään. Harvinaisen ajoissa. No onhan tässä ollut koko viikko aikaa valmistella. Hankalinta on tunkea litran minigrip pussiin kosmetiikka, jonka otan käsimatkatavaroihin. No tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että ne mahtuvat sinne kuitenkin hyvin. Matkalaukkuun voi pakata sitten loput.

Katselin tuossa kävelysauvoja, jotka nojaavat eteisen seinään välioven takana. Samassa sain idean. Ehkäpä pieni kävely raikkaassa aamuilmassa tekisikin oikein hyvää. Sen teenkin ja palaan illemmalla.

potteria saa mun lähikirjakaupasta pe-la välisenä yönä klo 02:01 alkaen, joten jos oon hereillä, niin kävelen tuohon hakemaan omani jo silloin. jos vanhat merkit paikkaansa pitää, niin oon hereillä..

almost over. tiistaina ja osittain maanantainakin sain nauttia kauniista ilmasta. se oli huippua. maata vaan auringossa lukemassa kirjaa. muuten onkin ollut ihan ankeeta kelien puolesta.

oon sit ollut siskon seurana sen töissä, kun sillä on paljon hommia tällä hetkellä. tai oikeestaan tehnyt sen kans hommia. mitä lomaa se on ollut? no oikeesti se on lomaa, kun ei tarvii tehdä omia töitä. enkä mä siellä olis, jos se tuntuis vastenmieliseltä. se on mukavaa, kun voi jauhaa jargonia samalla. mitä muuta mä tekisin? makaisin perse homeessa kotona? no oon mä kavereitakin nähnyt. ja sain muuten kuulla, kun en saanutkaan verhoja valmiiksi. no josko huomenna ne värkkäis loppuun. ja onhan mulla loman loppuun asti aikaa.

keskusteltiin siskon kanssa aiheesta, että kun ihmiset ihmettelee, miten me viihdytään niin hyvin keskenämme. mut ne ei pelkästään ihmettele, vaan siskon pari kaverii kadehtii sitä, että meillä on niin hyvät välit. en tiedä miksi kadehtivat, koska ei se ole sen kummempaa kuin että hengailis parhaan kaverinsa kanssa. paitsi että voi haukkua porukoita. ;) no noilla ihmisillä on itsellään huonot välit sisaruksiinsa, että ehkä se kateuden tunne johtuu siitä. ja kyl mä välil saan yliannostuksen sen seurasta, mut sit ei vaan nää pariin päivään tai edes soittele. parin päivän päästä tulee kyl sellanen pakottava tunne, että pitää kyl soittaa kuulumiset. että sen aikaa menee ennenku tulee niksat. :E

katoin äsken toisella silmällä hurjaa muodonmuutosta. sairasta oli se, että ihmistä ei voinut tunnistaa samaksi. miks ne tekee tossa ohjelmassa kaikista naisista samannäköisiä?? ihan ku tässä maailmassa olis vaan yks naistyyppi: blondi vitivalkoisilla hampailla ja isoilla tisseillä. ehkä niitä sit siel jenkkilässä sitten ei oo muuta.

on vähä haikee fiilis. tai tyhjä olo. se on sitä, kun ehtii tottuun, että joku on lähellä. ja sitten se ei taas olekaan. no ehkä sit parin viikon päästä taas näkee toista. siitä ihmisestä voi vaistota jotain. ehkä mä vaistoa väärin. mut onko naisen vaisto ollut joskus väärässä. ei, mut kerta se olis ekakin. mä en sais edes tuntee tällästä sen henkilön takia. enkä tunnekaan tämän jälkeen. piste.

ehkä mä kirjoitan viel lähdön tunnelmia. ehkä. tulee muuten pakostakin cityily-taukoa reilu viikko. tekee varmaan hyvää. ja sit voiskin löysätä tätä cityilytahtia sillai näppärästi, ku on alkuun päästy. no ei se onnistu kuitenkaan, joten ehkä sit on vaan kiva palata takaisin, kun tääl on varmaan monta mukavaa uutta keskustelua avattu sil aikaa. toiveajattelua. elämä on.

Nakuileva mummo Kalevan puistossa tänään päivällä. Mitäs ziihen sanotte?! :P

Ps. se en ollut minä.

hankkimassa matkaa varten tarpeita. Ostin lentosukat ja sellainen tuntui ällöltä oikeassa jalassani. Johtuu varmaan osaks siitä, ettei oo hirveesti tullut kuukauteen pidettyä sukkia.. Noh, sitten ostin aputeekistä maitohappobakteerivalmistetta ja aspirinia. Aspirini kuulemma ohentaa verta ja vähentää veritulpan vaaraa. Kaveri mulle tosta kertoi, et asperinia vois vähä naukkailla ennen lentoo pari päivää. Tuntuu aika ällöltä vetää jotain nappeja, vaik ei oo mitään vikaa. Apteekkari sanoi, että voihan niin tehdä, ettei siitä mitään haittaakaan ole, kunhan en vedä noita 5satasia montaa päiväs tai menee masu rikki. Noita varmaan riittäs yks kokonainen päivässä ja ottais sen siis paloina. No pitää fundeerata.

Sitten ostin myös makkariin verhokangasta. Punaista pellavaa. Saakeli ei sitte tartte enää valitella, ettei saa nukuttua mun makkaris, ku on niin valosaa. Voi kyl olla aika outoo laittaa verhot kii, ku en yleensä koskaan laita. Siis missään huoneessa. Ehkä syy on se, ettei niitä saa kii. :E No koht makkaris on upskat körtönssit.

Kangaskaupassa muuten tapahtui jotain hauskaa.. Mä olin siel varmaan tunnin ku kattelin ja ihmettelin, enkä osannu päättää. No sinne tuli pari jätkää. Aikasta nuoria molemmat, mut toinen selvästi vanhempi. Sen ikää ei oikein pysty arvioimaan, kun saattoi olla 17 tai 23. Kai se kuitenki lähempänä kahtakymmentä oli. Anyway, huomasin kun se katsoi mua tosi pitkään ja mäki katoin sitä, koska se oli hyvinkin paljon mun mieleen. Noh ne sen kaverin kans hillui siinä mun lähellä vähän väliä ja kerran se jätkä nojaili niihin kangaspinkkoihin ja tuijotti mua ihan suoraan. Mä tuijotin sitä sitten tietenkin takaisin. Siinä sitten tuijoteltiin varmaa minuutti (tai siltä se tuntui), kunnes mua alkoi naurattaa ihan vietävästi ja oli pakko kääntää katse pois. Hitto mä hymyilin sen jälkeen varmaan vartin itekseni. Oli vaan niin söpö poika.

Sit muuten hankin nyt öljyvärimaalaustarvikkeet. Ans kattoo koska saan aloitettua maalauspuuhat. Kuva on valittu jo, joten sinänsä vois aloittaa vaik heti, ellei väsyttäis näin pirusti. Ei vais nyt taidan kyl aloittaa, kun avasin ton paketin ja luovuus pompsahti esiin. Väriä kehiin! Elämä on.

What do you want from me, It's not how it used to be, You've taken my life away, Ruining everything..

Hyvä biisi. Löysin sen youtubesta, kun fiilistelin taas kaikkee vanhaa. Olin koko päivän frendillä ja mietittiin biisejä mun + toisten kamujen synttäreille. Kuunneltiin kaikkii huippuja vanhoja taas ja muisteltiin vanhoja.

Leikitin kummityttöä ja sen veikkaa siinä ohessa koko päivän. On ne vaan niin ihania lapsia. Veikka on vähä villi välillä, tai se taitaa vähä innostua mun seurasta liikaa ja sit hermostuu, kun jutellaan äipän kans jotain omiamme. Kummityttö on sitten niin sulonen, että vallan. Siis niin nätti ja siro. Ja kilttikin vielä. Nuo lapset on mulle kyllä tosi rakkaita, niinku on ystäväkin. <3

Tänään en ehtiny perehtyy matka-asioihin oikeestaan ollenkaan. No kai mä viel ehdin. Ens viikol vaihtaan rahat. Saan äipält avustusta, kun se oli antanu siskolleki. Jihuu. Saatan siis saada ruokaa elokuussakin, ku ei mee välttis ihan kaikki reissuun.

Mua muuten vähä oksettaa, ku söin viinikumeja.. En edes ennen oo hirveesti tykännyt niistä, mut nyt oon upottanut niitä aika kasan. Tekis mieli upottaa vähä jotain muutaki ku vkumeja. Meinaan KALJAAAA! No huomen ehkä pari ja sit lauantaina useampia. Mut sillo varmaan sidukkaa, ku sitä voi ryystää lämpimänäki.

Hitto et tost biisist tulee hyvä mieli. Tai sanathan siin on ikävät, mut muute melodia rokkaa tai svengaa jopa. %) Siis mulla taitaa ylipäätään olla aika hyvä fiilis.. En taida alkaa pohtimaan miks, kun ottaa kuitenki takapakkia.. Nautin nyt vaan tästä mikä on. Elämä on.

Sha-la la la la-la la
Sha-la la la la-la la
Sha-la la la la-la la
Sha-la la la la-la la.

Hmpf! Olen sekaisin. Mua risoo sellainen asia, että tykkäänkin ehkä yhdestä henkilöstä enemmän kuin mä oikeastaan käsitinkään. Siis ehkä vaan, en oo ihan varma. Luulin, että tykkään siitä vaan kaverina, mutta entä jos tykkäänkin siitä jollain muullakin tapaa? Oonko koko ajan vaan huijannut itseäni? Onneksi sentään vain ja ainoastaan itseäni. Hmpf. Mutta elämä on.

kävin sit pyrähtään pyörällä tuolla ulkosalla. muutaman minuutin fillaroinnin jälkeen alkoi ripsotella vettä ja johan sitä loppumatkasta tuli kaatamalla, mutta ei me olla sokerista. ja puhdasta se on, sanoisi ulkoiluttamani mummeli.

hyvää teki, mieli onpi virkeämpi. ainaki pikkusen. jotenki tää loma ei oo ollut sellaista auvoista onnea mitä kuvittelin. onhan se ihanaa, et saa aamul herätä myöhään ja ainaki huomen aamul on kiva, kun herää heti vain oman itsensä kanssa. vaikka tuo frendi tossa pari päivää melkein ehti olla, niin jotenkin aloin kaipaan omaa rauhaa. mä tarviin sitä ja paljon.

oho, eksyin vähä toisaalle välillä. etsin tietoa, et paljonko matkalaukku saa painaa takaisin tullessa. en vielä löytänyt tarkkaa tietoa, mut finskillä lennettäessä se olis 32kg. pitää muistaa ostaa muuten myös lentosukat. asiasta kuudenteentoista.

miten mulla oli niin hirveesti päivällä asiaa tänne, mut nyt tuntuu, ettei tiedä mitä sanois. tai olishan sitä vaikka mitä mielellä, mut en taida viittii avautua.

ehkä tää tästä, kun huomenna pääsee katsoon kummityttöä ja sen veikkaa. onha se kiva nähdä sitä parasta ystäväänikin. :) meen jo aamusta sinne ja sit puuhastellaan kaikkee kivaa koko päivä. pitäs muute hakee kummitytölle lahja, kun vuosi tulee hänellä täyteen mun reissun aikana. sit mä en pääse syntsille, jos niitä vietetään sen aikana. no ei niitä välttis vietetä.

lauantaista tulee muuten kivaa, kun silloin näkee taas näitä kivoja olentoja täältä. se on kyl hulvatonta menoa taas tiedossa. just sitä mitä mä kaipaan. vaikka kaverin kans oltiin kaljalla maanantaina, niin ei se ollut mistään kotoisin. join 3 tuoppia, eikä se tuntunut missään. no ei ollut tarkoituskaan, mut silti. ei se sinänsä auttanut rentoutuun. odotan, että lauantain kokovartalopuudutus tekee tehtävänsä.

nyt mä keskityn telkkuun hetken ja sit meen hakee siskon + kamut lentokentältä. ei kyl huvittais, kun istun suihkun raikkaana aamutakissa. tekis mieli vaan pujahtaa peittojen väliin. no diilin jälkeen sit. öitä mussukat ja muistakaa, että elämä on.

jo kolme päivää mennyt lomasta, enkä oo tehnyt mitään. viisaammat sanoivat, että ei lomalla tarviikkaan tehdä mitään. oikeassa lienevät.

tänään kaiken lisäks katsoin työmeilit. hitto. oon luuseri. no katsoin ne vaan sen takia, että mun piti päästä työpaikan intraan tutkiin matkustusohjeita jenkkilään. tai intrasta löytyy kaikki hyvät linkit, joten suuntasin sinne ja löysin kaiken etsimäni. ei oo enää kuin 11 yötä ja sit reissuun. matkustusasiakirjat odottaa tossa pöydän kulmalla. passi pitää vielä kopsata.

oon viikonlopun jälkeen odottanut tätä hetkeä, että voin kirjoittaa tämän merkinnän, mutta nyt mua ei kiinnostakaan. taidan lähteä pyörälenkille ja kirjoittaa sitten myöhemmin lisää, jos sitten huvittais enempi. oikeestaan tänkin merkinnän postaus on aivan turhaa, mutta menköön. elämä on.