Blogi

suballa nyt. eiku subilla. ja luultavimmin en sitten nuku ens yönä, mut eipä tuo mittään. tosin ei tää nyt ihan niin pelottavalta tunnu. vielä...

Sitä epäilinkin, mutta tulipa sekin todettua tänään. Työpaikkalääkäri oli yllättävän asiantunteva. Olin siitä positiivisesti yllättynyt. Ehkä palveluntuottajan vaihto teki hyvää!

Jep, siis polvilumpion rustonpehmennys tai pehmentymä on selvennys otsikosta. Polvivaivoja mulla on ollut vuosia, ellei jopa 10. Vaiva ilmenee useimmiten pitkillä automatkoilla, kun istuu kauan polvet hieman koukistuneena. Joskus ne kipeytyvät ihan ilman erikoisempaa syytä ja kipu saattaa häipyä yhtä nopeasti kuin on tullutkin.

Lääkäri kehotti hankkimaan polvituen ja vahvistamaan tukevia lihaksia. Tukikaupoilla kävinkin jo, mutta tuloksetta. Kamulta saan hieman lisäinfoa, että millanen tuki pitäisi hankkia. Huomenna voisin mennä niitä vielä katselemaan, koska haluan kokeilla onko niistä mihinkään.

Siitä seuraava steppi onkin fysioterapeutin ohjaus, miten vahvistetaan tukevia lihaksia. Ne kuulemma onkin jo vahvat, mutta vielä voi vahvistaa. Nilkkapainot olisi myös hyvät ja töissä jo testailinkin, että liikkeitä voisi tehdä työn lomassa. :D

Jumpatakin saa oman kipukynnyksen mukaan. Enkä ole vaivojen antanut aikaisemminkaan hidastaa tahtia, koska liikkuminen ei ole vaikuttanut millään tapaa tilanteeseen tai jos onkin vaikuttanut, niin ennemminkin helpottavasti kuin enemmän kipeyttävästi. Uskoisin, että polvituki auttaa vielä asiaan.

Puolen vuoden päästä vois kuulemma piipahtaa ortopedillä tsekkaamassa tilanteen, joten palataan sitten asiaan.

Että semmosta diagnoosia tälle päivälle.

Tää on ihan epistä. Lähes koko viime kuun toteutin suhteellisen hyvin herkkulakkoa, kunnes viime viikon alkupuolella repsahdin. Söin mäkkiaterian pitkästä pitkästä aikaa. No ei se mitään, koska nyt taas jaksaa olla ilman tollasia herkkuja.

Mutta karkit.. Mun karkkipäivä alkoi perjantai-iltana ja jatkui lauantaina, kun söin ostamani karkkipussin loppuun. Sitten eilen hain daimin, kun tulin maalta. Nyt mun tekee taas mieli jotain herkkuja. Siis karkkia, suklaata. Mä luulen, että mä käyn hakee tosta Siwasta. Toinen vaihtoehto on päikkärit.

Koko ajan tekis mieli syödä jotain. Mikähä mua vaivaa..

Ei mitään suunnitelmia. Laatuaikaa itselleni.

Heräsin kasin pintaan ja huomasin, että Hesarin Kuukausiliite on jaettu yön aikana. Nukuimpa sikeästi, kun en kolaukseen herännyt. Tosin ei tuosta pehmeästä materiaalista kovaa kolausta kuuluisikaan. :)

Otin lehden ja palasin kissan viereen sänkyyn. Luin rukiista juttua, kunnes uni alkoi taas hiipiä silmiin. Ajattelin, että nyt nukutaan, kun kerran nukuttaa. Seuraavaksi havahdun tekstiviestin ääneen ja kello onkin jo puoli 11. Päätän nousta aamupuuron keittoon. Vedän samantien vaatteet päälleni, pesen nassun ja valmistaudun pienelle kävelyreissulle läheiseen urheilukauppaan, jossa on inventaari-alet. Vetäsen puuron kitusiin ja hörpin aamukahvin facebookin ja cityn seurassa. Sitten ulkoilemaan..

Tulin hetki sitten ulkoa ja palasin jälleen koneelle, kas kummaa. Kohta alan puuhastelemaan omiani. Taidanpa pestä pari koneellista pyykkiä ja vähän järjestellä paikkoja, mitä ei muuten tulisi tehtyä. Surffailen netissä, kun siltä tuntuu. Ja laitan ruokaa, kun nälkä yllättää. Illaksi taidan hakea jonkun filmin, kun karkkiakin on vielä jäljellä. Taidanpa vuokrata Tummien perhosten kodin. Oon odottanut, että näkisin tuon.

Tänään voisin myös ommella loppuun tuon takin, jonka taisin aloitta 2 vuotta sitten. Onneksi kangas ei ole mennyt pois muodista. Lisäksi voisin tänään lukea hieman enkkua. Ihan vaan kertaillakseni muutamia juttuja. Kirjoitan sujuvasti enkkua, mutta puheessa on mielestäni parantamisen varaa. Tai sellasessa small talkissa. Noh, sitä en osaa edes kotimaisella. ;)

Kerrassaan ihanaa viettää yksi lauantai näin. En halua mennä edes jumpalle, koska a) oon jumpannut tälle viikolle jo ihan tarpeeksi ja b) haluan pyhittää tämän päivän vain itselleni.

Mielikin on aikas hyvä. Odottavainen hyvä mieli. Paras lauantai aikoihin.