semmonen tunne, että pakko kirjoittaa. mutta kun ei voi kuitenkaan suoraan kirjoittaa mitä haluaisi kirjoittaa.
mutta jos kirjoittaisin siitä, mistä oikeasti haluan, niin kirjoittaisin aiheesta "elämä voi muuttua". analysoisin tunteitani aiheen pohjalta, analysoisin mahdollisuuksiani ja jaksamistani. jos en jaksa, niin elämä ei myöskään muutu. mutta jos jaksan niin se voi muuttuakin. jotenkin tuntuu niin vaikealta, että olen skeptinen muutoksen suhteen. ehkä skeptisyys tekeekin kaiken vaikeaksi.
jos olisin optimisti, niin kaikki olisi varmasti helpompaa. mutta kun en ole. en anna itselleni lupaa. en ole koskaan antanutkaan, joten miksi antaisin nyt.
jos olisin täysin pessimistinen, niin elämäni muuttuisi täysin, mutta toiseen suuntaan. sen myötä se voisi ajan kanssa muuttua vielä hyväksikin. tai muuttuisin entistä pessimistisemmäksi. sitä en kuitenkaan halua.
kaiken tämän takia minusta on tullut hankala ihminen. en vaan jaksa. enkä ole tällä viikolla jaksanut. tänäänkin tein juuri vasten omaa tahtoani ja kaikki vain sen takia, että jokainen sana ei ollut siinä järjestyksessä kuin olisin halunnut. en edes tehnyt niin kuin olin alkujaan suunnitellut. mikä mua riivaa?
3 kuukautta ja sitten kaikki on ohi. elämä muuttuu joka tapauksessa.