Blogi

sisällä ja ulkona. tai no sisällä on vielä puolipilvistä, mutta pilvet ovat haihtumassa.

tuplabuukkasin tänään itseni. yks vanha kämppis soitti päivällä ja kysyi, että mitä teen tänään illalla, että hän ja tyttö tulisivat käymään. noh, mietin hetken, enkä keksinyt, että mulla mitään ohjelmaa olisi.. noh, he sitten tulivat iltasella kylään ja mukavaa meillä oli. sitten puol kasin aikaan soi puhelin ja kaveri siellä aloittaa puhelun, että tulossa ollaan. mun piti mennä sen kans lenkille! no mut ei hän ollut onneksi pahoillaan, että olin unohtanut.. mut mulle tuli vähä semmonen olo, että onks mulle tulossa dementia.

no joo, tänään olis ollut sitten seuraa enempikin tyrkyllä. yks mussukka soitteli ja olis autoonsa ollut tulossa esitteleen ja ajelulle viemään. mut kato ei mä sit päässy, kun oli niitä vieraita. harmi, se olis ollunna kiwwoo.

tein muuten kiisseliä. siitä tuli hyvää, kun vaan laitoin tarpeeks sokeria siihen. namskista.

en tiedä vetäytyykö ne pilvet sittenkin auringon eteen.

ensimmäistä kertaa varmaan yli viikkoon. se tarkoittaa sitä, että mieleni on kevenemässä. tai sitten sitä, että jalkapallokanavalta tuli haitarimusiikkia ja tuli lapsuus mieleen. luultavasti jälkimmäistä.

oon kyl harvinaisen pahalla päällä ollut viimeisen viikon. surullinen on varmaan ennemminkin se oikea sana. tein meinaan pänksit viime torstaina. no eihä ne ollut pänksit, mut siltä ne tuntu. ei vaan pystyny enää semmosta sontaa. toivoisin, etten ny polttanu ihan koko siltaa takanani, mutta tuntuu vähän siltä, että poltin. noh, olisi ollut hyvin viisasta roihauttaa koko silta jo aika päiviä sitten, mutta minkäs teet ku oot napanuoralla lähes sidottu. turhauttaa. no kyllä tämä tästä.

ilon aihe löytyy työstä. päivät vähenevät, milloin joudun vanhoja hommia tekemään. eikä minua juurikaan kukaan sieltä puolelta enää häiritse. uusia hommia on enemmän kuin kylliksi. hieman pelottaa, että kuinkahan helvetisti sitä hommaa tulee syksyllä olemaan. ylitöihin en kyllä ala. nyt on oltava tiukkana tuntien kanssa, vaikka en aikaisemmin ole koskaan ollutkaan. aika näyttää. mukavaa on se, että tänään puhuttiin ensimmäisestä ulkomaanmatkasta työn puolesta. se viekin sitten kauas, jos siihen lupa tulee. ja uskon, että tulee.

mutta tykkäänpä uusista töistä. en tiedä vielä puoliakaan, mutta oppimisintoa riittää kasapäin. ja luulenpa, että tulen vielä pärjäämään hyvin. uraputkessa. ;)

jalkapallo alkaa. ajattelin katsella ensimäistä peliäni. luultavasti silmäni kohdistuvat pakaroihin ja siilitukkiin, mutta mitä sitten.

lomacountdown 7.

puspus.

kyllä ihminen voi sitten olla rikki. henkisesti ja fyysisesti. ehkä vähä jopa kosmisestikin. no, huomenna parei. toivottavasti ainaki punotus laskee silmistä.

ajattelin, että jos yhden kuvan tuuppais tänne cityyn, kunhan saan sen käsiini. se oli aika helskutan hauska kuva.. ehkä laitan sen vaan yhdeksi illaksi, mutta laitan kuitenkin. hmm, hyviä juttuja mäkin suunnittelen. viikonlopun kohokohta.

kävin pe-aamuna fillaroimassa ja kävin akateemisessa ostaan sellasen italian kirjan, mis on cd:llä sitten luettuna niitä samoja matkalla tarvittavia fraaseja. kuuntelinkin sen jo kerran. se oli aika hauska. onhan osa niistä mulle jo entuudestaan tuttuja, mitä en kyl olis uskonut, kun alkeiskurssista on aikaa jo varmaan reilu 5 vuotta. taidanpa mennä sänkyyn lukeen ja kuunteleen sitä, kun alkaa mielikin kohentua.

Just aattelin, että voi kuinka asiat on niin mallillaan. Saan olla lämpimässä kodissani, kun ulkona sataa kaatamalla. Tehdä herkullista ruokaa, istua sohvalla katsomassa telkkua ja surffata netissä, niin eikös sitten feispuukki kaadu. En pääse sinne enää millään. OMG. No sitä paremmalla syyllä kirjoitan hieman blogia.

Kesäkuu on mennyt hurjaa vauhtia. Yli huomenna on taas palkkapäivä se tarkoittaa sitä, että kesäkuun loppupuoli on vauhdissa. Se tarkoittaa myös sitä, että saan ekan palkan uudesta työstä eli kätöseen jää enemmän kuin aikaisemmin. Ylihuomenna tulee myös lomarahat, joten voi sitä ilon päivää! Käyn kyl ostaan itselleni farkut, enkä kato hintalappua ollenkaan.

Viikonloppuna oltiin Provinssissa. Oli kyllä huisia! En oo ollut festareilla ~13 vuoteen, mutta eipä se meno ole miksikään muuttunut. Tehtiin frendin kans kaksi työvuoroa ja loppuaika biletettiin. Hyvin se meni, kun perjantaina biletettiin silleesti hillitysti. Lauantaina vedettiin sit kännit tunnissa ja hyvät niistä tuli. Tunnelma ja musa oli kyllä ihan mieletön koko festien ajan. Melkein pitäs uusiks lähteä. Jos status on ens vuonna sama, niin samalla kaavalla töihin. Ja jos majoitus järjestyy samalla tapaa, telttaileen en tod enää lähde. Sen aika on kyllä ohi.

Tällä viikolla alkoi periaatteessa toinen työviikko uusissa hommissa. Mietinpä jo, että kun nyt on käynnissä yhdet päivitykset, niin mitähän mä sen jälkeen teen?! Olispa kiva saada jo jotain muitaki hommia kuin noi. Mut porukka alkaa olla varmaan sen verran lomamoodissa, ettei paljo nakki viuhu tähän aikaan vuodesta muutenkaan. Mut oon kyl happy, että pääsen kokonaan eroon vanhoista hommista. Mua ei kiinnosta ne yhtään. Ja vanha pomokin on ihan muuttunut, joten ei senkään puolesta harmita. No olis voinut pitää parempaa huolta musta ja mun asioista, niin en olis ehkä lähtenytkään. Enpä.

Mutta ihanaa on se, että kaunareita tulee pari jaksoa per päivä. Sopivaa viihdettä sadepäivälle. Nyt ne muistelee tuolla Sallyä. Hitsi, se on ollut laiha! Olipas se muuten aika piristysruiske tossa ohjelmassa aikoinaan.

Tahdon kyllä jotain herkkuja, taidan piipahtaa Siwaan. Yllättävän lähellä.

xoxo, rakas päiväkirjani. ;)

tuo ulos taas kaikki (känni)ääliötkin. olin äsken tuol puistossa makoilemassa, lukemassa ja nauttimassa auringosta vähin vaattein - siis bikinit päällä. olin jo hyvän tovin siellä ollut niin kuulin takaani pullojen kilinää. katsoin taakseni ja semmonen ihan kiltin näköinen parikymppinen poitsu sieltä hymyili, enkä mä sitten kiinnittänyt siihen yhtään sen enempää huomiota, kun ajattelin, että se oli vaan pulloja keräämässä. noh, huomasin että se siinä seilas, mutta ajattelin, että kyllä se kohta lähtee, kun on saanu pullonsa kerättyä. noh, jatkoin kirjan lukemista ja hetken perästä mulle tuli yhtäkkiä sellanen olo, että joku tuijottaa mua. käännyin sit kattoon ja siinähän se poitsu sitten istui muutaman metrin päässä ja tuijotti mua. meikä nousee kovaa kyytiä ylös ja vetää vähä vaatetta niskaan. jätkä kehtaa vielä kysyä, että en kai mää häirinny. juu, en mä häiriinny siitä, että joku tuijottaa mun persettä. en silti luvannut tarjota nuorukaiselle enempää sitä näkymää, vaikka hän totesi sen olleen mieluisa. lisäksi hän ihan avoimesti kertoi tästä kesäisestä zoomailu-harrastuksesta, jota suorittaa puutetiloissa. jesh, just sitä mitä mä halusin kuullakin. kysyipä hän vielä varmuuden vuoksi, että antaisinko sille säälistä. mutta en luvannut. hän puolestaan lupasi siirtyä seuraavaan kohteeseen, joka olisi kuulemma noin kymmenes tänään. toivotin sitten vaan kiikarointionnea ja poistuin paikalta.