Blogi

Tai oikeastaan 12 tuntia ja 7 minuuttia. Uskomatonta, kuinka nopeesti vuosi on taas vierähtänyt.

Luin Hatsuhin blogin tältä päivältä ja sen innoittamana pohdinkin tässä omaa mennyttä vuottani. Hänelle oli tapahtunut paljon vuoden aikana ja se sai mut ajatteleen, että mitä mulle oikeastaan on tapahtunut tänä vuonna.

Työrintamalla ei oikeastaan ole tapahtunut mitään kummosta. Hommat on pysynyt samana ja samoin työkaverit. Tietenkin se on ollut vain hyvä asia. Ens vuonna tämäkin asia tulee muuttumaan, kun organisaatio meni uusiksi. Sitä odotan innostuneena. Uudet tuulet tuo mukanaan aina jotain kivaa. :)

Rakkausrintamalla on ollut ylä- ja alamäkiä. Sama ihminen on vaivannut mua koko vuoden, kun tuntuu ettei me pystytä tekeen sellaista lopullista päätöstä, että nyt loppuu yhteydenpito. No ei meistä kumpikaan edes halua sitä lopettaa, mutta viisastahan se olisi ollut. Kun homma menee sitten kännipäiten sellaseks kuherteluks, vaikka se ei olis ihan sallittua. No siihenkin asiaan tämä vuosi tuo muutoksen. Ja meinashan siihen tulla viime keväänä muutos, kun yhtäkkiä ihastuin baarissa tapaamaani poikaan. Mutta eiköstä hänkin ollut lähdössä rauhanturvaajaksi parin kuukauden sisään, niin ei siitäkään sitten mitään sen vakavempaa voinut kehkeytyä. Syksymmällä tuli toinen pikkuihastus, mutta ei siitäkään mitään tullut. Ja onhan tossa muutenkin pyörinyt kiinnostavia ja kivoja poikia, mutta luulen, että se yks vaan jatkaa niin vahvasti kummittelua siellä taustalla, että siks en kunnolla kiinnostu kenestäkään. Mutta kuten sanottu. Ensi vuonna asiat on aivan erilailla.

Mutta tapahtui tänä vuonna jotain hienoa, suurta ja ihmeellistä kuitenkin. Ostin oman asunnon tammikuussa. <3 Helmikuu rempattiin ja maaliskuussa pääsin muuttaan tänne. Oon tykännyt tosi paljon asua tässä. On hyvä paikka, kunnon taloyhtiö ja kaunis koti. Tai ainakin mun silmissä. ;) Eli tää on Koti isolla K:lla. Mun oma turvapaikka.

Pari ulkomaan keikkaa tuli tehtyä, Riikaan ja Tallinnaan. Ei kovin pitkälle, mutta kummasti se piristää, kun vähän saa vaihtaa maisemaa. Hyvän ystävän kanssa tehtiin reilun viikonlopun reissut molempiin paikkoihin ja rentouttavaa oli shoppailla. Ens vuonna sitten pidemmälle. Paljon pidemmälle.

On tähän vuoteen mahtunut suruakin, mutta en niitä ala enää muistelemaan, ettei mee ihan fiilikset. Ne pienet uuden vuoden fiilikset, jotka bad boys blue on saanut nostaan päätään. ;) Nyt pitäis vielä pakata loppuun, meikata loppuun, syödä ja hypätä bussiin. Niin sitten voi uuden vuoden vietto alkaa. Musta tuntuu, että jotain oleellista jäi kertomatta tässä, mutta kerrottakoon ne sitten ens vuonna.

Lystikästä iltaa kaikille kityläisille sekä onnea ja iloa tuhatsataa kiloa vuodelle 2007!

Vahvuutta, eikä onneton,
rakkautta täynnä ja huoleton,
ensi vuoden elämä on!

käännöksiä vuoristoradalla. Aamulla olin niiiin hyväntuulinen. Nukuin pitkään, värjäsin hiukset, tiskasin, siivoilin, haahuilin välillä täällä, kuuntelin samalla Modern Talkingia ja Bad Boys Blueta. Ai mitä siivous musaa! Tunnelma oli korkeella ja samoin huomisen odotus.

Ajattelin, että nytpä vaihdan tuon iiiiisomman muistikortin puhelimeeni ja täytän sen kivoilla kappaleilla, joita voisi sitten bussissa kuunnella huomenna ja laivalla valmistautuessa. No sepä saakelin kortti on viallinen. Puhelin ei tunnista sitä, sanoo vaan, että ei muistikorttia. Voi vattu! Siinä meni ne hyvät fiilikset. Kuinka pienestä ne voi taas mennä.

Noh, sit lähdin siskolle syömään ja hengaan, kun siellä oli se kaukainen frendikin. Siellä meni mukavasti useampi tunteroinen parin leffan ja hauskan seuran merkeissä. No likat yllättäen sidukkaa siinä veteli ja olivat lähdössä kylille. No menköön, aivan sama mulle, mutta miks kaikkien pitää juoda tänään, kun huomenna on kaikki kiva tiedossa? Sitä mä en niinku tajuu. Ehkä mä en tajuu sitä siks, että ite en pysty kahta päivää vetään putkeen.

Lisäks..

On toinen asia tää,
mitä ymmärrä ei mun pää.
Mitä odottaa antaa,
huolta mun kantaa.
Oloko vaan toivoton,
eiku mun elämä on.

Hiphei ja huippua! Ensinnäkin tänään on perjantai, huomenna saa taas nukkua piiiiitkään. Tänään pääsin ylös sängystä klo 8:20. Tuskaa tuotti sekin. Ens viikolla pitää palata arkeen. Yiiiih, en ajattele sitä vielä.

Toiseksi mulla oli se kehityskeskustelu ja se meni ihan nappiin! Pelkäsin vähän sitä yhden projektini takia, kun en tehnyt sitä ihan niin kuin olimme sopineet, mutta pomo oli silti tyytyväinen. Oon oppinut ihan hirveesti asioita sitä projektia työstäessäni. Siis sellaisia asioita, jotka auttaa ymmärtään mitä meillä oikein tehdään ja miten se meillä oikein tehdään. Tahtois vaan oppia lisää. Mutta kaiken kaikkiaan esimieheni oli oikeinkin tyytyväinen minuun ja työpanokseeni. Kaikenkukkuraksi hän oli sitä mieltä, että ansaitsen palkankorotuksen seuraavalla korotuskierroksella ja lisäksi työnkuvani kuuluu jo ehkä seuraavaan vaativuusluokkaan, eli jeh, mulla on sittenkin varaa maksaa ne nousevat asuntolainan korot. Olin itsekin ajatellut ottaa palkan puheeksi, mutta kivaa oli se, että myös esimieheni oli huomannut, että asiassa on korjaamisen varaa. Että mä oon sitten iloinen! :))

Oon myös iloinen siitä, että hieman myöhemmin saan taas kuontaloni kuntoon ja pääsen samalla rupatteleen kavereiden kanssa. Taidan sitä ennen käydä kangaskaupassa ostoksilla. Ajattelin hankkia takkikankaan ja testata uutta vanhaa ompelukonettani. Jostain tarttis kaavatkin rykästä, mut siskolta varmaan löytyypi. Hieno hommeli!

Nyt on kyllä niin hurja nälkä, että taidan piipahtaa jääkaapilla ja napata suuhun jotain pientä. Jos vaikka ennen parturiinmenoa (miks mä en osaa sanoa kampaaja?) sitten söis kunnolla siskon ja frendien kans.. Tai ilmeisesti sittenkin jälkeen tukanleikkuun.

Vuoden viimeinen perjantai tää,
ei päivä iloton,
muistooni kenties jää,
ajatuksena elämä on.

Ei se kukka kuitenkaan, vaan minä! Aamulla tilanne näytti ihan samalta kuin eilenkin, eli unta kaaliin vaan minkä ehtii, mutta sitten iski! Ajatus huomisest toimistopäivästä karmaisi selkäpiitäni ja nousin ponnahtaen sohvalta. Olin jo avannut koneen, jotta näyttäisin edes ahkeralta. Syöksyin jääkaapille, otin pakkasesta leipää sulaan, puin päälleni, pesin nassun ja hampaat ja lähdin varaamaan pyykkitupaa, jonka jälkeen kipasin Siwaan hakemaan kahvimaitoa ja laitoin kahvin kiehumaan. Kaiken tämän jälkeen istahdin koneen eteen valmiina töihin, niin eih! Eih ainukaistakaan sähköpostiviestiä, joka olisi aiheuttanut töitä.

Mutta minäpä sitten ryhdyin muihin toimiin ja tein intramme statistiikan avulla käppyröitä ja kaavioita ja koukeroita ja vaikka mitä! Siinäpä menikin enemmän aikaa kuin olin ajatellut, mutta sain tulokset lähtemään kansalle. Kävijämääriä ja muita lukuja pyöritellessäni pesin samalla pari koneellista pyykkiä, joten tuli sekin hoidettua näin muiden töiden lomassa.

Työpuuskan jälkeen oli tarkoitus lähteä lenkille, mutta päädyinkin viemään pulloja autolla kauppaan. Ostin sieltä hieman evästä ja tulin kotiin syömään. Sen jälkeen uurastin vielä työkaluun kommentit omasta menestyksekkäästä työsyksystäni. Huomenna sitten nähdään, mikä on hänen mielipiteensä mun työpanoksesta. Saakeli jos tulee ykskin risu, niin annan kaks samalla mitalla takaisin. ;)

Tässä mä sitten kattelen boldiksii ja kirjoittelen kamulle sekä tänne. Ihan muksa päivä on ollut. Yökin oli ihan muksa, kun nukuin niin vietävän sikeästi, enkä edes lähtenyt toisaalle nukkumaan, vaikka sitä vaihtoehtoa yhden aikaan tarjottiinkin. Oli sen verran mehevät unet menossa, etten tohtinut omaa untani moisen takia keskeyttää.

Huomisestakin saattaa tulla ihan muksa päivä. Tai no ilta ainakin, kun pääsen vihdoin leikkauttaan tätä päätäni tai no ainakin siinä kiinni olevia karvoja. Sisko sekä yks kamukin vielä tulee, joten riittää leikkaajalla hommaa. Mut kenellepä ei ne ylimääräiset eurot kelpaisi. Illalla varmaan sitten siskon ja kaverin kanssa vaan istutaan ja höpsitään mukavia. En ookkaan sitä tyttöä nähnyt sitten siskon avajaisten, joten juttua riittää.

Tuli muuten yks peruutus laivalle lähtijöiltä. Eli yks paikka vapaana, lähtö Treeltä klo 14.15 sunnuntaina. Halukkaita? :P

Hyvä tänään pössis,
jos en tätä sössis,
juttu aika mahdoton,
sellainen se elämä on.

Kirjoitin eilen pitkästi joulusta ja enkö vaan sohassut hiirulaisella tota tilaa city-lehti banneria ja sinne katos kaikki kirjoitukset. Tässä kiteytettynä: Hyvin ja perinteisesti meni joulu ja mukavaa oli. :)

Podin eilen tylsyyttä illalla, kun tv:n mikään kolmesta leffasta ei saanut mua syttyyn oikealle katselutaajuudelle. Alitajuntaisesti odotin koko ajan jotain tapahtuvan. Kello löi 23 ja pling ilmoitti puhelin. Siellä se koko joulun "odottamani" tekstiviesti saapui. Tunti siinä meni nopeasti viestitellen joulun kuulumisia. Puolen yön jälkeen tuli vielä kutsu viinilasilliselle ja minähän lähdin. No ajatus kolmen minuutin ajomatkasta ei päätä huimannut ja kun unikaan ei ollut vielä tulossa, niin päätös kävi nopeasti.

Vastaanotto oli lämmin. Olipa mukavaa vaihtaa kuulumisia kasvotusten ja jutella muutenkin asioista pitkästä aikaa. En kuitenkaan lähtenyt sen lasillisen jälkeen kotiin ajamaan vaan jäin yöksi. Olipa ihanaa, kun toinen piti kiinni ja silitti. Aamu oli yhtä suloinen.

Mutta se siitä jälleen. Vastaavaa ei ole tarjolla lähiaikoina. Piristää kummasti kuitenkin ihmismieltä, kun saa olla lähellä.

Tänään oonkin sitten tehnyt töítä kotoa. Tai no töitä ja töitä. Huomenna onkin edessä sitten vähän enemmän töitä, kun on kehityskeskustelu perjantaina. No ehkä ensi yön nukunkin vähän paremmin kuin edellisen. Oma sänky, nääs. ;)

Nyt lähden viemään siskolle auton. Se palautuu illalla kotiin. Melkein tulee jo kiire, vain melkein.

Väsynyttä hymyä, tänään elämä on. :)

Nyt on hommat tehty ja aika kirjoittaa muutama rivi. Tämän jälkeen alan joulunviettoon. Tosin nopea kaupassakäynti, kamat autoon ja siskoo hakemaan. Sitten haudalle kynttilä ja siitä porukoille. Sitten voi rauhottua. Tää päivä onkin ollut vilskettä ja nyt tiedän miksi väsyttää. En oo juonut kupillistakaan kahvia tänään. Siitähän se ainoastaan johtuu. :D Mutta kyllä kelpaa tulla himpeen joulun jälkeen, kun on siistiä.

Nyt toivotan kaikille cityläisille, tai no siis niille, jotka tätä lukemaan eksyivät:

Oikein mukavaa ja rentouttavaa Joulua!

toivottaa,
subsu-tonttu

Enkä aio katsoa sitä yhtään pidemmälle. Aivan surkea! Taidankin mennä kissan kanssa sänkyyn lukemaan kirjaa.

Tulin hetki sitten kaupungilta ja lösähdin tähän sohvalle. Oli pakko ottaa heti kone eteen ja kattoo mitä tääl on tapahtunut. Pari pikaviestiä muksalta henkilöltä, mutta keskusteluissa ei oikein mitään mihin olis jaksanut vastata. Ei siis ihmeitä ole täälläkään tapahtunut. Miks tää sitten addiktoi?

Niin olin hankkimassa loppuja joululahjoja. Siskolle sain ostettua kaikkee. Ostin sille kaulaliinan ja työkalupakkeja. Niitä se toivoi. Jotain pientä haluisin sille viel ostaa, mut mul on kyl sille fleecetakki. Se ei kyl sellasii käytä, mut jos vaikka joskus käyttäiski. Tai voi käyttää kun on. Toivottavasti se ei lue tätä. No ei sil o kotona enää nettiä, eikä se mee huomen töihi. Hei KETÄ KIINNOSTAA?? Mun pitäis tajuta, että tänne ei kait ihan sitä paskinta tajunnanvirtaa tarttis kirjoittaa, mut ei pysty oleen kirjoittamattakaan.

Niin kaupungil näin pari kaveria. Oli tosi kiva hengata niitten kans siel. No melkein 3 tuntia menikin ja käveltiin toisen kamun kans tästä viel cityyn ja takas eli noin 4 km + se mitä kaupungis tuli vedettyy ympäriämpäri.

Onneks huomenna saa nukkua pitkään. Sitten mä siivoon tän kämpän loppuun, kun oon joka päivä vähän tehnyt jotain eli en oo saanut kuitenkaan vietyä loppuun koko projektia. Sitten illalla taidan mennä jo porukoille, kun voi sit nukkua siel pitkään aamulla. Ja herätä riisipuuron tuoksuun.. Tai no herään kuitenki siihen, et porukat laittaa kinkun uuniin aamulla jne.. Ennen sitä on saanu nukkua omassa rauhassa omassa entisessä huoneessaan, mut nyt joudun johonki iskän työhuoneeseen nukkuun varmaan. Sisko menee sit ruokakomeroon. Heh! Sisäpiirivitsi.

Taas voisin lisätä sinne yhteen keskusteluun, että mitä hyvää tänään tapahtui. Meillä oli pieni joulujuhla töissä. Pyysin kollegaa järkkäämään. Sitten juotiin glögiä ja syötiin pipareita. Oli mukavaa. Sitten sain samaiselta henkilöltä joululahjan, jonka kyllä avasinkin jo. Siellä oli Lauri Tähkän levy. Kuuntelinkin sitä jo. Oli aikas mukavaa musaa.

Tapahtui tänään jotain muutakin mukavaa. Sain kaupungilla yllättävän puhelun. Tai no en ollut kuullut sitä puhelua ja soitin sitten henkilölle takaisin. Sepäs oli se sama henkilö, keneen välit olivat katkolla vaihteeksi. Taisivat välit normalisoitua tuossa juuri. Mieleni on siltä osin keveä. On se ihminen vaan niin tärkeä mulle, että vallan. Mutta meillä kaikilla on omat vaikeutemme.

Nyt tää vaikeus menee nassupesulle ja ottaa kissan kainaloon sekä kömpii peiton alle tähän sohvalle. Alan kattoo tätä leffaa, vaik vaikuttaa kyl arvostelun perusteella ihan p*skalta. Tällä hetkellä omasta elämästä on paska kaukana, joskus näinkin päin. Reilua? Elämä on.

..Onneks aloitin juuri pakkausurakan ja sain paketoitua 4 lahjaa.. Töissä paketoin tänään 3 ja ne toimitin perillekin jo. Viel olis kaksi pehmeätä pakettia paketoitavana sekä siskon lahja, joka on vielä kaupassa. Mitähän ihmiselle voi ostaa, kun sillä on jo kaikkea.. No puuttuu siltä dikipoksi, muttemmäny sellasta voi ostaa ku ei o varaa. No oon mä saanu vinkin.

Niin tänään vein kummitytölle, sen veikalle ja vanhemmille lahjat. Olipa taas ihana nähdä niitä pirpanoita. Ne on mulle tosi tärkeitä, niin kuin heidän äitinsäkin. Iskä on myös ihan huipputyyppi. Käytiin samalla Pajutilalla. Juotiin sumpit ja syötiin tuoreet voisilmä-pullat. Hmmm. Se oli niin hyvää ja lämminkin vielä. Olipa mukava olla ystävän kanssa välillä liikenteessäkin, kun edellisestä kerrasta olikin aikaa. Pajutilalla on lisäksi kaikkea ihanaa hypisteltävää, joten pari tuntia vierähti kevyesti. Suosittelen: http://www.marjamaenpajutila.fi/

Tänä iltana ajattelin syödä. Juuri sulatin leipää, mihin laitan päälle vain juustoa. Eilen menin nukkumaan nälkäisenä ja aamulla oli silmät turvonneet. Näillähän on selvä yhteys. ;)

Voisin muuten kirjoittaa kaksi asiaa keskusteluun "mitä hyvää tapahtui tänään". Tai no oikeastaan kolme. Eipäs kuin neljä. Ja oikeastaan vielä viidennenkin asian keksisin nopeaan. Mutta ei, ei. Älkää kuvitelkokaan, että päiväni olisi ollut hyvä tai onnellinen. Se oli kaukana siitä. Kerron teille kuitenkin, mitkä ne asiat olivat:

1. Sain kuulla, että perinteinen joulu onnistuu sittenkin.
2. Sain kaksi tekstiviestiä ihmiseltä, keneen välit ovat katkolla.
3. Näin ystäväni sekä hänen perheensä.
4. Sain postissa 2 GB:n microSD:n.
5. Työkaveri lupasi järjestää ohjelmaa glögeille huomenna.

Voisin olla melkein tyytyväinen tähän päivään, kun niin monta mukavaa asiaa on tapahtunut tänään, mutta silti mieli on välillä alakuloinen. Mutta tässä päätän, että päivä on ollut hyvä. Tai niin tämä ilta ainakin on.

Siirsin muuten bluetoothilla kuvat kännystä tähän koneelle. Kuvat ovat eilisestä miitistä. Laitan ne näkyville, kunhan saan ostettua sitä aikaa, että saan ne lukolliseen kansioon.

Tv:stä tulee sarjaa, joka kertoo tsunamin jälkeisestä elämästä. Tuntuu niin todelta ja mielikuvat herää ajalta, milloin päivittäin ja melkeinpä tunneittain seurattiin uutisia tsunamista. Tänä vuonna siitä tulee kaksi vuotta, kun tuo järkyttävä uutinen kantautui korviimme. Yhä tulee haikea ja surullinen tunne.

Tunteiden vuoristorata. Elämä on.

Minulla on kiljuva nälkä! Söin kyllä duunin jälkeen wokkia, mut voisin taas syödä. Noh, onhan siitä jo 5 tuntia aikaa. Täytyy vaan tyytyä leipään, kun ei tähän aikaan mitään voi enää laittaa, varsinkaan kun ei oo mitään sulana.

Mepäs huovuteltiin tänään porukalla pillupalleroita. Niistä tuli kyllä tosi söpöjä! Ihmiset kyllä osaa tehdä käsillään, kun vaan viitsii aloittaa ja pikkasen opetella. Hienoja tuotoksia tuli! :) Nyt on maailmaan pullautettu yli kymmenen pillupalloa. Kohta pillupallerot valtaavat maailman ja Tampere pääsee maailmankartalle pillupalleroiden synnyinmaana. Caesta tulee kyllä sitten rikas, mut ehkä me päästään kuitenki sinne firmaan sit töihin. Niinhä me vähä jo speksattiin hommaa. :P

Joopa joo. Horoskoopissa sanottiin tänään kaikille näin, vaik ei mulle kyl niin oikein käynyt:

Rakkauselämän kiemuroitakin mahtuu vielä mukaan kiireiseen joulutunnelmaan ja joululaulujen keskellä saattaa törmätä aivan ihanaan ihmiseen. Joulusuunnitelmat voivat yllättäen muuttua ihan toisenlaisiksi, mutta sellaista elämä on.