Epikriisi

Oon ollut kipee heinäkuun puolesta välistä saakka. Flunssa ollut koko ajan. Ennen viime viikkoa, mulla oli useamman viikon ajan vaan yskää, joka nyt ei menoa haitannut. Viime viikolla tapahtui nuhan paluu ja flunssa paheni taas. Tuon myötä tuli myös hieman lämpöä, minkä takia olikin kotona pari päivää töistä. Lepäsin siis oikein huolella ja lähdin ulos vasta, kun olin viettänyt kuumeettoman päivän kotona.

Lääkärillä olen käynyt kahdesti. Ekalla kerralla todettiin lievä poskiontelontulehdus ja söin antibiootit siihen. Toisella lääkärikerralla keuhkot olivat puhtaat, eikä lääkäri sanonut jatkuvaan yskään mitään.

Nyt olen siis ollut kaksi päivää jalkeilla tuon kuumeilun jälkeen. Lievä flunssa vaivaa vieläkin. Koska oli mahtava päivä, päätin tehdä pienen fillarilenkin. Reilu 20 minuutin lenkki, hyvin kevyttä fillarointia, muutama pidempi raskas ylämäki. Ja syke koko ajan 160+ ja maksimissaan 180. Nyt vasta tajusin, että olis ehkä kannattanut vielä levätä, vaikka ilma oli kuinka kaunis.

Mä en enää jaksa sairastaa. Oon pystynyt oleen töissä viime viikkoa lukuun ottamatta ihan hyvin, mutta en halua kuntoilla puolikuntoisena. Vituttaa, kun tää on jatkunut jo niin pitkään, eikä pääse normaaliin arkirytmiin kiinni ollenkaan.

Mä oon koko ajan ajatellut, että jos tää nyt ei tästä lähde, niin meen lääkäriin. No pariin otteeseenhan oon siellä käynyt, ilman suurempia tuloksia. Mut josko mä vielä katsoisin pari päivää mitä tälle tapahtuu ja sit meen, jos vieläki vaivaa. Kyl nää mun pari päivää tiedetään. Pakko kai sinne mennä jo heti huomenna. *huoh*