Väsyttää

Tulin hetki sitten kaupungilta ja lösähdin tähän sohvalle. Oli pakko ottaa heti kone eteen ja kattoo mitä tääl on tapahtunut. Pari pikaviestiä muksalta henkilöltä, mutta keskusteluissa ei oikein mitään mihin olis jaksanut vastata. Ei siis ihmeitä ole täälläkään tapahtunut. Miks tää sitten addiktoi?

Niin olin hankkimassa loppuja joululahjoja. Siskolle sain ostettua kaikkee. Ostin sille kaulaliinan ja työkalupakkeja. Niitä se toivoi. Jotain pientä haluisin sille viel ostaa, mut mul on kyl sille fleecetakki. Se ei kyl sellasii käytä, mut jos vaikka joskus käyttäiski. Tai voi käyttää kun on. Toivottavasti se ei lue tätä. No ei sil o kotona enää nettiä, eikä se mee huomen töihi. Hei KETÄ KIINNOSTAA?? Mun pitäis tajuta, että tänne ei kait ihan sitä paskinta tajunnanvirtaa tarttis kirjoittaa, mut ei pysty oleen kirjoittamattakaan.

Niin kaupungil näin pari kaveria. Oli tosi kiva hengata niitten kans siel. No melkein 3 tuntia menikin ja käveltiin toisen kamun kans tästä viel cityyn ja takas eli noin 4 km + se mitä kaupungis tuli vedettyy ympäriämpäri.

Onneks huomenna saa nukkua pitkään. Sitten mä siivoon tän kämpän loppuun, kun oon joka päivä vähän tehnyt jotain eli en oo saanut kuitenkaan vietyä loppuun koko projektia. Sitten illalla taidan mennä jo porukoille, kun voi sit nukkua siel pitkään aamulla. Ja herätä riisipuuron tuoksuun.. Tai no herään kuitenki siihen, et porukat laittaa kinkun uuniin aamulla jne.. Ennen sitä on saanu nukkua omassa rauhassa omassa entisessä huoneessaan, mut nyt joudun johonki iskän työhuoneeseen nukkuun varmaan. Sisko menee sit ruokakomeroon. Heh! Sisäpiirivitsi.

Taas voisin lisätä sinne yhteen keskusteluun, että mitä hyvää tänään tapahtui. Meillä oli pieni joulujuhla töissä. Pyysin kollegaa järkkäämään. Sitten juotiin glögiä ja syötiin pipareita. Oli mukavaa. Sitten sain samaiselta henkilöltä joululahjan, jonka kyllä avasinkin jo. Siellä oli Lauri Tähkän levy. Kuuntelinkin sitä jo. Oli aikas mukavaa musaa.

Tapahtui tänään jotain muutakin mukavaa. Sain kaupungilla yllättävän puhelun. Tai no en ollut kuullut sitä puhelua ja soitin sitten henkilölle takaisin. Sepäs oli se sama henkilö, keneen välit olivat katkolla vaihteeksi. Taisivat välit normalisoitua tuossa juuri. Mieleni on siltä osin keveä. On se ihminen vaan niin tärkeä mulle, että vallan. Mutta meillä kaikilla on omat vaikeutemme.

Nyt tää vaikeus menee nassupesulle ja ottaa kissan kainaloon sekä kömpii peiton alle tähän sohvalle. Alan kattoo tätä leffaa, vaik vaikuttaa kyl arvostelun perusteella ihan p*skalta. Tällä hetkellä omasta elämästä on paska kaukana, joskus näinkin päin. Reilua? Elämä on.