Blogi

Jo toinen päivä ilman tupakkaa. Hyvä saavutus ihmiseltä, joka on polttanut kuitenkin melkein 18vuotta. Olo on kyllä huomattavasti parempi. Kävelin pihalla ja hengitin uudistuvilla keuhkoillani ilmaa.. pelkkää ilmaa, pitkästä aikaa. Ei tupakan verhoamaa raskasta ja metallinkitkerää tervahöyryä, vaan ihan oikeaa ilmaa! Ja voi hitto! Mitä kaikkea sitä haistaakaan; pakokaasua, hampurilaisia, vanhaa viinaa, eilisillan virtsaa.. koiran paskaa ...ja kaiken kruunaa silloin tällöin ohikavelevän, hyvin pukeutuneen ihmisen hajuvesi. Varsinaista tuoksujen juhlaa!

Kävin ostamassa Digivideokameran. Nyt voin aloittaa kuvapäiväkirjan pitämisen. Ehkä teen videokollaasin "runoilijan luisumisesta mielipuolisen yhteiskunnan renkaan alle, joka on ryttyyn lyöty leskenlehti".

Ehkä aloitan kuvaamaan kotipornoelokuvia. Tekisinkö jollekin puolitutulle naiselle niin? Kuvaisin salaa kun nussin häntä takaapäin. Se ei ole rikos. Se ei ole edes rike.

Pitäisi alkaa juopottelemaan Punaviiniä jälleen. Punaviini pitää mielen virkeänä. Jos joisi vain punaviiniä ja söisi leipää, niin silloin olisi jo pitkällä itsensä löytämiseksi.
Kaljaan en aio enää koskea.
Olen tehnyt vakaan päätöksen, että kirjoitan enemmän runoja tänä talvena ja ensi kesänä kuin aikoihin. "OJA" - pitäisi saada valmiiksi. Se on jo pitkällä, mutta ei millään meinaa löytää muotoaan.

Kahvi tuoksuu. Asioita joita on kaivannut; kahvin tuoksu.
Asia jota tulen todella kaipaamaan.. kahvi ja tupakka aamulla parvekkeella ennen liikkeelle lähtöä.
Mistään ei pitäisi karsia, mutta kun elämä on kiikkulauta, jota kannattelee mielihalujen hartiat.

Sunnuntaissa leijuu kuolema.

..kivaa. Se tuli ensimmäisenä mieleen. Kuinka ihmeessä hoitotyössä oleva ihminen ehtii kirjoittamaan Blogia kesken työyön?

Vastaus on: Helposti.. sillä niinä hetkinä, kun mitään ei tapahdu, kaikki on äärimmäisen tylsää. Sitä vaan istuu ja naputtelee näppäimistöä. Melkein kuin kotona. Lääkkeet on jaettu. Kaikki on reilassa. Ehtii miettimään merkityksettömiä asioita. Sisäkengät haisevat toimistossa kauttaaltaan.

Töihin tuleminen vaatii aina jonkinlaista ennakkovalmistelua.
Yötyö vaatii enemmän. Pitää tehdä "työtä", valvoa, ja muistaa mitä piti tehdä työksi. Pitää ostaa jotain makeaa, esimerkiksi karkkia. Coca Cola on hyvä hereilläpitäjä. Kahvin liika kittaaminen yöllä ei anna armoa aamulla, kun pääsee sänkyynsä. Tupakointi kannattaa lopettaa ennen neljää, jottei sitten yski keuhkojaan pihalle aamulla kun pääsee sänkyynsä. Ennen töihin lähtöä ei kannata runkata. Runkkaaminen rentouttaa ja silloin työyössä ei ole kiva olla. Suihkussa kannattaa käydä pari kertaa ennen työyötä. Päiväunet eivät ole hyvästä ennen työyötä; kannattaa vain nukkua mahdollisimman pitkään aamulla. Vakavia asioita ei missään nimessä saa pohtia kesken työyön; ne eivät mene pois aamulla kun pitäisi käydä unille. Mitään ei saa unohtaa.

Aamulla, ennen kuin pääsee kotiin pitää kertoa aamuvuoroon tuleville ihmisille, mitä yön aikana on tapahtunut. Vasta sitten voi singahtaa Bussipysäkille.

Bussipysäkille ei saa nukahtaa, sillä silloin ei pääse kotiin. Bussipysäkillä nukkuminen on kaiken lisäksi varsin typerää, vaikkakin kokemisen arvoinen juttu.

Tärkeintä kai työyöstä selviämisessä on TEKEMINEN. Kun tekee jotain koko ajan, ei väsymys käy liian suureksi.

Eilen kävellessäni töistä kotiin
oli Tampere varsin sekaisin. Jokaisessa kadunkulmassa
seisoi Poliiseja ja isot mustat autot, tummennettuine ikkunoineen kiisivät pitkin katuja.. Poliisiautojen saattelemana tietenkin. Täällä on jotkut EU - pippalot. Minusta tuntuu, tai oikeastaan olen sitä mieltä, että Poliittisten henkilöiden suosio on mitattavissa siinä, kuinka paljon he tarvitsevat "aseistusta" suojakseen, liikkuessaan "tavallisen" kansan keskuudessa.