Deittailun digiaika

"Digiteittailu mullisti puolison etsinnän" "Vain yli-ihminen kelpaa" "Viiden sinkun tositarinat"

Näin hehkutettiin IS:n lööpeissä 18.11.2017 tienoilla. Harvoin olen olen lööpin perusteella tiennyt yhtä paljon siitä mitä otsikon takana on ja tälläkään kertaa en lehteä ostanut.

Kuulunko minä sitten niihin jolle on kelvannut vain yli-ihminen? En tietenkään, mutta olin siitä huolimatta sinkku todella pitkään, useampaan otteeseen, enkä todellakaan ole ollut sinkku omasta tahdostani.

Johonkin se raja on kuitenkin vedettävä. Jos pariskunnasta toinen on hyvätuloinen niin puolisoksi kelvannee kouluttamaton pitkäaikaistyötön eläkeläinen. Näillä mun pienillä tuloillani elämän realiteetit on sellaiset että en voi olla ihmisen kanssa jolle on syystä tai toisesta lyöty alle kolmikymppisenä eläkepaperit käteen. Harmi sinänsä, koska sellainen nainen sai jopa minutkin tuntemaan välillä itseni yli-ihmiseksi.

Viimeisin tyttöystäväni kertoi sen minkä jo tiesinkin: PETISEURA kyllä kelpaa miehille, mutta parisuhteen laita on toisin.
Niin ikään ei liene yllättävää että häntä oli lähestynyt ja lähennellyt moni varattu mies ja sellainen jolla oli pieniä lapsia jne. Näin ollen aidon sinkun kohtaaminen oli suorastaan shokki.

Taas toisaalta huonoissa suhteissa roikutaan ymmärtämättä ollenkaan kuinka on päädytty saman katon alle ja tekemään lapsia sikailevan idiootin kanssa.

Digiteittailu menee kuitenkin niin että tarjokkaita on paljon ja kukin etsii omilla kriteereillään. Miehen kriteereistä yleensä sanoisin seuraavaa: Siinä vaiheessa kun kuvan näkee tai ihmisen luonnossa kestää kolme sekuntia päätellä haluaako naista vai ei. Tekstinkin perusteella voi päätellä jotain.

Naisilla on yhtälailla oma näkemyksensä siitä miltä miehen pitäisi näyttää ja oli vastassa sit millainen mörökölli hyvänsä pitkä tuntuu olevan komean synonyymi. Olen siis saanut lukemattomia pakkeja sen vuoksi kun en ole 180 cm pitkä, toki myös päässyt treffeille yli 185 cm pitkän naisen kanssa.

Epärealististen odotusten takia deittiprofiileissa valehdellaan surutta ja aika paljon. Kuvia käsitellään, juomatapoja kaunistellaan, CV väritetään, tulotasoa suurennellaan, lapset ja vaimo salataan, asuinpaikka muutetaan ja ikää karsitaan reilusti. Muutaman tapauksen olen kuullut joissa alta parikympinen on lähtenyt treffeille alle kolmikymppisen komean miehen luo ja vastassa on ollut hieman alta kuusikymppinen nuorta lihaa jahtaava perheenisä joista pahin tartutti vielä kaveriin sukupuolitaudinkin.

No tapauksesta on aikaa jo yli kymmenen vuotta, tauti talttui lääkkeillä, mutta edelleenkin kaverin mahdollisesti nähdessäni tekee mieli kysyä: Kannattiko?

Nyt minua tavallaan kaduttaa se että omassa deittiprofiilissani ei lue/ei lukenut samoja asioita kuin aikaisemmin. Se tietysti olisi voinut tarkoittaa että edeleenkään kukaan ei uskalla vastata tai lue ylipäätään koko profiilia. Parisuhde voi olla yhtä aikaa haluttava ja pelottava.