Blogi

..on mulla taas. Piti tänään pestä lattiakin ihan joulun kunniaksi, mutta en jaksa enää.. Ei siinä kauaa menis mopatessa, mutta en taida viittiä.. Imuroin kyllä ja tuuletin tuon ihanaisen karvalankamattoni, mutta enää ei virtaa riitä muuhun. Pyykit pitäis kyllä viel hakee kellarista, mutta taidan hakea vasta aamulla, niin saavat siellä vielä kuivua yön yli. Ei ne kuitenkaan oo ehtinyt kuivuun kokonaan, kun kuivuri oli vaan tunnin päällä.

Mä muuten mankeloin tänään monta lakanaa. Tuol kellaris on sellainen tosi vanha mankeli, ehkä jostain 50-luvulta. Siinä on sellanen painava lava päällä ja sit sitä liikutellaan sellasel vivulla. Sain sen kaks kertaa pois paikoiltaa.. Pikkusen sydän hakkas, kun mietin jo puhelua huoltomiehelle.. No sain sen ajettua takaisin paikoilleen, mut ens kerral pitää olla huolellisempi. Mä vaan laitoin sen toisen kaulinpuun huonosti. Ei kai se kaulinpuu nyt sentään ole. Mutta hieno vanha masiina on ja hyvä!

Mä en voi kirjoittaa tänne kahdesta asiasta, vaikka haluisin. Olis hienoa jos vois purkaa sydäntään noista asioista tänne, mutta mä en vaan pysty. Periaatteessa voisin, kun kukaan täällä ei tunne henkilöitä, mutta periaatteesta en kirjoita. Molemmat aiheuttaa paljon mielipahaa. Kummassakaan asiassa ei näy valoa tunnelin päässä. Toisessa vielä vähemmän. No kyllä nekin suttaantuu ajan kanssa, mutta se aika voi olla pitkä.

Onneks kohta on joulu ja saa lanttulaatikkoa, herneitä ja kinkkua. Voi hitsi mä odotan noita pöperöitä! Ihan tajuttomasti.. On ne fisutkin ihan jees, ja rosolli vasta herkkua onkin! Vesi herahtaa kielelle. Pakko päästä jääkaapille.. Ikuinen nälkä, maha pohjaton. Elämä on.

Koska kirjoitin hänelle kirjeen. Tai no oikeastaan tänään vahvistelin ainoan joululahjatoiveeni tarpeellisuutta isälleni. Hän lupasi välittää pyyntöni Joulupukille. Kerrotaanpa koko stoori alusta:

Tänä syksynä olen huomannut autoa ajaessani, että en näe kunnolla. Etenkin sateisilla ilmoilla olen ollut suorastaan sanottuna p*skat housussa, kun en näe. Meinasin menettää henkeni ja tulla hulluksi eräs lumipyryinen ilta ajaessani moottoritietä Helsingistä kotiin. Olin kuin unessa ja tuohon oli syynä vain huonot pyyhkijänsulat. Kyllä. Tuulilasi ei pyyhkiytynyt kunnolla, vaan jäi märäksi ja näin teki näkyvyydelle suurta hallaa. Jopa siinä määrin, että olin oikeasti uskossa, että kuolen. Kun pääsin Tampereelle purskahdin itkuun. Olin niin onnellinen perillepääsystä.

Sen jälkeen ei tuollaisia lumipyryjä sitten ollutkaan ja onnistuin välttämään pahimmat sadekelit. Tosin silti viikoittain oli nuo uudet pyyhkijänsulat mielessäin. Kunnes jälleen viime viikolla lähdin pääkaupunkiimme omalla autollani. Paluumatkalla olin jälleen p*skat housussa ja kirosin oman saamattomuuteni. Vettä tuli kuin Esterin prc:stä. Samantien soitin isälleni ja kerroin mitä haluan joululahjaksi.

Tänään taas heräsin aiheeseen, kun olin huputtamassa autoani työpäivän jälkeen. Toinen pyyhkijänsulka jäi käteeni, enkä edes osannut laittaa sitä paikoilleen. Soitin jälleen isälleni ja hän lupautui tulemaan laittamaan sen paikoilleen. Harvinaisen avuliaalla päällä isäni muuten oli? Noh sovimme kuitenkin, että käyn vielä yrittämässä, kun olen mustanmakkarani syönyt. Tempasin sen mahaani, laitoin untuvatakin päälleni ja palasin autolle. Fiksuna tyttönä katsoin toisesta paikallaan olevasta sulasta mallia ja sain kuin sainkin toisen pyyhkijänsulan vielä paikoilleen. Olin nälissäni sortunut avuttomuuteen, joka korjaantui onneksi mustallamakkaralla. Soitin takaisin isälleni ja kerroin saaneeni sulan paikoilleen. Onneksi jouluun on enää 6 yötä ja sitten ehkä saan uudet sulat. Voi sitä onnea! :)

Muuten olen kyllä autoani huollattanut runsaasti, jopa niin runsaasti, että Visalla ei enää katetta mainittavaksi sen takia olekaan. Pyyhkijänsulkia en ole vaihtanut koko aikana, kun auto on minulla ollut. Eli pian kolmeen vuoteen. Ja se on vielä suhteellisen tärkeä toimenpide, jolla saatetaan oman hengen lisäksi säästää muidenkin henkiä. Noh, onneksi mulla on muuten tarkka näkö. Kopkop, koputin juuri puuta.

Siinäpä ne mun joululahjatoiveet sitten olikin. Tänä vuonna on ollut erityisen vaikeaa keksiä mitään tarpeita. Se ainoa tarve tällä hetkellä on lämpö. Eikä siihenkään riitä villasukat, eikä uusi neuletakki. Eikä kuka tahansa.

Niin söin tänään tosiaan mustaamakkaraa. Se on aina välillä todella herkullista puolukkahillon kanssa. Toisinaan tulee oikein himo, että nyt on saatava. Tänään en jaksanut tehdä mitään ruokaa ja kun menin kauppaan, niin näin Tapolan valkoiset styrox-laatikot ja vesi herahti kielelleni. Päivällinen oli suoraan silmieni edessä. Mielestäni jokainen, joka syö mustaamakkaraa, voisi kertoa siitä blogissaan.

Mä alan mesettään nyt Afganistanin vahvistuksen kanssa. Raukka on kiinni 10 viikkoa putkeen. Reilua? Ei pääse edes joulua viettään tänne.. Ei oo helppoa sekään, mut kuka on väittänyt, että elämä on?

Ei muuten pidä paikkaansa, kun se on perjantai yleensä. Mutta tänään on ollut mukava sunnuntai.

Nukuin pitkään. Tai no heräsin katselemaan sunnuntaivekkaria ja nukuin tässä sohvalla sitten vähän yli kymppiin. Sitten lueskelin lehteä, katselin tv:tä. Söin aamiaisin, käväsin täällä. Sitten lähdin kävelemään kohti kaupunkia auringon paistaessa. Tosin aurinko paistoi niin matalalla, että se jäi talojen taakse, mutta pääsinpä muutoin nauttimaan valosta.

Kävelin siis joulumarkkinoille. En tehnyt hankintoja. Jatkoin matkaa vanhempieni kanssa kaupunkiin, kävin kirjakaupassa ja palasin samaa matkaa takaisin kotiin. Hämärä alkoi vallata kaupunkia matkalla.

Kotona piti siivota nurkat, mutta tässä olen meseillyt kaverin kanssa koko pitkän illan ja tuijotellut telkkaria. Taas addiktio on vallannut ja työt ovat jääneet. Ketä kiinnostaa? Mu ei ainakaa..

Katselen nyt maajussille morsianta.. Voi noita onnellisia ihmisiä! :) Ehkäpä se onni vielä muakin potkasee. Mutta tällä hetkellä, vaan semionnellista se elämä on.

Kun nyt on maha venynyt taas vanhoihin mittoihin sitten sen viime viikkoisen "pikalaihiksen". Tossa se olla möllöttää, eikä laskeudu millään. No tein kyllä itse pizzaa ja söinkin sitä oikein kunnolla, että siksi se tossa turpeana lepääkin. Mutta hyvää oli ja viis mahasta.

Ärsyttää, kun tv:stä ei tuu mitään hyvää ja täällä ei oo mitään kivaa. Joku jo avautu cityn tasosta ja oon ihan samaa mieltä. Ei vois vähempää kiinnostaa luetella jotain sanoja. Joskus aluks siihenkin osallistu ihan kirjoittamisen vimmassa, mut ei tippaakaan innosta enää. Hyvin harva aihe jaksaa tällä hetkellä kiinnostaa. Ei tosiaan kiinnosta onko joku tyyppi seonnut tai joku panoindeksi. Voihan pypy. Ehkä mua ei vaan tällä hetkellä kiinnosta mikään muu kuin uni ja oma sänky.

Mä muuten siivoilin äsken. Tai imuroin ja järkkäilin paikkoja. Hommaa riittäis mut ei niitä jaksa enää tänään. On niin vetämätön olo. Tähän väliin vois lausua pienen runon:

Tuli sitä taikka tätä,
älä vetämättä jätä.

Mutta joo, jos menis aikasin nukkuun niin sitten sitä vois herätä aamulla virkeänä. Tosin kello pitää laittaa soimaan, kun pitää mennä "töihin". Onneks äiti tulee sinne kans, niin voidaan puuhastella ja askarrella kaikkee.

Mutta josko nyt kertois tässä, että sain uuden läppärin tänään. Työkonehan tää on mut aika huisia, ettei tarvii kotonakaan enää jännittää, että koska kone menee jumiin ja saa taas buuttailla. Toivottavasti en pudota tätä niin kuin sen aikaisemman. No olihan se kassissa ja putos omalle jalalleni. Mut silti pitää olla varovainen, kun tää on niin siliäpintainen, että jotta vaan maar. :P

Naapurit siirtää taas sohvaa.

Jokohan mä sain kaikki tärkeet asiat toimitettua, että voisin lopettaa tän kirjuuttamisen. Musta tuntuu, että muilla on aina niin kiinnostavia juttuja omissa kirjoituksissaan! Mutta nyt mä unhoitin taas yhden tärkeän pointin. Kun kaikki ei voi olla niin kiinnostavia, enkä mä haluiskaan olla. Siitä vois syntyä syvä ahdistus. Enpä nyt mieti ahdistusta enempää, vaan menen pesulle ja unille.

Siis pian tiedoton,
elämä on!

Oliko pakko vetää se Hese-ateria, kun en niistä edes oikein pidä. Tuli vaan tuossa pari tuntia sitten mieliteko, että saatava roskaruokaa. Oli pakko hakea, koska ensimmäisen kerran moneen päivään, mun teki mieli ruokaa. Nyt mua oksettaa. En kuitenkaan aio mennä vetämään sormia kurkkuun. Se ei vaan ole mun juttu. Vähän harmittaa kyllä jo toi maha, mikä tuli kerrasta takaisin. Nyt on kyllä hyvä jatkaa tätä syömisen tarkkailua, kun oon vahingossa päässyt alkuun. Ei mitään laihista, mutta sellasta tervettä ja normaalia. Mitähän sekin sit taas on?

Pakko hankkia kissalle hammasharja! Se tuli tohon viereen haukotteleen ja peseen itseään. Sen henki ei kyllä haissut herkulle. Hitsi, kun joskus muistais ostaa sille tai antaa omistaan raakaa lihaa, kun sekin kai vähän auttais.. Tai jostain oon kuullut. Pieni kun syö vaan tonnikalaa ja raksuja sekä joskus pussiruokia.

Huomenna onkin edessä Isoon Taloon meno. En olekaan siellä käynyt aikaisemmin. Ihan jännää on. Ajo-ohjeetkin tulostin, vaikka kyllähän mä nyt pk-seudulla asuneena tiedän, missä se on ja miten sinne mennään. Paltsun jälkeen olis dinner Isojen Herrojen (?) kanssa ja mua ei vois pätkääkään kiinnostaa mennä sinne. Ehkä mä luistan, ehkä en. Ehkä meen sen hyvän ruuan takia. Mut entä jos sekin on jotain hanhenmaksaa ja on ihan paskaa (melkein rimmas). Ehkä mä sit vaan syljen sen lautasliinaan.

Mä olen tylsä ja kirjoitan tylsiä juttuja. Lopetan tähän ja tokaisen vain, että vaikka aina ei ajatus ole soljuva, niin sen sijaan elämä on!

..täällä taas.. Tai no eihän toi 4 päivää nyt iso aukko ollut, mut tuntuu pidemmältä. Joskus sitä ei vaan pysty oleen sosiaalinen. Nyt olin poissa kyllä ihan hyvästä syystä ja saan varmaan anteeksikin. ;)

Hurjan piristävää on taas ollut pyöriä täällä. Kaikki hyvät ohjelmat, kuten kaunarit ja pientä pintaremonttiakin meni taas ohi, kun tänne eksyin. Olis vaan pitänyt pitää koneet kii. Nu mitä sitä suotta.

Pitäs ny saada sille huovutuskurssillekin päivä päätettyä, ettei mee joulun ohi vaan. Se olis vaarallista. Ens viikolle se menee, kun torstaina on koko pitkä päivä työtä pääkaupungissamme. Mitenköhän sitä jaksaa jäykistellä illallakin vielä. Ei yhtään kiinnostaisi. No se ruoka voi tietenkin olla aika hyvää. :) Hmm, ruokaa. Tänään tunsin nälkää ensimmäistä kertaa viikonlopun jälkeen, joskus se pakki vaan hylkii ruokaa ja mieli ajatusta ruoasta. Pakkohan sen toki on normalisoitua ajan myötä. Jääkaapille siis! Noh, vielä tovin odottelen.

Mutta hitsi kun olivat keksineet hauskan rekrytointimessuidean. Eli siellä roolit olivatkin päinvastaiset kuin normaalisti, eli työnhakijat olivatkin tyrkyllä. Mainio idea! Kuka sen työttömän työllistäisi, ellei se itse. Noh ei se nyt ihan noin mennyt, mutta öpaut.

Voi ei, tv:stä tulee hurja muodonmuutos. Mä en siis kestä kun noista ihmisistä tehdään ihan luonnottoman näköisiä. Hitto noi on kuin kaupassa, että mitähän muuta mä nyt vielä...haluisin tehtävän itselleni. Sairasta, mut josku se elämä on.

..tähän sohvalle, kun tulin tunti sitten himaan. On aika poikkinainen olo, kun menin suoraan töistä katsomaan kummityttöä ja sen veikkaa. On ne vaan niin ihania lapsia! <3 Kummityttö on hymyilevä päivänsäde. Hänpäs oli muuten muuttunut kasvoiltaan sitten viime kerrasta. Viimeks hän oli vielä hyvin samannäköinen kuin veikka pienenä, mutta nyt oli jo tullut paljon omaa näköä. Voi vitsi, hänestä tulee kyllä varsinainen söpöläinen! Veikka on varsinainen touhottaja. Hyvällä tapaa. Energiaa riittää ja mun seura kelpaa mainiosti. Hän alkaa selvästi muistamaan kuka mä oon, vaikken ihan joka viikko käykään kylässä. Pitäis kyllä melkein käydä; onhan mun parhaasta ystävästä ja hänen perheestään kyse.

Tänään en sitten muuta puuhastellutkaan töiden lisäksi, kun ei tosiaan ole ehtinyt. Tiskaus on pakko aloittaa vielä tänään, kun on eiliset tiskit vielä tiskaamatta. Pyh, I hate it! Mut kun tv:stäkään ei tuu mitään, niin parempi tehdä jotain hyödyllistä, eikä vaan roikkua tääl ja meses. Vaik on sekin kivaa. :) Tai lähinnä addiktoivaa.

Vähä kyllä sattuu päähän ja on vilu. Toivottavasti ei oo mitään flunssaa tulossa. Olin kyllä kirkasvalolampun vieressä tänään ja ohjeissa sanottiin, että saattaa tulla pääkipua, joten oliskohan se sitten siitä.. No ei tää vilu kyllä siitä voi johtua.. Ei se kyllä piristänyt kuin hetkellisesti se lamppu. Mistä tulikin mieleeni, että eletään elämää hetkittäin, sitä kai elämä on?

...Itsenäisyyspäivä on jo illassa ja kansaa virtaa Linnaan. Ihan upeita luomuksia on ollut, mutta muutama ei ole vaivautunut vaihtamaan yöpukua juhlapukuun. Ikävää. Sitten parilla vanhemmalla ihmisellä on näkynyt maha, mikä mun mielestä ei lainkaan sovi linnaan. Avonaisia selkiä on näkynyt nuorilla vierailla ja se on ihan ok, mutta että maha. Mutta mä pidän Tarjan puvusta. Se on yksinkertaisen tyylikäs ja kaulus sekä hihansuut tekee siitä juhlavan. En kyllä vielä ole nähnyt niin tarkkaan, että olisin nähnyt kokonaisuuden, kun missasin alun. No huomenna iltiksest sitten tai illemmalla.

Heräsin tänään muuten mukavasti halaukseen! Se oli kyllä ihan huippua, vaikkakin se oli vaan virtuaalinen hali sms:n välityksellä. Mutta oli aika mukava herätä siihen joka tapaukses, kun olin muuten saanut nukkua paljon normaalia pidempään. :) Sehän oli yks tän päivän tavoite.. Mä olisin kyl varmaan nukkunut viel pidempään, jos siihen viestiin en olis herännyt. Ja sit olis ollu ihan pökissä koko päivän nukuttuani liikaa, mut onneks oli joku joka ajatteli mua aamusta. Ei mennyt siis ihan punaiselle ristille tämä päivä.

Mä itseasiassa eksyin tänään hautausmaalle, kun siellä oli joku Itsenäisyyspäivän jutska. Lenkiltä palatessani ajattelin, että poikkeampa tädin haudalla, niin sielläpä olikin jengiä kuin pipoo. Hetken siinä sitten kuuntelin puheita ja Finlandia hymnin sekä Oi Maamme -laulun kuoron esittämänä. Sitten alkoi tulla vilu ja suuntasin takaisin kotiin.

Onneksi poikkesin kaupassa, kun kotona kuulin, että saan päivällisvieraita tai no lounasaikahan se viel tais olla. Mutta tein siinä sitten sapuskaa, minkä takia Tuntemattomasta meni alku ohi. Damn! Ja kun mä olin ajatellut koko ohjelman kerrankin katsoa. No en mä sitä kuitenkaan olis katsonut kokonaan, että ihan sama sitten. Jälkkärin jälkeen vieraat lähtikin ja olin ehkä hieman tyly sisarelleni, kun en jaksanut olla sosiaalinen vaan halusin viettää omaa itsenäisyyspäivää omissa oloissani. Sisko tais vähän loukkaantua tai suuttua, mutta en mä sille mitään voi, että tarvitsen omaa laatuaikaa.

No sitä on tosiaan tänään ollut tarjolla kiitettävästi. Tein vähän enkeleitä, kun vien ystävälle huomenna ja sitten porukat vie niitä lahjaks lauantaina. Tuli niitä taas ylimääräisiäkin, että sisko saa sitten myyjäisiin. Niitä on kyllä kiva väkertää! Saa vaihteeks tehdä käsillään jotain "luovaa"..

Nyt mä oon sit istunut koneella jonkun aikaa ja mesettänyt kamujen kanssa. Lähinnä noista puvuista on tullut juteltua. Juttu jatkuu viel jonkun aikaa..

Mä oon kerranki käyny aikasin suihkussa, että oon valmis sitten pujahtaan peiton alle, kun siltä tuntuu. Taidan pujahtaa tänään aikas aikasin, kun oon ollut vähä väsy tänäänkin. Täytyis ehkä mennä työterkkarille, jos se ottais hemoglobiinin jne, vois löytyy syy tähän väsymykseen. Mut ehkä ei, kun luulen, että se syy on tuolla ulkona.

No kun tässä ei kerta oo mitään asiaa, niin parempi lopetella tunnelmiin, jotka ovat tänään rentoutuneen suloiset. Siiiiiiiiiiitähän se elämä on! :)

..huomenna saa nukkua.. Sitä mä odotan huomiselta tosi paljon. Odotan myös sitä, että saa käyttää päivänsä juuri niin kuin tykkää. Ajattelin nukkua pitkään, syödä hyvän aamiaisen ja juoda aamukahvit kirjaa lukien. Järjestelen ehkä jotain paikkoja, mutta siivota ei onneksi tarvitse. Tai sitten väkerrän jotain käsitöitä. Teen pitkän lenkin ja käyn ehkä kylvyssäkin. Rentoudun. Teen hyvää ruokaa vain itselleni ja valtaan sohvan (keneltähän mä sen valtaan ;)), katselen linnanjuhlia ja silitän kissaa. ;) Ihanaa, elämä on! <3

..tarttis päästä Kaijakkaan. No en mä tosissaan, mut on vähä niinku tylsä fiilis. Pyykit on koneessa, joten mitään erikoista en viitti alkaa tekeen, kun pitää ne mennä laittaan kohta narulle.

Tekis mieli syödä jotain, mutta ei oikein oo mitään hyvää syömistä tyrkyllä. Kävin hakee Mozartin kuulan, eikä sekään oikein ollut hyvää. En oikein tiedä, että mitä sitä tekis mieli. Ehkä jotain sipsejä tms. Taidan kyl kipasta Siwaan hakeen niitä. Tai kattoo nyt jaksaaks ja tekeeks vartin päästä enää mieli.

Oli muuten varsin mukava viikonloppu. Kävin vähä kaupungilla ja siskon avajaisissaki olin pariin otteeseen. Sitten eilen kävin porukoilla syömässä ja viel siivosin illalla. Ja olin kuitenki ollu baarissakin, selvistä päin kuitennii. Nyt onki niin jännä fiilis, kun ei oo mitään siivottavaa! Energiaa siihen olis kyl..

Mä taidanki alkaa huovuttaan, ku saan ne pyykit narulle. Teen vähä palloja, siis just niitä pi**upalloja, tosin teen usean värisiä ja jätän niistä ne elimet pois. Sitten taidan tehdä vähän enkeleitä. Pidämpä siis keskenäni askarteluillan. Pi**upallon huovutuskurssi voitais kyllä pitää halukkaille cityläisille. Oliskohan niitä halukkaita.. Siis huovuttamaan!

Maksoin muuten tänään mätkyt. Eikä kirpassut yhtään. Aika nöyränä mä ne sinne tilille ohjasin. Ehkä se on vituttanut jo niin kauan, että se tutus vaan loppui. Hammaslääkärilaskukaan ei oikein enää jaksa tuttaa, mut sen maksan piruuttani vasta parin-kolmen viikon päästä, vaikka eräpvä taitaa olla ens viikolla.

Nyt mä meen kyllä laittaan pyykit narulle. Ja tulin takaisinkin jo. Nyt mä alan huovuttaan. Villa vaan haiskahtaa vähän ummehtuneelta, mutta samanlaistahan joskus se elämä on.