Epätodellista

... ihan kuin ennen. Oli kuin ei olisikaan paniikkia joulukuun makuupaikasta. Nukuin (tulppien kanssa tietty) melkein ysiin, ja loikoilin vielä puoli tuntia. No, nukkutunteja kertyi vain 7,5 sillä yöllä tuli tsekattua mökkejä aika pitkään.

Tänään käytiin välittäjän kanssa tsekkaamassa yksi 'löytöni'. Osoittautui ettei ollut minua varten: kotiin palattua piti heittää turbuhaaleria kitusiin. Oli sen verran hometta/kosteusvaurioita talossa. Harmi sinänsä, sillä etäisyys työpaikasta oli ihan siedettävä ja ympäristö melkein maalaismaisemaa.

Jatkamma siis etsintöjä. Kummallisen rauhallinen olotila, sillä uskon että asiat järjestyvä parhain päin kuten ennenkin. Sitä odotellessa alan pakkailla kamoja ja valmistautua henkisesti pois muuttoon. Ensi viikonloppuna suunnittelen kahvittavani lähinaapurit, ellei tule muuta kuviota kehiin.

Kyllä tämä tästä.

... ihan fyysinen näläntunne iski hetki sitten. Osasyynä piipahdus paikallispizzeriassa jossa mulla on yksi case menossa. Vieraskielinen yrittäjä pyysi auttavaa kättä yhteydenotossa isännöitsijään. Pizzan tuoksu mmm...

Näinköhän tänään malttaa mennä ajoissa nukkumaan, viikolla kertynyt univaje on vähän turhan suuri. Aika on mennyt koneella koteja etsien. Väsy on huima. Jos myynti käy toteen, olen kohta koditon. Mihin tässä päänsä painaa? Ja, jos päälle löytyy alunen, mihin kaikki roinat?

Taidan ottaa Scarlettin ajatusmallin - jälleen kerran. Eli, huomenna on uusi päivä, ajattelen sitä sitten.

... kuka oikeastaan on tuonkin keksinyt. Minulla meni tänäänkin 8h palstalla ennen kuin sain juurekset ylös ja maata käännettyä. Jäi vielä kevääksikin :( kun alkoi olla hiukka pimeätä.

Kotiinmeno oli yhtä tuskaa. Ahneuksissani ja laiskuuksissani halusin viedä kaikki yhdellä kerralla pyörän päällä. Tarakalla iso saavillinen perunoita, ja haarukkaan viritettynä toinen muovilaatikko jossa lantut, punajuuret ja kyssäkaalit. Reppuun tungin porkkanat. Lisäksi kassillinen likaisia palstavermeitä ja kasvuharsoja.

Pihaan päästyäni varovainen purkaminen, ja kaiken roudaus kellariin, siellä hyllyjen tyhjäämistä, sanomalehtien levitystä ja märkien juuresten levittelyä - alkuun saavat olla siellä jotta pahin märkyys haihtuu. Sitten en tiedä mihin ne lykkäisin.

Nyt on naatti. (Naatit ovat kompostissa).

... jo ennen seiskaa vapaapäivänä! Kotvan pyöriskelin ja yritin palata unen helmaan, sitten päätin nukkua tarvitsemani pari tuntia myöhemmin ap - jos ehdin - ja nousin ylös. Pannullinen haudutettua, vihreää teetä on aina paikallaan, niin nytkin.

Sähköposteissa oli vain yksi uusi viesti, sekin asunnonhakusivujen hakupalvelusta. Sama mökki jonka olin bongannut itse jo viime yönä. Ei kiinnostanut. Eilen istuin netissä hakemassa mökkeröisiä n. 6h. Työstä siis käy.

Maanantaiaamuna pitää mennä labran kautta, kun/jos munuaisissa on jotain häikkää. Viikolla nilkat turposivat ykskaks ja ovat siitä lähtien olleet tönköt, sama vika sormissa ja vähän nassussakin. Pitää myöntää että vähän pelottaa.

... Pinkki Perjantai. Kamppeet on jo mietitty. Tiedä sitten miten kantaa ottavaa tällainen on? No, asia on hyvä ja voisi tehdä enemmänkin kuin pukeutua pinkkiin...

Rankka on ollut tämä viikko. Oikeastaan, enää odottelee että milloin se lopullinen romahdus iskee. Aivan liikaa on päällä jatkuvalla syötöllä. Riittäisi että työtä on liikaa ja se stressaa - ei sille voi mitään - vaan kun siihen tulee lisäksi kaikkea muutakin.

Pyrin olemaan ajattelematta sitä, että ehkä joudun majoittumaan johonkin ja sijoittamaan irtaimistoni johonkin konttiin siksi aikaa että löydän seuraavan oman kotini. Majapaikkaa en sure - jos ei muuta niin exän luo Espooseen vaikka se ei olekaan mieluinen vaihtoehto. Kaikkinainen moninkertainen roudaaminen surettaa kun ei millään enää jaksaisi.

Odotan ensi kevättä, sillä silloin luulisi asioiden olevan kohdallaan.

.. joka alkoi jo perjantain työpäivän aikana. Lienen pistänyt suuhuni jotain vatsalle sopimatonta, sillä särky alkoi eikä ole loppunut vieläkään. Perinteiset kikkailut kuten ylenantaminen eivät ole toimineet. Lauantai meni täysin vällyjen välissä uikutellen.

Pieni hiki ja kohta kipukohtaus on taas päällä. Vähän samaan tapaan kuin sappikivien aikana. Sunnuntai meni loivemmissa merkeissä, joskin olo oli kipuja odotellessa täysin vetämätön. Illaksi piti lähteä evakkoon kämpän näytön ajaksi, käväisin pojun luona nukkumassa.

Kiinnostuneita oli useita, hyvä niin, vielä tarvitsisi että kiinnostus riittäisi kauppakirjoiksi asti. Itse käynnistin jo vuokrakämpän haun, sillä muutamalla kiinnostuneella oli kiirus - laskettu aika kk:n päästä.

... kun tänään oli kämpän ensiesittely. Välittäjä oli juuri kömpimässä portaikossa, kun katsojat soittivat ja sori eivät tulekaan tänään. Harmi välittäjälle hukka-ajasta (no päivitettiin tilannetta ja paperisotaa). Harmi minulle kämpän siivoamisesta so. omien kamojen 'hävittämisestä'. Ehkä sunnuntaina taas.

Force majoret tietty ymmärtää. Tämä vaikutti jotenkin keinotekoiselta estymältä. Onneksi minun ei tarvitse olla nokakkain kuin korkeintaan kaupantekohetkellä jos sinne asti päästään. Nyt vain harmittaa vähän ja väsyttää myös, sillä on tullut käytettyä kalliita unitunteja tämän vuoksi.

Jos menisi vartin nokosille? Missä on mun nokospeitto? Vintillä... Ei auta, koettaa pitää ainakin tunti vielä ja sitten könytä suoraan yöpuulle.

... nyt on veto niin pois, etten millään jaksaisi lähteä töihin - työpäivän päälle osastopalaveri ja kotiin tultua siivous huomista näyttöä varten...

... kämpän myynnissä: olen tänään kerännyt kamaa koppaan, ottanut valokuvat ja palauttanut kamat takaisin. Esittelykuvien kun pitää olla siistit :) eikä normi huusholli vaikka olisi kuinka siisti ole siinä mielessä esittelykunnossa. Henkilökohtaiset esineet piiloon...

Jotenkin uuvuttaa tällainen tyhmä tekeminen. Tyhmä sen vuoksi, että koko myymisaie lähti siitä liikkeelle, ettei alakerran kapakin ja sen asiakkaiden häiriköintiin ole mitään lakia olemassa. Melkein odotan, että omistaja tulee rasistihaasteen kera ovelle. Yök.

Ei tämänikäiselle enää pitäisi olla näin nopeita muuttoja. Vuoden 2006, jolloin minut heitettiin niskaperseotteella ulos rakkaasta kodista ja ympäristöstä, jälkeen olen muuttanut niin monta kertaa ettei enää jaksaisi. On kutina, ettei seuraavakaan olisi se viimeinen... enkä nyt tarkoita vanhainkotiin muuttoa :)

Kaksi kappaletta: myynti- ja ostosellainen. Väsähdin kertakaikkiaan kapakin ylivallalle. Taloyhtiön hallitus kuin viranomaisetkin ovat täysin kädettömiä. Niin kauan kuin mitään ilmeisiä häiriöitä (puukotuksia tms) ei ole kirjattu, kapakki asukkaineen saa hillua miten tahtoo sisällä ja ulkona.

Sama myyjä joka minulle tämän möi. Toivottavasti onnistuu tälläkin kerralla. Samalla kerralla koettaa etsiä mulle uutta kotia. Tällä rahalla pitää mennä vähän kauemmaksi joten siinä ainakin tulee tappiota.

Oma talo?Mökki? Pihaa, mullikkoa, kasvimaata? Koira?