Epätodellista

... merkinnästä. Ja kaksi viikonloppua. Palstaviikonloppua :) Nyt tuli oltua sekä la että su molempina á 6h, ja tietty ilman suojakertoimia. Nenä ennakoi jo vappua. Vaan oli se mukavata. Tähän mennessä ei ole voinut suuriakaan tehdä, ensi viikonlopusta alkaen työtä piisaa! Aloitan penkkien teot ja sekoitan samalla lannoitteet multaan.

Taimet ovat kasvaneet kuka mitenkin. Viikonlopusta alkaen ryhdyin karaisemaan niitä, eli aamulla ulos ja illalla kotiin. Kasvu tyrehtyi oitis, ehkä ne kasvattavat tukevia juuria? Näin ainakin toivon. Parhaiten on venynyt kesäkurpitsa. Kukat kaikkein hitaimmin. Jos ehtisi hakea lisää istutusmultaa jotta saisi vielä jotain esikasvamaan.

On se vaan niin mielenkiintoista puuhaa! Tietää tekevänsä ihan itselleen, ainakin jos myyriä yms. ei lasketa mukaan. Voi tehdä tai olla tekemättä; jos tänään ei huvita, teen huomenna. Jotkut (iäkkäämmät) viljelijät ottavat kesäloman kannalta, ja laittavat vain joitain kesäkukkia. Muun tilan he käyttävät olohuoneen tapaan...

... kaksi täysin omassa vallassa olevaa päivää. Viikko oli todella niin raskas kuin ennalta arvelin. 60% miehityksellä (naisituksella) painoimme ja selvisimme! Olisipa mukava kun olisi jälleen neljä vapaata. Tai edes kolme. Huomenaamulla saunaan, pientä siivousta ja ehkä palstalle.

Sain tänään tämän pienen kannettavani kotiin ja olen koettanut oppia sen tavoille. Ensitöikseni latasin siihen (tällä onnettoman hitaalla yhteydelläni) kaikki tarvitsemani ohjelmat. Poloinen, pääsi heti tositoimiin. Viikonlopun aikana vielä hienosäädän. Meikäläisen nakkisormille näppis on onnettoman ahdas, ja virheitä tulee tuon tuostakin.

Neljä viikkoa seuraavaan liksaan. Saa nähdä kuinka eukon käy. Ihmeitä pitäisi tapahtua että selviää kunnialla. Toivon että keskimmäiseni löytäisi työpaikan jotta jäisi se huoli ja samalla käytännön huolehtiminen.

... työpäivä ja ansaittu lepo. Tämänpäiväinen ohjelma: fillarilla pikkupakkasessa duuniin ja takaisin, siinä välillä kahdeksan tositiivistä työtuntia. Poju parturiin, kahden tunnin kokous ja tunnin herkutteluhetki naapurin 83v rouvan seurassa, hänen valmistamaansa pashaa nautiskellen. Kyllä aikansa saisi turhemminkin kulumaan. Kuten jos ajattelen esim. alakerran juottolan asiakaskuntaa, joka jo ennen ysiä roikkuu ovenkahvassa.

Eivätkä pihlajanmarjat tällä kerralla ole happamia; en suin surmin vaihtaisi osia heidän kanssaan. Vielä on vähän työmotivaatiota jäljellä, sekä halua olla mukana elämänsyrjässä. Tämä siitä huolimatta, että eilisen tilipäivän jälkeen tulevalle neljälle viikolle jäi alle satanen. Toivoa sopii, ettei mitään ylläreitä osu vastaan. Juniorin kenkähaaveet piti kyllä tylyttää, en pysty.

Milloinkahan helpottaa? Josko saisin tähän vuokralaisen ja itse muuttaisin jonnekin tätä halvempaan vuokrakämppään? Silloin jäisi mahdollisesti jokin kymppi elämiseen?

... odotettavista hankalista työpäivistä. Pääsiäisen jälkeinen aika, sekä työpaikan henkilöstövaje aiheuttavat pikkuisen troublesia. Eka päivä kuitenkin takana, enää kolme mikäli oikein laskin. Olisipa jeesjuttu jos työviikko olisi nelipäiväinen (hui entisiä kuusipäiväisiä...)

Otin siis lauantaina fillarin käyttöön, ja tänään polkaisin työmatkatkin. Oli sitten vapaa fiilis, tuttua mennä vuosilta. Aikaakin menee n. 10 minuuttia vähemmän kuin julkisilla liikkuen. Mahtavaa. En minä sitä ajansäästöä, vaan helppoa hengittämistä ja vain itsensä kanssa olemista.

Sekin, että olen alkanut katsella omakotimökkejä sillä silmällä, tulee siitä, kun ei enää jaksaisi olla muiden keskessä. Ainakin vuosi tässä kuitenkin menee ennen kuin mitään pääsee tapahtumaan. Saisi ensin rahoitettua uuden tietsikan hankinnankin, tämä poloinen vetelee jo viimeisiään.

Ainakin aamupäivä taitaa kulua palstan istutussuunnitelmaa tehden, sillä plus kuuden asteen lämpötila ei houkuttele lähtemään palstalle. Eilen vietin siellä viisi antoisaa tuntia, ja kotiin palattua olo oli jokseenkin rento ja raukea. Puolentoista tunnin nokoset ja olo oli jälleen freesi.

Käänsin uutta maatani kahden lapiorivin verran, ja loput käännän vasta kun routa sulaa vähän lisää. Nyt se oli vastassa jo lapionterän päässä, joten kaikkia juuria ei saanut täysin nostettua pois. Osan aikaa vain istuin ja tuijotin tyhjyyteen. Siinäpä on yksi palsta-ajan viehätyksestä: voi vain istua hetken ilman minkään miettimistä. Sehän sopii tällaiselle Havukka-ahon ajattelijatyypille.

Helkata. En vielä ole päässyt suunnittelemaan, sillä kannettavani tilttaa tuontuostakin. Näytönohjaimen ajuri päivitykseen, jos oikein ymmärrän annetun vihjeen...

Tulin, söin ja nukuin. Tämä siis kotiin palattuani. Kohta menen takaisin petiin. Kuinkahan paljon ihminen voi nukkua ennen kuin voi sanoa ettei enää väsytä... Töistä junassa palatessa työkaveri tuumasi, ettei muista milloin on viimeksi ollut näin tiivistahtisia päiviä - ja hän on ollut saman työnantajan palveluksessa muutaman vuosikymmenen.

Itse olen vain rivityöläinen, joten en osaa niin vertailla aikojen erilaisuuksia kuten muutamat kanssasisareni, joilla on tietty tietotaidon mukanaan tuoma vastuu tunnollaan. Kaikki me työskentelemme herkeämättä, mutta kuten aikanaan sanoin Riitta Ollilalle, joka oli E-P:lla sparraamassa yrittäjiä, että se, jolle on 'vähemmän annettu' työskentelee vähintäin yhtä 100%:sti kuin se, joka älyllisesti on 'korkeammalla tasolla'.

Hän nimittäin arvotti älykkäämpien työpanoksen korkeammalle kuin vähemmän. Itse tuumaan, että ns. hitaana oppijana joudun skarppaamaan moninkertaisesti päästäkseni haluamaani tulokseen. Kuitenkin näitä 'älykkäitä' arvostetaan sen johdosta, että he suoriutuvat nopeammin ja näyttävämmin samasta tehtävästä kuin me muut. Happamia, sanoi kettukin pihlajanmarjoista?

... alkoi töistä palattua syömisellä ja puolen tunnin nokosilla. Lopen uupunut käy sohvalle fleecen alle, ja herää puolen tunnin kuluttua kuin olisi nukkunut koko yön! Tosi mahtava havainto että ei sittenkään ole väsymyksestä kuollut vaan taas mennään vähän matkaa.

Siinä sitten makoilin toiset puoli tuntia ja funtsasin maailman menoa. Mm. huomista supersiivousta, jota olen siirtänyt koko talven ajan. Kunpa olisi yhtä lämmin päivä kuin oli tänään, ikkunoiden pesu olisi yhtä juhlaa silloin. Nyt on kovin pimeän ja kalsean näköistä kun katsoo ikkunasta ulos. Saahan se toki sitä ollakin tähän kellon aikaan. Kävin hetki sitten viemässä ovipostiluukkuuni lapun että: Yöllä ei mainoksia tarvita.

Ehkä saan näin nukkua yölläkin jotenkin rauhassa; viikolla jälleen tupsahti Prisman mainos 02:00. Etten sanoisi että hermo menee. Tänään luin antaumuksella Etuovi.comin mainosta, josko jossain olisi kivaa ja edullista okt myynnissä...