Epätodellista

... tosissaan. Nyt olen aika tattis; tai en ihan sillä nokostelin puolen tunnin ajan kotiin tultuani. Yksi parhaita (ja halvimpia) harrastuksia on nukkuminen; yhtä mahtavaa ottaa lyhyet tirsat kuin käydä illalla yöunille. Onko nyt siis niin, että 'hullulla halvat huvit'? Ollaan sitten hullua, miten vain, nukkumisesta en luovu.

Töissä oli maanantaina tietotekninen järjestelmäkatkos (tai miten se menikään); joka tapauksessa se poiki koko porukalle aivan älyttömästi lisäduunia. Onneksi tällaista kuulemma sattuu suhteellisen harvoin, tämä oli tämän vuoden eka :). Jatkoa seuraa, kun asiakkaat alkavat saada laskuja, jotka kuitenkin lähtevät ajallaan...

Viikonlopustakin tullee rankka, sillä juniori konfirmoidaan sunnuntaina. Exän ja lasten takia menen, vaikka on nähtävä myös muita sukulaisia sekä perhetuttuja, jotka eron aikaan käänsivät minulle selkänsä. Nokka tuuleen! Pitäisi kohta alkaa tsekata, mihin vaatteisiinsa sitä mahtuisi, ettei ihan lastaan häpäisisi. Ensin kuitenkin saunaan...

... saunaolut, eikä viinikään. Maha tuntuisi tulevan vain kipeäksi molemmista. Toivottavasti kysymyksessä on ohimenevä juttu; no, kyllä varmaan oppisi elämään ilman näitä nautintoaineitakin, ei siinä. Olisi vain aika haikea ajatus, ettei saunan päälle voisi ottaa viileää olutta.

Muuten päivä on mennyt kuten useimmat lauantait; siivoamiseen meni taas liki kaksi tuntia, vaikka varsinaista sotkusiivousta ei olekaan. Hienopölyn poistaminen on hidasta ja tarkkaa puuhaa. Onneksi pidän siitä. Siivouksesta nimittäin, en pölystä niinkään.

Alakerrassa on jokatoinenviikkoinen happening; kavereita on sen verran, että iloiset hälyäänet kantavat tänne asti. Tämä johtuen huonoista eristeistä, ei kovaäänisyydestä. Saa nähdä, kuinka kasikymppisenä suhtaudun samanlaiseen iloitteluun, vieläkö on sama maltti tallella... Olisin itse ollut mykkänä koko lauantain, ellen olisi piipahtanut kiinteistössä sijaitsevalla kirpparilla. En löytänyt tarvitsemaani jakoavainta (suihkusekoittajani alkoi viikolla vuotaa) mutta pääsin haastelemaan hetkeksi elävien kanssa.

... ihan syntymäpäivän kunniaksi. Ehkä sillä on joskus merkitystäkin vuosien kuluttua, jos elämänkuviot ovat vaikkapa kääntyneet päälaelleen. Tai, pikemminkin jaloilleen kun ne ovat nyt päälaellaan :)

Päivä meni onnittelutekstarien, -spostien ja muutaman -puhelun tiimellyksessä. Huomaa, että ei sitä ihan yssikseen täällä olekaan. Toki päivän työt tuli tehtyä 'siinä sivussa'. Illalla kävin vielä varaamassa hiustenleikkuun ennen kokousta viereisessä liikehuoneistossa. Taisipa olla onnistunut päivä?

Hiusaika tuli ihan passelisti ensi viikolle; saatan olla jopa ihmismäisen näköinen kun nuorimmainenkin 'saa naimaluvan' eli konfirmoidaan viikonloppuna. Olisivatpa vain kilotkin kurissa samalla tavoin. Ihan hävettää. Sunnuntaina kävelin 2 kilon painot nilkoissani, paha vain, että kamera oli matkassa ja vauhti välillä tyssäsi kokonaan kun jotain osui etsimeen.

...milloinkahan, tuumin vain, sitä voi taas sanoa: ihanaa, on viikonloppu/loma/vapaa tms. Sitä vain on viikonloppu/loma/vapaa ilman sanaa 'ihana'. Tämä taas johtuu takavuosien lamauttajasta, joka aiheutti aivoissa tunnekuolemaa. Aika hurjaa. Ei kertakaikkiaan pysty fiilistelemään täysillä.

Sitä vain on. Hiljakseen kyllä nauttii siitä, että voi vain olla eikä tarvitse mihinkään mennä eikä tavata ketään. Kuuluu taudin kuvaan. Osaisikohan House löytää oikean hoidon, pitkällisien pähkäilyjenkään jälkeen?

Kirjoittelen satunnaisesti asianomaisen yhteisön foorumillakin, mutta en oikein viihdy siellä sen masentavuuden ja ahdistavuuden vuoksi. Sinänsä kyllä hyvä tietää, ettei ole ainoa toisen henkilön lamauttama ihminen, vaan kanssasairaita on muitakin. Tämä kun on aikuisen oikeasti sellainen tauti, ettei sitä toinen ymmärrä ellei ole itse kokenut samaa. Vähättelyä saa osakseen, luulotautisen ja hysteerikon leiman otsaansa.

...oikein todella, monen päivän edestä. Eilen oli yksi paikalliskokous, jossa olin ekakertalainen. Skarppaaminen väsytti niin kovin, että kävin petiin jo yhdeksältä; tuloksella että kieriskelin jättipeittoni alla unta saamatta, erilaisien ajatuksien myllätessä päässäni.

Tänään menin töiden jälkeen suoraan isäni väliaikaiseen asuinpaikkaan, jossa hän joutuu olemaan sen aikaa että äitini vastikään operoitu käsi jälleen kykenee häntä nostelemaan yms. Juttelutunnin jälkeen kävelin kotiin, pistin saunan lämpiämään ja lämpiämisen aikana laitoin ruoan jonka sitten häthätää söin saunassa ollessani. Tämä siksi, että piti ehtiä toiseen paikalliskokoukseen.

Kaikki tosi mielenkiintoisia juttuja, ja koska käytän paljon ns uteliaisuusenergiaa, olen nyt aivan kuitti. Ei vanha vain enää jaksa...

Tuli ihan oikeasti oltu ulkonakin tänään. Onneksi on sellainen kaveri, joka ensin viitsii ehdottaa ja sitten vielä hakee kotoa naapurikaupungin ulkoilualueelle. Kaksi tuntia tuli kiipeiltyä, katseltua maisemia ja otettua valokuvia. Välillä kuumat kaakaot ja laskiaispullat.

Mentiin sitten ruoanlaittoon, ja sen jälkeen ihan sievästi lepäiltiin vain, kunnes tuli minun aikani lähteä kotiin. Täällä pistin heti saunan päälle, ja sen lämpiämistä odotellessa siirsin kuvat koneelle ja käänsin ne jotka sitä tarvitsivat. Ihan ok kamera, tämä juniorin kamera, vaikka hän siitä purnaakin. Minun jättikäsiini vain hiukan liian siro ja olematon.

Nyt meinaavat silmäluomet kääntyä nurin, joten se tietää menoa puhtaisiin lakanoihin...

... ja sisällä ihanan lämpöistä! Kuumasta uunista tulee kypsyvän makaroonilaatikon lisäksi mukava hohka. On auvoista tietää, ettei tarvitse lähteä värisemään / jonottamaan mihinkään ravitsemusliikkeeseen. Eivätkä pihlajanmarjat nyt ole happamia! Perjantai-ilta on muutoinkin viikon illoista paras.

Sain eilen hapankaalin hapatuspurkkiinsa, vappujuhannusviinin käymään sekä vielä ommeltua aamutakin. Aamulla on helppo lähteä lämpöisestä petistä, kun on puuronlaittoon mennessään jotain nättiä heittää niskaan. Eilinen oli siis tosi onnistunut. Hyvä on tänäänkin, vaikkakin omalla luvallani olen täysin tekemätön. Kunhan saunan muistan tunnin päästä pistää kuumenemaan.

Viikonloppu on täysin ohjelmoimaton. Jos jotain ilmaantuu, se on helppo tuupata vaikka mihin väliin. Itse en ajatellut hankkia mitään vapaa-ajan täytettä, näinkin on ihan jees. Nyt makaroonilaatikko kutsuu syömään nam...