Epätodellista

... eli Tampereelta palattua olo on virkeän levännyt. Lapinniemessä oli melkoisen mukavat puitteet ammattiosaston järjestämällä kylpylälomalla. Pulikoimisen ja ruokailun ohessa ehti ottaa useat kunnon unosetkin... ja seura oli omaa luokkaansa.

Kyllä tämän viikon varmaan jaksaa taas painaa, tuli mitä tuli. Pahin stressi taisi jäädä Tampereelle, ja olo on lähes seesteinen. Aikasta outo olo sinänsä :) ja kun vielä tietää perjantaina pääsevänsä lähtemään lomalle, niin fiilikset vain nousevat.

Varustelu on käynnissä, ja keskiviikkona on tarkoitus tehdä koeponnistus so. testata rinkan vetoisuus varusteisiin nähden. Josta seurauksena on raaka karsinta jotta painon saisi suhteeseen. Huomenna varmaan kuivamuonien yms. hankinnat... Ja kameraan on löydyttävä se vara-akku!

Ja radiossa soi yksi villin nuoruuden biiseistä Words Don't Come Easy
http://www.youtube.com/watch?v=nNGWH-bAEuM

Kaikenlaista pientä ja isoa on pyörinyt päässä koko päivän. Töissäkin oli pitkästä aikaa aikaa ajatella... Kolmen ja neljän ihmisen työviikkojen jälkeen kuusi on todella outoa. On siis outoa, että ehtii mahdollisesti hoitaa yhden homman ennen seuraavan ottamista.

Tänään tuli majoitteen varausvahvistus. Alkaa pikkihiljaa jännätä koko reissu. Paljon on vielä tekemistä ennen kuin ollaan taipaleella. Itse asiassa, kirjasin vasta tänään edellisen reissumme tapahtumat so. "skräppäsin" matskut vihkoon. Jollain lailla kevyellä kädellä.

Oli tarkoitus nokostaa illan mittaan, mutta sutarin saapumisilmoitus herätti vähän raivaamaan ja laittelemaan paikkoja sutimiskuntoon :) Samalla tuli tsekattua kesä- ja talvivarusteet oikeille paikoilleen.

Kiva kappale Paikkani tiedän
http://youtu.be/NGuJLFGFK8w

Tuntuupa hyvältä ajatus, että tänään voi vain olla - jos niin haluaa. Luulen haluavani... Jonkin verran pihapuuhastelua on tiedossa, ja siinäpä saa päivän happiannostuksen. Ei ole moneen aikaan tullut oltua ajan kanssa pihalla. Kivaa.

Eiliset juhlat menivät läpi kaikella kunnialla. Vieraiden keski-ikä 65v, luulisin. Jonkinmoista säpinää oli koko ajan päällä, joten seukkaaminen jäi harmittavan vähälle. Olivat kuitenkin tuttuja ihmisiä lapsuudesta ja nuoruusajalta, joten olisi ollut ihan kiva vähän haastella... Olivat todennäköisesti tämän porukan kanssa viimeinen näin iso iloinen tapahtuma.

Päivä on pilvisen harmaa ja tyyni. Jospa pikku nokosten jälkeen lähtisi laittautumaan ulos...

Lisäys illalla: iltapäivästä tuli ulkoiltua oikein olan takaa: omat pihahommat, isäntäväen omenatalkoot ja vielä tuli piipahdettua sienimetsällä (josta saalista vain kameraan...).

... ennen huomista koetusta. Viime vkl Kyläpäivät, huomenna vanhuksien 155 -synttärit. Synttäreitä on valmisteltu muutama viikko, huomenna näkee kuinka kutsut yms. tuottavat tulosta. Tarjottavat pitäisi ainakin olla hallussa.

Syyskuu taitaa mennä ihan näissä merkeissä. Kun tästä vklopusta selviää, on seuraavaksi ammattiosaston vkl Treella. Ihan kivaahan tämä on, mutta ehkei enää kaikkia viikonloppuja tarvitsisi ohjelmoida?

Mutta: onneksi sen jälkeen alkaa kauan kaivattu LOMA. Tulevalla viikolla pistän suunnitelmat lukkoon, toivottavasti Lapin piskuinen vaellus sisältyy ohjelmaan. Kainuuseen ainakin tie vie, ja kameraan olisi ensi viikolla hommattava vara-akku, jottei kävisi vanhanaikaisesti...

... ja kahden päivän yhteenlasketut 'työ'tunnit 3+7=10h? Kokemuksena tuttu ja kuitenkin erilainen. Tuttuutta toi rutiinihommailu ja tekemisen 'pakko', erilaisuutta uudet ihmiset ja siten työtapojen opettelu. Jäätiin miltei pakkasen puolelle, mitä tuottoon tuli; mikäli työtunnit olisi laskutettu, oltaisiin konkassa.

Noh, nyt on yhtä kokemusta rikkaampi. Kahden vuoden aikana on mahdollisuus vaikuttaa seuraavien Kyläpäivien onnistumiseen. Niitä tullaan varmaan pohtimaan useaan kertaan, jos vain jaksaa olla mukana toiminnassa. Aprikoituttaa ihmisten saamattomuus olla mukana saamassa aikaan yhteistä kivaa.

On äärettömän helppo tulla järjestettyyn tapahtumaan, ajattelematta lainkaan että jotkut ovat nähneet rutosti vaivaa kaiken eteen. Ei mahdu järkeeni. Ostopalvelut ovat helposti ymmärrettävissä: palvelusta maksaa koska joku tekee sitä työkseen, ei sitä tarvitse murehtia, miten toinen jaksaa duunata tai pitäisikö tarjota apua. Tällainen tapahtuma sensijaan: kukin tekee mitä tekee täysin omalla, ansaitulla vapaa-ajallaan, jotta niillä ajattelemattomilla olisi taas kiva yhteisjuttu joo...

Tulipa käytyä hakemassa tukusta takakontillinen evästä sunnuntain Kyläpäiville. Parikymmentä kiloa makkaraa, lisäksi rokkatarpeita ja valmistakin keittoa 20 kg, mehua, sinappia, ketsuppia ja kaikkea mitä buffetissa tai makkaragrillissä tarvitaan. Perjantaina herneet likoon ja lauantaina puoliltapäivin vpk:n talolle valmisteluja aloittelemaan.

Nämä kisat aion katsoa, ja sen jälkeen alkaa yritys patistaa muita kyläläisiä talkoisiin. Sillä, tunnettuahan on, että valmiille tullaan mielellään, tekemään ei niinkään. Täälläkin lienee parisataa taloutta, joten luulisi työkykykyä löytyvän nykyistä enemmän... kokouksissa on istunut viitisen osanottajaa.

Vähän jänskättää, vieläkö osaa keitellä isolle porukalle. Lippukunta-ajoista on usea vuosi väliä, eivätkä määrät enää hahmotu selkeästi. Tulipa tuolloinkin tehtyä mokia, ja ruokia valmistettua ylenmäärin liikaa. Parempi kuitenkin niin kuin että jäisi puutteeseen; takavuosien kurjina aikoina hävetti, kun silloisen kyläni toimiessa muonittajana koulun keittäjä oli laskenut suhteet aivan pieleen, ja aktiivileirin lapsukaiset jonottivat tyhjää soppakattilan mentyä pohjia myöten.

Viikonloppuna kuului huhuja tämän viikon intiaanikesäilmiöstä... nyt on olo kuin tikkarinsa menettäneellä lapsella. Hrrr kylmiä aamuja ja viileitä iltoja. Illat menevät tykkänään sisäpuuhissa, sillä ei niin paljoa vetimiä viitsi niskaansa kiskoakaan että tarkenisi - väsy vielä lisää palelemista.

Sisälläkin tuntuu kolealta. Matot rävähtivät lattialle viikonlopuksi ja ylimääräiset venttiilit saivat sisäpuoliset eristeensä. Kynttilöitä on palanut jo useana iltana ja untuvapeitto löytänee tiensä petiin täksi yöksi. Saliaamuina on tarpeen sytyttää ulkovalot, sillä pimeys on kaikkinielevä...

Mutta, viikonloppu oli kuitenkin harvinaisen lepuuttava. Yönukkutunteja tuli enemmän kuin aikoihin, samoin päikkärihetkiä. Ulkoiltua tuli läheisillä koskilla ja kamera sai evästä parin tunnin reissulla. Habitare jäi menosuunnitelmissa kirkkaasti tämän koskireissun varjoon...