Näyttää aika liukuvan käsistä - toisaalta tekemistä on piisannut siellätäällätuolla, eikä ole ehtinyt päivittää omaa tilaansakaan. Hyvä, tai sitten ei. Eilen kävin stadissa opiskeluaikaista kaveriani, ja muitakin tuttuja, tapaamassa. Tuli puheeksi mm. nykyinen kouluttautumiseni, ja minä siitä avauduin, sillä on muistiongelmia. Myös meidän opiskeluaikanamme oli sama ilmiö, hieman eri muodossa tosin. Silloin oli viimeisenä vuonna jonkinasteinen burnout, josta syystä lähimuisti, osa jo opitusta materiaalista lukittui pään sisään. Eikä ole sen koommin avautunut - aikaa tästä jo 15v.
Myös nyt: paljon olisi ulkoaopittavaa, niin kirjallista kuin käsinkosketeltavaa materiaalia. Meneillään olevan työharjoittelujakson aikana olen jo useaan kertaan tehnyt havainnon, ettei teoriajaksolla opittuja kykene siirtämään käytäntöön <- ei muistia siihen. Näyttötutkinto parin viikon kuluttua, ja paniikinomaisesti tunnistan ettei tämä ongelma siihen mennessä ratkea. Elän toivossa, että tutkinnon muilla osioilla voin kompensoida muistiongelmaan liittyvän tehtäväosion. Päivät ovat vain siinä mielessä rankkoja, että ongelma on koko ajan takaraivossa nakuttamassa.
Muutoin elämä miltei hymyilee, jos huomioon ei oteta taloudellista tilannetta. Vaikuttaisi, että se on nyt karannut käsistä. Toimeentulohakemuksen laatiminen panikoituttaa - useaan kertaan olen avannut sähköisen lomakkeen, ja välittömästi tulee sama reaktio: en kykene, en osaa, en tiedä mitä tehdä. Elämä siis hymyilee - mitä ihmettä? Tuo tarkoitti lähinnä sosiaalista elämää, verkostoa yms. Olen liittynyt nettiyhteisöön, ja saanut sieltä tosi paljon! Myös livetapaamisia ja -tapahtumia. Ei siis pelkkää nörtteilyä :) Mielenkiintoisia naisia ja miehiä on tullut näköetäisyydelle, ja nautin suunnattomasti sekä virtuaali- että livekohtaamisista. Illat kuluvat liiankin railakkaasti, ja nukkumaanmeno tuntuu miltei pakkopullalta.
Työharjoittelu, no, se on mitä on. Olkapäävammani on sietänyt fyysisen työn tekemistä yllättävän hyvin, onneksi en edes harkinnut sairausloman hakemista. Moottorityökalut pysyvät hyppysissä, ja myös muu työnteko sujuu. Urheiluhieronnasta on saattanut olla tässä apua, ainakin krooniset kivut loppuivat jo 3-4 käyntikerran jälkeen. Kotitreeniä, harkiten hierontaa - jospa tuo iso olka-lapa-hartiaklumppi vielä laukeaa, ja käden nostokulma siitä avautuu. Nythän se on about 20%...
