... onko muilla yksineläjillä samanlaista???
Tänä iltana olen mankeloinut lakanoita sekä lähettänyt tekstiviestejä läheisille että vastannut niihin.
Myös olen kelannut menneisyyttä; osa historiasta vaivaa yhä, osa menee kevyesti yli?
Olenko ihan pihalla???
...simahdusta. Meno oli tänään sellaista, että tätä tätiä välillä hirvitti. Pinkaisin aamusta reippaasti ylös viimeistelemään pippaloita. Ekat vieraat tulivat kahden jälkeen, ja viimeiset poistuivat hiukan ennen yhdeksää. Täysi työpäivä siis. Sukua molemmilta puolilta, ikähaitarissa 3-71v. Kolmesta tenavasta lähtee uskomattoman paljon ääni- ja liike-energiaa!
Ihan silleen vain kahvittelun ja syöpöttelyn merkeissä, alkoa en laittanut keskellä päivää tarjolle (tiedän kyllä, että muutamille sekin olisi maistunut). Välillä porina oli niin huumaava, että kaksio tuntui ahtaalle. Oli hauska katsoa, kuinka ihmiset viihtyivät keskenään; itse en toki ehtinyt paljoakaan haastelemaan. Emännän osa.
Saatuani tiskit koneeseen saunakin oli valmis, ja se kruunasi päivän. Telkusta ehdin katsoa/kuunnella vielä loppumetrit Taikahuilun tuttuakin tutumpaa musiikkia. Nyt on suloisen hiljaista, ja kohta vielä hiljaisempaa kun pääsen nukkumaan.
...eli kaikkien liesujen jälkeen innostuin laittamaan huomista kuntoon. Oli hiukan huonoa tuuria köökissä. Ensin suolaiset kupsahtelivat pellillä nurin. Se oli pientä. Paras paikka oli, kun aioin laittaa kiilteen tortun päälle: vuoka oli matalahko ja iso, joten päätin kaataa kiilteen vuoan ollessa jääkaapin hyllyllä. Melkein onnistuin, kunnes lopussa kattilan pohja osui vuokaan. Seurauksella, että vuoka kieppasi syliini ja kaikki liemet valuivat syliini ja siitä lattialle.
Ja seinille, lattialle jne. Rättiä peliin. Ilmeni, että kiille oli poikkeuksellisen nopeasti jähmettyvää, joten piti ottaa järeämmät siivousvärkit esiin. Siinä olisi ollut valokuvan paikka kaikkineen! Toivon saaneeni eliminoitua enimmät liemet, ettei vieraiden sukat jäisi läikkiin kiinni ja vieraat nokilleen. Huh. Onnea oli se, että aineksia oli vielä uuteen kiilteeseen, joskin tortusta tulee vähän erikoisen näköinen, sillä täyteaineet hiukan tärähtivät ja liikahtivat vuoassa.
Tekevälle sattuu; ellei mitään tekisi, ei mitään sattuisikaan.
...tuotti kauniin hedelmän eli viikonloppuvapaan. Tai, vapaa ja vapaa: menoa riittää enemmän kuin tänä vuonna yhteensä. Heti aamusta parturiin jotta kehtaa mennä tädin 60-vuotispäiville. Kuuskymppiset eivät voi olla paljon, sillä täti on tosi nuori. Toisaalta siitä on enää muutama vuosi eläkkeelle, jos niin haluaa. Ja, miksei haluaisi jos muutoin pärjää?
Sunnuntaiksi väänsin jo dippejä vetäytymään; täällä on hurmaava valkosipulin tuoksu, joka toivottavasti ulottuu portaikkoon asti. Pyysin sukua tutustumaan 'uuteen' kämppääni, oppivat samalla tien tänne ja on helpompi jatkossa tulla vaikka ilman isompia juhlia. Ei silti, että mitenkään yltiösosiaalinen olisin ja kaipaisin porukkaa ympärilleni. Mieluusti olen näin yksin.
Juniori oli täällä eilisillasta asti, ja luulen hänenkin nauttineen hiljaisuudesta, sekä siitä että netti pelaa! Hänen tunti sitten lähdettyään täällä tuntuu taas extrahiljaiselta, mitä nyt bussien ohimenot kuuluvat ikkunoiden läpi. Pitäisi vissiin mennä nyt katsomaan siistejä kamppeita huomiseksi, ettei mene viime tinkaan...
... eli huomiseen työpäivään. Kumma miten äkkiä tällaisiin laiskapäiviin tottuukaan; voisi olla ihan mukava viettää taloudellisesti turvattua vapaata aikaa aluksi vaikkapa puolen vuoden ajan. Aika ei kuitenkaan kävisi pitkäksi, sillä tekemistä tekevälle löytyy aina. Tämä päivä on mennyt seiniä katsellen so. tauluja ripustellen ja niiden paikkoja vaihdellen. En niinkään kaipaa seinälle mitään; isän maalaamat taulut ovat vain niin kauan olleet pakkauksissaan että ansaitsevat päästä jo esille.
Tyhjät seinät olisivat mieleeni, samoin matottomat lattiat ja verhottomat ikkunat. Jotta akustiikasta ei tulisi liian kaikuva tai kämpästä sellimäinen, on kuitenkin tehtävä kompromisseja. Tänään olen myös laittanut suvulle tekstareita sunnuntain avoimista ovista. Nyt on hyvä järkätä pippalot, niin voi uuden vuoden aloittaa ilman ns. velvoitteita.
Ei suvussa mitään vikaa ole; pyrin siksikin ylläpitämään jatkuvuutta jotta omalla jälkelkasvullani olisi jotain mihin turvautua kun minua ei enää ole. Omia lapsiaan on vain aika nihkeä saada tällaisiin tapahtumiin...
... tai ainakin melkein. Kotivaatteet nyt kumminkin; kun joskus on tullut tavaksi vaihtaa mukavampaa päälle kotiin tultua, on tapa säilynyt. Omat mukavat ovat usein mitä kuluneimpia ja kauhtuneimpia esityksiä, joita ei kehtaa pitää jos on joku käymässä... Onneksi vieraita ei ole kuitenkaan odotettavissa, sillä luulen muidenkin pysyttelevän kotioloissaan tänään.
Edellisenä sunnuntaina tuumailemani asiat ovat yhä päässäni. Olen sparrannut itseäni tähän maailmaan ja muiden pariin. Narsistin jälkeensä jättämä tuho on globaalitasolla olematon, henkilötasolla kuitenkin suunnaton ja siksi vaikeasti ylipäästävä. Ylimenoa helpottaa, jos on toinen ihminen, joka ei väheksy näitä kokemuksia vaan ottaa ne todesta. Tämä on valitettavan harvinaista, sillä tällä toisella henkilöllä pitäisi olla joko A) omakohtaista tietoa tai B) todella avoin ja luottava asenne sellaiseen mistä ei ole aiempaa kokemusta.
Nykyisellään voin luottavaisesti uskoutua yhdelle ihmiselle ilman pelkoa, että hän leimaisi minut neuroottiseksi tai aiheetta trendikästä 'narsisti'-termiä käyttäväksi. Uskon huomiseen ja siihen, että tästä vielä noustaan elävien pariin.
Sain tänään valaistuksen eli ahaa-elämyksen. Minulla oli eilen myöhäisillan tapaaminen, joka herätti seuraavia ajatuksia liittyen entiseen elämääni.
Narsisti:
on empatiakyvyön ja siksi näkee / kuulee / kokee toisen ihmisen vain oman ajatusmaailmansa suodatuksen läpi (kyvytön eläytymään toisen ihmisen tunnemaailmaan).
Tästä seuraa, että omien ajatuksiensa tai tunteidensa kertominen narsistille ei tuota tulosta, sillä tällä ei ole kykyä käsitellä kuulemaansa.
Tästä seuraa, että toisen käyttäytymismallin ollessa joskus poikkeava eli siis narsistin oman ajatusmaailmansa vastainen, tuo toinen on paha ja epäkelpo (vrt myös eri kulttuurierot).
Tästä seuraa, että yhteiselämälle narsistin kanssa ei ole kehittymisen ja kasvun mahdollisuuksia.
Nämä ajatukset tulivat siitä, että olen ollut muutaman kerran läheisessä kontaktissa henkilöön jolla on valmiuksia ja kykyä kysyä sekä kuunnella. Hän on osannut nähdä ajatukseni minun ajatuksinani eikä ole peilannut niitä pelkästään ja vain omia kokemuksiaan / ajatusmaailmaansa vasten. Kokemus on ollut täysin poikkeava verrattuna läheiseen kanssakäymiseen narsistin kanssa.
En usko kysymyksessä olevan kahden ihminen luonnollinen erilaisuus, sillä mielestäni on normaalia että sekä lähetin että vastaanotin toimivat sen sijaan että vain lähetin? Ongelmaa tilanteeseen teettää se, että eläminen narsistin kanssa on vaikeuttanut omien tunteiden sekä ajatuksien julki tuomista. Myös on vaikea luottaa siihen, että ihan tavallisella ihmisellä olisi luontainen halu kuunnella ja jopa ymmärtää mitä hänelle itsestään ja tunnemaailmastaan kertoo. Olen iloinnut tästä havainnostani, että voin vapaasti halutessani kertoa mitä mistäkin ajattelen sekä esittää toivomuksiani ilman että ne leimataan tyystin epänormaaleiksi.
Oppiläksyni onkin opetella luottamaan siihen, että vastapuoli todella on valmis kuuntelemaan sekä käsittelemään ajatuksiani 'vapaassa ilmatilassa' eikä ainoastaan omia rajoittuneita kokemuksiaan vasten.
lähempänä joulua. Töissä sen huomaa siitä, että asiakkaidemme puhelut ovat yhä jännittyneemmät. Mielenkiinnolla odotan joulunjälkeistä ensimmäistä työpäivää: minkälainen on asiakkaiden asenne lähes viikon tauon jälkeen. Enimmäkseen ymmärrämme toisiamme todella hyvin: molemmilla on velvoitteemme, ja siksi tiettyjen asioiden suhteen on ryhdyttävä toimenpiteisiin.
Sitten on sellaisia tapauksia, joita ei voi kuin ihmetellä; mitä ajattelee ihminen, joka menee lähes henkilökohtaisuuksiin meidän kanssamme asioidessaan? Kuinka pitkälle asiakaspalveluhenkilön on mielipahastaan huolimatta pidettävä tunteensa omana tietonaan? Keskenämme toki heitämme raskastakin herjaa asiakkaiden edesottamuksista... se toimii eräänlaisena henkireikänä ja kriisiapuna. Suotakoon se meille, kunhan hoidamme saamamme toimeksiannot kunnialla ja pieteetillä?
Edellisestä purkauksesta huolimatta pidän yhä monipuolisesta ja aivotyöskentelyä vaativasta työstäni. Tiimissämme on loistava ymmärrys toistemme mielialamuutoksia kohtaan, sillä jokainen vuorollamme olemme hankalassa ristitulessa.
Joten, taas saunaan nollautumaan.
... eli väsymyshän siellä odottaa että malttaisin sulkea koneen ja kömpiä korjattuun vuoteeseeni. Viime yönä heräsin ihme kolinaan neljän paikkeilla; oli kuin eräässä aiemmassa asunnossani, joka oli maan tasalla ja jossa oli rottia. Täällä siimahäntiä tuskin on, tai ovat mutanttisellaisia jotka kykenevät kiipeilemään seiniä kolmanteen kerrokseen.
Mitä lie ollutkaan, en nukkunut enää kunnolla. Päivä on ollut yhtä riekkumista ensin töissä ja sitten muualla. Huomisesta tulee samanlainen. Oikein odotan joulua, että pääsee luonnollisella tavalla rauhoittumaan. Aion pysytellä kutakuinkin kotosalla, ellen sitten innostu ulkoilemaan. Se riippunee säistä.
Onko vanhuus tätä, että väsyttää useammin ja vähemmästä kuin nuorempana? Voisi luulla, että kokemuksen myötä myös jaksaminen lisääntyisi. Ihminen on kummallinen otus, jota ei ymmärrä. Tai, itse en ymmärrä itseäni.
Korkeintaan sen verran, että nukkumaanmeno on taivaallista.
... väsynyt mutta...? Palasin hetki sitten vanhuksien luota, ja sitä ennen kävin rautakaupassa. Sunnuntaina? Kyllä, oli vähän pakko, sillä viime yönä hajotin sänkyni, tai, sanottakoon puolustukseksi että en sitä minä yksin tehnyt. Jalat vain linahtivat (nykyajan sängyt pah!), siksi hain kulmarautoja jotta toista kertaa niin ei kävisi. Kohta ruuvaamaan...
Oli oikein mukava lauantaiehtoo; tehtiin piparit, sen jälkeen lasagne joka sitten nautittiin puolilta öin. Glögiä kului kohtuulliseen tahtiin. Niinpä varsinainen yöuni jäi sänkyrikon vuoksikin lyhyehköiksi, ja tuntuu nyt armottomana raukeutena. En taida jaksaa lähteä joululauluillekaan.
Viikko edessä, ja kaikki lahjukset vielä laittamatta. Osa niistä postitettavakin. Jos olisin fiksu, lähtisin huomisaamuna heti liikkeelle ja hoitaisin hommat; töihin ehtisi hyvin puoliltapäivin...
Harkitaan.
