Epätodellista

Onneksi päivän eka toiminto oli ryhmis, sillä eilisen suoritustestin vuoksi kaikki lihakset olivat ikään kuin kipeähköt. Sosiaaliohjaajan luennon aihe sinänsä ei kiehtonut, ja antikin oli laihanpuoleista. Taisinpa pienesti kivahtaakin siellä, kun koko meno tuntui niin esihistoriasta kaivetulta... Kahvikupillinen tuil hyvään tarpeeseen sieltä lähdettyämme. Onneksi seuraavaksi oli yksilöfysis, jossa käytiin läpi kuntoutusta ja hieman mm. tavoitteita seuraavaan tapaamiseen ensi kesänä.

Kävelyilma oli sateinen ja tuulinen, mutta urheasti sauvoimme kolmekilometrisen. Viimeinkin muistin ottaa kameran mukaan, mutta eihän ravakasti sateessa liikkuvista saanut kunnon kuvaa, kunhan muistoksi yhden. Ehkä huomenna kun mennään hiihtoputkeen? Lounaan jälkeen lastauduimme autoon ja menimme paikalliseen uimahalliin vesikävelemään. Ei ollut minun juttuni: pitkäveteinen eri tavoin eteneminen altaan päästä päähän alkoi piankin turruttaa.

Keskiviikkoluento sen sijaan synnytti jotain. Aiheena oli uni, ja sitä käsiteltiin itseäni läheltä riipaisten: lääkitystä ja unenlaatua yms. Jäin kyselemään tarkemmin, ja kerrankin joku KUUNTELI mitä kerroin. Ja, nyt minulle tehdään to-pe välisenä yönä kapnometriseuranta, josta selviää mahdolliset hengityskatkot yms. Tämä siksi, jos ikuinen väsymys keinounesta huolimatta aiheutuisi yönaikaisesta unihäiriöstä?

Käytyäni varaamassa ao. laitteen taivalsin huonettani kohti, ja matkalla törmäsin yhteen kurssikaveriin, joka muistutti huomisen hiihtovälineiden varaamisesta. Pengottiin varasto ja löysin sekä luistelu- että perinteiset sukset, kun combi-suksia ei näyttänyt olevan, tai en niitä tunnistanut. Vielä muistin käydä tunnin hieronnassa, jonka jälkeen vihdoin viimein päivälliselle ja lepoon.

Takana hurja päivä. Puolilta päivin tuntui että putoaa polvilleen kun ei reisissä ollut tuntoa ja sitten tunnottomuus siirtyi pohkeisiinkin. Ei mitään vakavaa: tunnottomuus aiheutui suorituskykytestistä. Ensin aamutuimaan kasilta oli kohtalaisen kova aamujumppa, jossa sivuaskellus aiheutti lonkkiin kiputilan... Ei olisi onnistunut enää edellisillan A- ja V-kuviot. Oli kuitenkin ihan kivaa heilua :) Rauhallista sen sijaan oli psykologin ryhmis, jossa tutkailtiin stressiä sen joka puolelta.

Muut menivät lämmittelemään ja kuntosalille, kun itse kävin yksityisajallani. Ehdin lämmittelyn hännille, ja vielä salillekin. Hillittyä treenaamista iltapäivän testin vuoksi. Lounaan jälkeen sitten raakaa repimistä, josta huomenna saadaan tulokset. Testiä seurasi ryhmähieronta - ei sitä miltä kuulostaa, vaan piikkipalloilla tehtiin parityötä. Maanantain kävelytestin tulokset saatiin fysioterapeutin ryhmiksessä, jossa aiheena oli: liikunta. Nuori tytönhupakko koetti innostaa meitä vanhuksia kuntoilemaan... ihan kuin nämä selkäkivut olisivat kuntoilun puutteesta aiheutuneita tms. Höh.

Loppupäivä meni vahingossa ihan jouten; vesipeti ei innostanut joten "myin" aikani kaverille. Ensin tuumasin pistäytyä altaassa, mutta senpäiväisesti kiusatut jalkani pistivät harkitsemaan. Tsekkaan illan musiikkitarjonnan vielä ennen nukkumaanmenoa. Huomenna jälleen aamukasilta eka ohjelma.

Saatiin nukkua/levätä ruhtinaallisen pitkään: eka ohjelma sauvakävely alkoi vasta ysiltä. Oli hieno maanantaisää: aurinko paistoi ja maa oli miltei valkoinen. Pururata tosin pehmoinen ja märkä... Reilun 3 km:n jälkeen tsekattiin torstaiksi suunnitellun hiihtoputkireissun varusteita, ja sitten pyysin ja sain hoitoa lonkkaa vaivaavaan kipuun: ensin kylmähoitoa ja sitten kipulaastarit.

Seuraava ohjelma oli vasta ip, joten tein kuntosalikiekan yläkropalle. Lounaasta seuraava ohjelma oli tehokasta, rytmikästä jumppaa. Meikäkin pysyi tahdissa... Uima-allas oli jaettu kahtia, sillä muutama vieras oli halunnut pelata verkkopalloa - vähän harmitti, sillä menin hyvissä ajoin tarkoituksenani uida muutama altaanpituus. Allasjumpan jälkeen saattoi jo uidakin. Iltapäivän rentoutus pidettiin vaakatasossa, mut syke sen kuin nousi ja alkoi ahistaa.

Sain neulottua aika monta varvia, ja sitten tytöt kävivät kysymässä yhteislauluiltaan. Saliin tuli vähän kerrassaan lisää yleisöä, ja viimein meitä oli oikein komea laulukööri musisoimassa trubaduurin säestämänä. Vihkosen 41 laulua olivat tuttuja, vain 1 oli vieras. Vielä viivähdimme puoli tuntia pienen punavinkkulasillisen parissa, sitten koitti ilta ja yö...

Nukkumatti tuli ja vei illalla, ja palautti vasta kasilta tänään. Peilistä katsoen ei uskoisi noin pitkiksi yöuniksi - naama on kuin haamulla ja silmät kuopilla. Aamiaistamisen jälkeen päivä meni miltei laiskotellen - muutama neulosvarvi syntyi toki. Ip pistäydyimme sateisessa keskustassa, jossa oli "Joulun avajaiset". Poloiset järjestäjät... vettä tuli kuin aisaa, ja parikymmentä paikalle saapunutta värjötteli toriaukion reunamilla olevien liikkeiden katosten alla. Puolen tunnin jälkeen luovutettiin ja palattiin kuntsalle.

Umpijäisinä toiset päättivät lähteä saunomaan, mutta minä nykäisin jumppavermeet päälle ja läksin juoksumaton kautta salille, ja vasta sieltä altaaseen ja saunaan. Teki oikein hyvää! Tosin kuuntelin huolestuneena oikean lonkan kipua, joka tuntui varsinkin loitontajia treenatessa. Limapussin tulehdus? Nyt ei tarvitsisi ylimääräisiä vaivoja, tai osa täällä olosta menee hukkaan.

Päivällinen oli kooste parin päivän tarjonnasta. Hyvää oli ja paljon. Lopun iltaa olen istuksinut ja koettanyt päivittää kylämme kotisivuja - jostain syystä linkittäminen ei onnistu ja ihan alkaa hermostuttaa... Kämppis lähti toiseen huoneeseen katsomaan telkkaria, joten täällä on mukavan hiljaista. Kohta yöhön valmistautuminen ja aamulla alkaa arki ryhmänohjaajan palatessa työmaalleen.

Heräys seiskalta, miltei umpiunta kahden valvotun yön jälkeen! Kasilta aamupalalle ja ysiltä aamujumpalle (kämppis jäi nukkumaan). Jumppa rauhallista mutta varsin tehokasta venyttelyä. Pienen tauon jälkeen rentoutuskasetti auditoriassa; rentoutuminen ei onnistunut taaskaan... Lounastus ja sitten ulkoilemaan tunniksi: päivä oli aurinkoinen, kuiva ja erittäin sopiva kävelylle. Kamera on jäänyt täysin unohduksiin, mutta eipä sitä näillä pyrähdyksillä olisi mahdollista käyttääkään.

Siitä alkoi viikonloppuvapaa. Muutama tunti kulutettiin ihan huoneessa leväten; kämppis nukkuen, minä neuloen. Telkkaria laiskasti katsellen ja päivälliselle valmistautuen. Viikon ruokalista on ollut hyvin kalapitoinen, mikä sopii itselleni. Kasvikuntakin on ollut mallikkaasti edustettuna niin tuore- kuin kypsennettyjen salaattien osalta. Ei ihme ettei paino laske tai vaatteet väljene...

Vapaasta huolimatta kipaistiin aerobiseen, kuntosalille ja sieltä tunnin ahkeroinnin jälkeen uimaan sekä saunaan. Oli oikein mahtava olo, kun selkäuinti toimii yhä ja jaksaa uida vaikka kuinka kauan! Nyt istutaan kylpytakeissa ja ihmetellään, josko lähdetään kuntsan pikkujouluihin... On maksullinen tapahtuma ja jaksamisen laita vähän niin ja näin.

Perjantaina aamiaisen jälkeen kevyt aamujumppa kasilta: erilaisien urheilulajien kuivaharjoitteluliikkeitä. Kyytiä saivat kaikki venyvät yms. lihakset. Aamupäivällä oli myös fysioterapeutin ryhmis, jossa käsiteltiin rankaa ja sen ympäristössä olevia liikkuvia osia. Allasjumppa oli tehokasta minuuttitreeniä, ja sen jälkeen olikin jo lounasaika. Hyvin käytetty aamu, joka tuntui varsinkin sisäreisissä.

Ravitsemusterapeutin anti oli tuttua tavaraa eri ruoka-aineiden terveellisyydestä tai ei. Oma ruokailumallini on suurin piirtein kohdillaan, mitä nyt tämä sairasteleminen on lisännyt makean syöntiä. Minähän olen ollut "karppaaja" tietämättäni jo kymmenen vuotta... Iltapäivään kuului vielä yksi saliliikunta, jonka jälkeen ilta-aika olikin vapaata. Pikkujouluajan vuoksi ravintola eli meidän ruokailupaikkamme oli illalla kiinni, ja porukat näyttivät oleilevan aulassa - tarjoilu toki pelasi.

Me käytettiiin vaatteita pyykkikoneessa ja muutoin istuskeltiin käsitöinemme omassa huoneessa. Oma työni ei vaan ala wörkkiä, vaan jatkuvasti olen sen purkanut alkukekijöihinsä. Kohta lankaa ei enää ole järkevä käyttää vaan katkaistava kulunut osuus pois. Näinköhän ehtii jouluksi?

Kahden nukkumattoman yön jälkeen oli palattava isompaan nukkuannokseen. Ei kiva, mutta pakollinen kuvio.

Aamukasilta taas liikkeelle: keppijumppaa. Ja sitä ennen oli käytävä aamupalalla, sillä seuraava treeni palloilla alkoi välittömästi keppien jälkeen. Pienen tauon jälkeen meidät kävelytestattiin sateisessa säässä. Tuloksia odotellaan... Läksin liikkeelle kolmantena, ja tulin neljäntenä: eka kävelijä tuli toiseksi, toka viimeiseksi, neljäs tuli ekaksi ja viides kolmanneksi :) Mielenkiintoinen järjestys...

Kuntosalilta lintsasin, sillä arvelen suoriutuvani siitä omallakin ajalla. Sen sijaan kävin parturissa, ja hiustenleikkuusta tuli värjäysprojekti. Nyt on kevyt ja uuusiutunut olo. Täällä näyttäisi ylipäätään vallitsevan aika chic-look. Sinänsä se ei haitannut, mutta auton rikkoutumisen vuoksi viimeperjantainen parturiaika oli peruttava, joten tämä tuli hyvään saumaan.

Hydrojet-hieronta oli uusi kokemus: vesipeti, jossa jonkinlaiset sisäpuoliset männät tai vesisuuttimet liikkuivat pitkittäissuuntaisesti ja hieroivat kropan niskasta nilkkoihin. Ei mitenkään epämiellyttävää. Siihen sopi mainiosti rentoutumisryhmä: salin lattialla jumppa-alustalla maaten rentoutuskasetin kuuntelua. Seuraavastakin ohjelmasta luistelin: luennon sijaan käytiin taas stadissa fillareilla, sillä tänään sain uusintaresetin astmalääkkeelleni.

... tai ainakin tuntui levolta kun ohjelmassa ei ollut kuin pari "vakavasti otettavaa" kellonaikaa. Aamulla oli tosin ulkoilemaan lähtö heti kasilta, ja jätettiin suosiolla aamiainen sen jälkeen. Muuta ohjelmaa oli sossuohjaajan mitäänsanomaton alustus aiheesta "ajan hallinta", sekä ip allasjumppa. Vesi oli 30-asteista ja oikein miellyttävää. Jumpan jälkeen pyysin ja sain yksityisopetusta selkäuintiin, ja sekin meni oikein hienosti. Melkein innostuin. Päivän viimeinen virallinen osio oli vt-johtajan luento (apuva) vaihdevuosista!!! Meno- ja andropaussia.

Taisi olla päivän turhin tunti? Huoneeseen palattua olo oli niin ärrinpurrin, että rojahdin punkkaan. Hetkeksi. Kämppis oli käynyt hakemassa värin päähänsä ja mikä ihme sai itseni haluamaan samantapaista muutosta. Kävin varaamassa ajan huomiseksi, ja samalla otettiin respasta fillarit vuokralle ja niillä sitten kylälle. No, hiusajan vuoksi minun on käytävä omat reissut aerobiseen ja kuntosalille. Mut ei haittaa, ihan mielelläni menenkin yksin.

Kevennetyn päivällisen jälkeen ollaan vain oltu: kämppiksellä virkkuuneula ja itselläni pyöröpuikot viuhuen. Ei taideta mennä karaokea katsomaan/kuuntelemaan vaan mennään ajoissa nukkumaan. Aamulla on ennen jumpalle menoa käytävä kysymässä, josko astmaresetin uusinta onnistuisi täältä, sillä lähtöhötäkässä unohdin piipun kotiin, ja Kela ei korvaa näin nopsaan uutta (vasta joulukuun puolella saisi). Täällä on kuitenkin opaskoiria yms. astmariskejä, joten toivon että järjestyy.

Hmm. Kasilta aamujumppa? Haloo: minä olen osarilla eli aloitan työpäivät kello 10!!! Mentävähän se oli, ja sitä ennen käytävä aamupalalla joka muuten olisi jäänyt väliin. Jumppa oli kylläkin ensin aerobista treeniä ja sen jälkeen kuntosalin katsastusta ja kokeilua. Oli kiva huomata, että puolen vuoden tauon jälkeen osa lihaskunnosta oli vielä tallella. Vatsa- ja selkälihakset tarvitsevat tehotreeniä jotta saan ruotoni pysymään kasassa.

Treenit ovat yleensä ryhmiksiä, joskin kuntosalia koetan alkaa käyttää itseksenikin. Tänään oli oma fysiatrilla käyntini, ja ihan samaa siellä kuin aiemmilla käynneilläni muualla. Ei selkoa tai selvitystä, ainoastaan lihaskunnon vahvistamisen neuvomista. Mut kai se on vaikea arvata vikaa kun ei sitä oikeasti voi mistään löytää.

Kämppiksen kanssa menee onneksi mukavasti. Hän on itseäni kymmenisen vuotta nuorempi ja: ei kuorsaa! Mentiin tunti sitten joulukorttipajaan, ja hän jäi sinne väkertämään. Minua alkoi hetikohta ahdistaa niin kovin, että en kyennyt mihinkään. Naisia joka puolella, innokkaasti pärpättäen ja ohjaajalta neuvoja kysellen. Ei osaa sillä tavoin. Johtuneeko siitä, että on itse aikoinaan ollut ohjaamassa muita - ei joulukorttien teossa mutta muuten kädentaidoissa? Sosiaalisuuden puutetta se ei voi olla, sillä oli ihan ok katsoa muiden intoa. Huoh.

Eka päivä uurastettu. Ikäneitoni prakattua viime viikolla tulin tänne jo eilen, koska muutoin en olisi julkisilla ehtinyt tämän aamun käskynjakoon. Oli ihan kiva nukkua ensin yö rauhassa, jolloin mielikin ehti orientoitua tulevaan kahteen viikkoon. 2 viikkoa, hurja ajatus! En muista milloin olisin viimeksi ollut niin kauan pois kotoa. Onneksi meidät on osin ohjelmoitu täksi ajaksi, mutta kyllä näihin päiviin paljon tyhjääkin mahtuu.

Tänään siis venytreeni salissa, fysioterapeutin yksilövastaanotto ja sitten vesijumppa. Ihan hyvin meni altaassa, vaikka edellisestä kerrasta v 2006 muistan hillittömät suonenvetokohtaukset. Rintauinti sen sijaan ei tuntunut hyvältä: selästä otti julmasti, ja koetankin huomenna selkäuintia, jos se vaikka keventäisi rangan taakkaa. Toisaalta ranka saattaa saada lisätaakkaa, sillä täällä näyttää olevan melkoiset kattaukset per ateria.

Kädentaidonhaluisillekin on ohjelmaa, sekä paikkakuntakiertoajelua, moninaisia itse treenattavia liikuntalajeja yms. Takuulla ei aika käy pitkäksi! Toivon autoni saavan yhtä hyvän kohtelun siellä missä on. Tällä viikolla konepellin alunen puretaan pikkuosiksi, ja siinä yhteydessä koettavat paikantaa vikakohdan. Kansipahvi vissiin menee uusiksi... muusta en tiedä. Olisihan se varsin kiva saada lisäaikaa hänelle, sillä juuri nyt, osasairauspäivärahalla, ei ole ylimääräisiä senttejä vaihtarin hankkimiseksi.