Tällä tavoinhan elämä ja blogi etenee: kun se on tasaista, ei päivityksiä. Tiedä tuosta tasaisuudesta kuitenkaan viimeisten kolmen kuukauden aikana - kaikkea mahdollista ja mahdotontakin on tapahtunut...
- valmistuin puutarha-alalle huhtikuun puolivälissä
- ihmisverkostoni on käsittämättömästi laajentunut <- johtuu ryhmästä johon liityin 6kk sitten
- tekemistä ja meininkiä on viikot väärällään
- nuorimmainen kotiutui ulkomailta 10kk opiskelujensa päätyttyä
- keskimmäiseni näyttää kohenemisen merkkejä
Mielentila on seesteisen rauhallinen. Häiritsevänä tekijänä toki taloudellinen tilanne, mikä onneksi ei haittaa yöunia. Päivät menevät miltei omalla painollaan: työttömänä ei pakollisia rutiineja, mistä kyllä tykkään <- luontainen laiskuus nousi esille. Yksinoleminenkaan ei aiheuta paineita, sillä todellisuudessa en ole yksin kun tuttavuuksia ja kavereita on ikään kuin noussut tyhjästä. Olen vasta herännyt näkemään, miten hiton yksin sitä on ollutkaan koko tähänastisen elämäni. Niinpä tästä voi olla vain onnellinen...
Jopa viimekesäisestä erosta olen ollut tyytyväinen (vaikka nakkaankin puukolla jos tyyppi tulee vastaan), sillä muutoin en tätä nykyonnea/tyytyväisyyttä olisi milloinkaan saavuttanut. Valokuvausinto palasi, ja toivottavasti pyöräilyinto myös säiden lämmettyä.
Häiritsevänä tekijänä pidän uutta saamattomuuttani, sillä opiskelujen aikana käsistä ryöstäytynyt epäjärjestys ei hivele silmää - mutta kehiin on tullut 'sitkuttelu'. Talven aikana annoin armon itselleni, nyt olisi saatava tilanne hallintaan. Huomenna ehkä?