Niinpä. Puolitoista vuotta mennyt edellisestä. Mikä ei tarkoita, ikävä kyllä, että tilanne olisi hallinnassa. Omien troublesien lisäksi kaikkien lasten kaikki ongelmat painavat. Mikä näkyy arkielämässä stressinä -> huonona kuntona, unettomuutena, ikuisena väsymyksenä. Nukkumaanmeneminen on aina odotettu tapahtuma, ja siellä sitten pyörii enemmän tai vähemmän aamuun.
Yhdellä lapsista nuoruusvuosien toilailujen rästejä niskoillaan, yhdellä nykyisiä toilailuja riittämiin, yhdellä muita, nimeämättömiä ristiriitaisuuksia. Osan näistä tiedän, toisia vain arvailen. Kerran, kahdesti kuussa käyn seudulla heitä tapaamassa. Ja aina masentunut paluu kotikulmille.
Kun tiedän vain meidän elämämme en tiedä miten muiden vanhempien / lasten välit ovat. Onko heillä hauskoja tapaamisia, nauravatko keskenään ja ovatko ylipäätään kuten aikuiset ihmiset keskenään? Ollaanko hyvin erilaisia muihin nähden, tai onko meitä muitakin=
Vastauksia eli elämän tasaantumista odotellessa elämää on elettävä ja keskusteltava asioista ja asioiden vierestä sellaisen kanssa joka ymmärtää, ei moiti, tuomitse ja ehkä osaa vastailla kysymyksiin.