Epätodellista

... josta seuraa että huomenna on perjantai ja sen jälkeen VKL!!! Meikä on nykyisin niin ärtsy ja sotajalalla, etten itsekään näin viihdy, muista en tiedä. Ikäkö tätä teettää, vai mitä on tapahtumassa? Jopa entinen suvaitsevaisuus karisee vähän kerrassaan; tänään ärsyttää tämä, ja huomenna lisäksi tuo.

Käväisin tulomatkalla isää katsomassa. Hän on viikon ajan vanhainkodilla jotta äiti saa huilia. Oli yllättävän virkeän ja hyväntuulisen oloinen, vaikka tiedän ettei laitoksissa viihdy. Pakko vain sanelee. Vanhat ja päästään terävät molemmat, isän liikuntarajoitteisuus vain on jo liikaa äidille.

Puolivälissä kotia poju soitti, että tulee kohta mun luo syömään ennen töihin lähtöä. Polkimet saivat kyytiä, että ehdin kotiin ja ruokaa laittamaan - aikaa hänen työhönlähtöönsä oli 20min. Suoriuduin kunnialla. Illan putsasin lahjaksi saamiani suppiksia ja laitoin niistä huomisen lounaan - samaa söin tänäänkin.

Siinä vaan meni vkl ilman raitista ulkoilmaa. Lauantaina tosin pari tuntia hupeni paikallislehteä jakaessa, muutoin parveke on riittänyt. Jotenkin ei vain jaksanut edes palstalla käydä. Aika on mennyt mm. härkäpapuja putsatessa ja niitä jalostaessa. Ryöppäsin kokeeksi keräämäni pavut, osan pakastin, osan marinoin ja osan suolasin keittämättömänä. Jälkimmäisistä jännään saako niistä suolapalan, eli tarviiko vielä lisämaustaa.

Tänään siivosin sipulit talvikuntoon; istuin parvekkeella sitä tekemässä, ja melkein toivoin että alakapakan kansa olisi älähtänyt alaspäin leijuvista pienistä roskista... Nätti kasa sipuleita on nyt putsattuna, käytän niitä muutaman kerran partsilla tuulettumassa, sitten riittää.

Ei millään hotsittaisi lähteä huomenna duuniin. Työ on jotenkin niin raskaanoloista, eikä siinä saa luvallisia hengähdystaukoja, vaan ne on otettava varkain tai muuten sippaa. Siis lakisääteisten ohella. Tietokoneduuni kevyttä hah!

Sain vihdoin ja viimein viimeisen kaulaliinan kudottua; koko ritirimpsusta paljastui sitten 9 kpl. Tänään ei enää jaksa alkaa hapusuttaa, jospa huomenna. Huomenna olisi myös kurkkujen ja omppujen laittoa, ja palstalla ajattelin ainakin pistäytyä.

Hohhoijaa. Kyllä helpotti. Seuraavaksi taidan alkaa funtsia paria seinätekstiiliä, joista toinen on jo päässä. Ainakin väriensä puolesta. Muu on sitten täysin auki, kuten materiaalit (pellava? trikookude? paperinaru?) muoto ja koko. Liikaan muuttuvia tekijöitä...

Nyt siemailen viiniäni - ai niin, piti kirkastaa jouluviini auts - ja otan relasti. Telkku pimeni onneksi viikolla, joten ei kande edes katsoa mitä ei voi katsoa. Esikoinen piipahti mutsiaan katsomassa, ja oli ihan piristävä juttutuokio. Joululahjaksi, jos ei aiemmin, voisi pohtia silitysrautaa, sillä ennen lähtöään hän silitti päällään olevan paitansa sekä housut...

... hirviöporkkanan...

Kaksi kassillista saatuja omenoita odotti jalostajaa - minua. Niiden parissa päivästä on vierähtänyt 7h, ja vielä pitäisi lattia pyyhkäistä etteivät sukat tarttuisi kiinni. Pieneen menivät saaliit: kolmen variantin kompottia muutama purkillinen ja viiden piirakan siivut pakasteeseen. Bioastiaan meni melkoisen muhkea käärö kuoria ja karoja.

Mukavalta maistui vielä lämmin kompotti jäätelön kera, kun viimein pääsin ruokatauolle. Nyt kun hetken huilaan, könyän pukille ja alan tehdä kaulaliinojani... luulin saavani loimen pois tänä vkl, saa nähdä kuinka käy.

Aurinko paistaa, muttei malta nyt lähteä palstallekaan; olen piipahtanut siellä joka päivä töistä palattua, joten uskon asioiden olevan reilassa. Jos huomenna ehtisi.

Istahdin päättäväisesti pukille ja kudoin reilun kolme metriä kaulaliinaa (siis ensin yksi loppuun ja toisen alusta loppuun, ei yhtä pitkää liinaa :) sillä on pakko edes yrittää alkaa ansaita. Viikonloppuna toivon saavani koko loimen loppuun.

Oli ihan mukava huiskia sukkulaa. Aivotyöskentelykin oli oikein virkeää, ja vähän sain pohdittua toista vuotta jäissä ollutta seinätekstiilisuunnitelmaani. Viime viikon lopulla sain noudettua kudontavärkkini, joten nyt olen hiukan paremmissa asemissa kuin ennen reissua. Kaiteita on riittämiin jeeeee, samoin erilaisia sukkuloita.

Kun tottuu tiettyihin työkaluihin, on aika orpo jos niitä ei ole saatavilla. Niin nytkin, ja uskon että tämä syksy tulee olemaan jokseenkin tuottelias...

... tai melkein koko ilta. Ensin laittelin palstalta keräämäni kurkut liemeensä sipulin yms kanssa; maistelin pari viikkoa sitten säilömiäni jotka ovat kohtalaisen tujakoita. Saattaa olla että tässä vielä joutuu loiventamaan nesteitä. Tai, voihan kurkkuja huljuttaa vedessä ennen syöntiä?

Tunnin verran on mennyt Power Pointin parissa; tein yhden mainoksen, jonka olen luvannut jo keväällä. Aikaa ei vain ole ollut... Myös ilmoitusmyyntiä samaan henkeen, siinäpä aikaa kuluukin. Kohta ryhdyn kolmanteen saman tyyppiseen puuhaan eli kirjoittamaan ruokalistaa muutaman vuosikymmenen takaa - paperin vanhentaminen ohjelmassa kiinnostaa...

Pitää varmaan avata viini sitä ennen jotta pääsee tunnelmaan :)