Kevätväsyä

Tai mitä muuta se voi olla, kun viikon saikun jälkeiset kaksi työpäivää ovat menneet kuin sumussa, ja kotiin palattua ollut otettava ensimmäiseksi tunnin päikkärit? Ja kuitenkin väsy raatelee.

Innottomuus alkavasta kesästä ja sen mahdollisuuksista johtuvat samasta syystä. Vuosi sitten olin jo aivan täpinässä ja viljelysuunnitelmien sokaisema, muusta ei ollut niin väliäkään. Oli vain silmittömän onnellinen siitä että sai asua näin landella ja peltojen ympäröimänä. Kuulunko siihen ihmisrotuun, joka ei ole milloinkaan tyytyväinen siihen mitä on?

Kauhistuttava ajatus. Niinpä koetan löytää jonkin vähemmän luotaantyöntävämmän syyn ja siten luvan olla väsynyt. Ikääntyminen? Muutamat sairastelut? Isän poismeno? Yhä tiukentuva taloudellinen tilanne?

Jospa menisin takaisin peiton alle...