Kohti loppuviikkoa

Melkoisen napakka työpäiväksi taas. Kummallista, mutta kahta samanlaista päivää ei ole, ja joka päivä ponnahtaa jokin uusi, ennenkokematon ongelma. Pysyy mieli virkeänä ja valppaana etteivät asiakkaat pääse yllättämään. Päivän päätti tunnin tiimipalaveri, joka oli hankalan tuolin vuoksi tuskallinen. Työtuolikaan mikään mukava ole, mut onhan siellä pikkuinen tyynyni...

Livahdin sitten ekaan fysikaaliseeni viidestä. Ei luvannut hokkuspokkuksia paranemisen suhteen, mut ei myöskään antanut tappotuomiota. Papereiden mukaan selässä on jotain selkeää vikaa, jota en kuitenkaan osannut kuulemani perusteellla ymmärtää. Nujuutti aikansa, ohjeisti omatoimisuuteen ja muuta sellaista.

Ilta oli jo pitkällä ennen kotiutumista. Mansikoilla oli pärjännyt aika kivasti, joten pahempaa heikotusta ei ehtinyt tulla vaan saattoi jopa kastella kasvimaan ennen einehtimistä. Tänä iltana tuulee, ja ilma on eilistä viileämpi. Mieli palaa jo viikonloppuun ja toivottavasti silloin tanssilavalle. Ystävä on koko viikon työmatkalla, joten ei tiedä jaksaako lähteä..