Sunnuntaiaamun valoisia ajatuksia

Sain tänään valaistuksen eli ahaa-elämyksen. Minulla oli eilen myöhäisillan tapaaminen, joka herätti seuraavia ajatuksia liittyen entiseen elämääni.

Narsisti:

on empatiakyvyön ja siksi näkee / kuulee / kokee toisen ihmisen vain oman ajatusmaailmansa suodatuksen läpi (kyvytön eläytymään toisen ihmisen tunnemaailmaan).
Tästä seuraa, että omien ajatuksiensa tai tunteidensa kertominen narsistille ei tuota tulosta, sillä tällä ei ole kykyä käsitellä kuulemaansa.
Tästä seuraa, että toisen käyttäytymismallin ollessa joskus poikkeava eli siis narsistin oman ajatusmaailmansa vastainen, tuo toinen on paha ja epäkelpo (vrt myös eri kulttuurierot).
Tästä seuraa, että yhteiselämälle narsistin kanssa ei ole kehittymisen ja kasvun mahdollisuuksia.

Nämä ajatukset tulivat siitä, että olen ollut muutaman kerran läheisessä kontaktissa henkilöön jolla on valmiuksia ja kykyä kysyä sekä kuunnella. Hän on osannut nähdä ajatukseni minun ajatuksinani eikä ole peilannut niitä pelkästään ja vain omia kokemuksiaan / ajatusmaailmaansa vasten. Kokemus on ollut täysin poikkeava verrattuna läheiseen kanssakäymiseen narsistin kanssa.

En usko kysymyksessä olevan kahden ihminen luonnollinen erilaisuus, sillä mielestäni on normaalia että sekä lähetin että vastaanotin toimivat sen sijaan että vain lähetin? Ongelmaa tilanteeseen teettää se, että eläminen narsistin kanssa on vaikeuttanut omien tunteiden sekä ajatuksien julki tuomista. Myös on vaikea luottaa siihen, että ihan tavallisella ihmisellä olisi luontainen halu kuunnella ja jopa ymmärtää mitä hänelle itsestään ja tunnemaailmastaan kertoo. Olen iloinnut tästä havainnostani, että voin vapaasti halutessani kertoa mitä mistäkin ajattelen sekä esittää toivomuksiani ilman että ne leimataan tyystin epänormaaleiksi.

Oppiläksyni onkin opetella luottamaan siihen, että vastapuoli todella on valmis kuuntelemaan sekä käsittelemään ajatuksiani 'vapaassa ilmatilassa' eikä ainoastaan omia rajoittuneita kokemuksiaan vasten.