Merkinnän paikka. Tai ehkä ei olisi, mutta ajattelinpa kuitenkin todeta jotain.
Kuinkahan paljon maailmassa on ihmisiä, jotka ovat joskus kokeneet sen, joka vaatii itse asiassa melko pitkän ajanjakson, jotta kokemus on todella täydellinen.
Sen, että on jokin ihminen, joka on aina ollut mielenkiintoinen ja aina fyysisesti yhtä vetovoimainen, mutta koskaan ei ole tullut tilaisuutta sanoa, mitä todella tahtoo.
Aina on joko tällä halujen kohteella oma tilanne päällä tai jos tällä toisella ei ole, niin sitten viimeistään itsellä on. Ja kuitenkin kun itse kuulun siihen ihmisryhmään, joka keskittää kaikki henkiset sen hetkiset voimavaransa yhteen kohteeseen kerrallaan.
Menee lopulta vuosia, kunnes huomaakin, että sitä jotain ihmistä on kyllä aina tahtonut, mutta syystä taikka toisesta ei ole oikeastaan ikinä edes sanonut mitään!
Ja sitten kun lopulta sanoo, sanoo sen vähän kautta rantain ja niin, että ei tahdo, että toinen nolostuisi, koska sillä toisella kuitenkin on - taas kerran - tilanne päällä. Ja tilannekin on jo liian heppoinen sana, jos asutaan yhdessä ja niin edelleen. Jotkut kutsuvat sen kaltaista "tilannetta" myöskin avoliitoksi. Ei sellaisiin kukaan kohtelias ja fiksu ihminen mitään ala huutelemaan.
Eikä pelkästään siksi, että olisi kohtelias ja filmaattinen. Vaan siksikin, että niin ei vain tehdä ja myöskin siksi, että siinä lopulta vain saa omille kasvoilleen.
Senpä vuoksi sellaisen ihmisen kanssa jutellessa vain sanoo, että siitä ihmisestä on aina tykännyt ja tulee aina tykkäämään. Ja sanoo myöskin sen, että toivoo, että hän ymmärtää, mitä sillä itse tarkoittaa. Se kun kuitenkin tarkoittaa juuri sitä itseään.
Onko tässä vuosia kestäneessä episodissa kyse omasta saamattomuudesta vai huonosta tuurista? Vai molemmista?
Oli miten oli, nyt kun tämän asian on todella tiedostanut, ei voi kuin onnitella itseään siitä, että ei ihan todella osaa tarttua hetkeen. Sitä joskus kuvitteli, että osaa niin tehdä, mutta ei.
Eikä myöskään voi jäädä odottamaan. Vaikka nyt sanonkin, että sille ihmiselle, joka tässä allekirjoittaneen ajatusten kohteena tekstiä kirjoittaessa on, toivonkin vain menestystä nykyisessä ihmissuhteessa, on myöskin todettava loppuun eräs seikka, joka niinkin pitkän ajan kokemusten perusteella on jopa todennäköistä:
Joku päivä minä löydän itseni parisuhteesta ja varmaankin sellaisesta, joka lopulta johonkin seikkaan loppuu. Olisiko melko todennäköistä, että juuri sinä aikana, kun minä siinä tulevassa parisuhteessani rämmin ja räpiköin, se toinen ihminen on ehtinyt erota ja löytää taas toisen ihmisen?
Hyvää yötä.