Markkinateknisesti ainoa asia millä on mitään väliä liiketaloudessa on se, mitä lukee tulos- ja tasetileillä ja pitkässä juoksussa vain sillä mitä lukee tulostilillä.
Meidän koulun laskentatoimen yliopettajan operatiivisen laskennan tehtävät alkavat aina miltei samalla lauseella; "Yritykseen hankitaan kone ja sen johdosta irtisanotaan..."
Sitten lasketaan kalkyylejä ja muita härpäkkeitä ja pohditaan koneen jäännösarvoa ja diskontataan tuottoja ja vedetään viivan alle tulos ja jos se on plusmerkkinen tai nolla, on investointi kannattava ja se, että millä tavoin tuotto saadaan on täysin samantekevää. Jos henkilöstön palkat ja sivukulut ovat enemmän kuin koneen aiheuttamat kustannukset, lähtee jengi pihalle kylmästi. Niinhän se menee. Laskija ei tunne käsitettä empatia tai solidaarisuus.
Olen joskus vitsaillut, että minusta tulee se jannu joka laskee ja laskee ja kertoo herraisoherralle, että ketkä seuraavaksi saavat kenkää. Herraisoherra sitten vain kertoo henkilöstölle, että kuka saa ruskean kirjekuoren seuraavaksi.
Olen kuullut tapauksista Suomessa, joissa yritykseen on palkattu uusi toimitusjohtaja vain siksi, että entinen ei yksinkertaisesti pystynyt antamaan jengille kenkää sillä laajuudella millä olisi pitänyt. Itseasiassa jopa tiedän yhden tällaisen tapauksen. Kyseinen palkattukaan jannu ei siihen kunnolla meinannut pystyä.
No onko tuo nyt ihme? Olen joskus miettinyt, että jos en olisi yrityksen omistaja, niin todennäköisesti moinen toimenkuva olisi minulle ylitsepääsemätön. Omistajana asia olisi eri koska osaisin perustella itselleni sen, että jos en irtisanoisi tiettyä määrää ihmisiä, menisi myöskin oma toimeentuloni. Palkollisena jotenkin kuitenkin mieltäisin sen vain toisten ihmisten likaisten töiden tekemiseksi ja sitähän se onkin. Suomessa tiedetään toimareiden yhtenä palkanmaksuperusteen lisänä se, että he joutuvat suureen henkiseen painolastiin toisille aiheutettavan henkisen kärsimyksen vuoksi. Jumaliste. Lisää liksaa niin paha mieli unohtuu. Hyvä diili!!
Voisinkohan unohtaa kuinka helposti moiset toimet jos palkkapussini olisi vaikkapa pari tonnia kuussa enemmän. No sitäpä ei tiedä ennen kuin kokeilee.
Mitä tällä nyt oikein ajoin takaa? Lähinnä sitä, että minuun on iskostettu viimeiset kolme ja puoli vuotta sitä, että asiat vain toimivat tietyllä periaattelle operatiivisessa laskennassa ja siitä kärsii myöskin henkilöstöhallinto koska kenkää aina on annettu ja aina tullaan myöskin antamaan.
Onko se iskostunut? On se. Pelastusarmeija löytyy toisaalta.
Onko se iskostunut ihan täysin? En tiedä. Varmaan jos joku päivä tulen tekemään moisia duuneja niin vaikeaahan se tulee olemaan. Pitänee varmaan pyytää lisää liksaa niin ei tunnu niin pahalta!!