Assosiaatioita...

Parvekkeella ollessa on viime päivinä kantautunut korviini ihan outoja ääniä.

Äsken räkättirastaat räksyttivät pihalla. Noin puolitoista viikkoa takaperin kuulin naurulokkien kirkuvan ensimmäistä kertaa. Kaiken maailman linnut tuolla huutelevat omiaan. Kesä tulee.

Olen kyllä jo monen monituista kertaa kirjoittanut siitä, miten hienoa on, kun kesä tulee. Tänään duunista lähtiessäni tunsin kasvoillani, miten aurinko on tehnyt tehtävänsä. Pari tuntia pihalla kirkkaassa auringonpaisteessa hommailtuani, oli kevään säteiden annostus vähintäänkin riittävä. Se tekee tälle minun perunapeltonaamalleni aina varsin hyvää.

Mutta se, mitä tahdoin sanoa, on se yksinkertainen seikka, että minulle tuli ensimmäistä kertaa tuossa äsken pihalla ollessani tietynlainen mielleyhtymä viime kesään ja en voi sanoa, että kauttaaltaan olisin ollut järin onnellinen. Viime kesä ja kevät kokonaisuudessaan oli minulle jotain melko merkityksellistä aikaa ihan koko elämänkaartani katsottaessa.

Siihen mahtui niin pettymyksiä, hienoja kokemuksia, rakkautta, seikkailuja, taas pettymyksiä, vihaa, surua, oman itsensä löytämistä ja itsestään toiselle todella avautumista ja sen myötä syntynyttä seesteistä tilaa itsensä kanssa ja sen jälkeen taas surua. En usko, että olisin kokenut koskaan niin paljon tunne-elämässäni kuin viime kesänä.

Ja nyt kun vain huomaan, että kesä on tuloillaan ja mieleeni tulvii liki vuoden takaiset tapahtumat, meinaan vain itkeä. Olen minä niistä yli päässyt ja tietyistä asioista olen edelleenkin iloinen. Ei kaikki ole ollut vain pelkkää itkua ja hammasten kiristystä, mutta nyt kun mietin tulevaa kesää, niin odotukseni ovat vain niin järjettömän korkealla. Haluaisin kokea jotain sellaista uudestaan, mitä elin viime kesän kuukausina. Eikä kyse ole pelkästään ihmissuhteista, vaikka osansa silläkin on tässä kaikessa. Kuitenkin niin moni asia muuttui viime kesän aikana, että on jotenkin vaikea edes kuvitella, että samanlaista kesää enää ikinä tulisikaan. Tunne-elämän suhteen se toki on mahdollista.

Tiedän, että varmasti moni teistäkin on kesän lapsia. Kesä on se aika, jolloin suomalainen ihminen todella elää. Niin elän minäkin.

Niin ja minähän olen kesän lapsi! Syntynyt 5. kesäkuuta. :)