Helsingin reissun anti - enemmän kuin arvasinkaan.

Viime torstaina siis hyppäsin bussiin seitsemältä aamulla ja vietin koko päivän Wanhan Sataman sijoituspäivillä kuunnellen kaiken maailman löpinöitä. Väsytti ja nälätti ja vähän välillä jopa vituttikin. Enhän ollut pukeutunute mitenkään kovin fiinisti joten kredibiliteetti tietysti oli mitä oli ja lähinnä siis tyydyin kuunteluoppilaaksi enkä edes kysellyt keneltäkään mitään, vaikka tilaisuuksia ehkä olisikin ollut. No se siitä. Torstai-iltana olin sitten hiukan huppelissa ja tapasin vanhan kaverini ja hänen vaimonsa sekä erään mukavan neidin citystä.

Koitti perjantai ja oli hiukan krapulan tynkää. Kärvistelin illansuuhun, kunnes sitten vähän paransin oloani glögillä ja suunnistin kohti Vantaata ja suolelusprkleen asumusta. Siellä minua odotti mukava määrä cityläisiä ja toivottivat vieläpä ihan tervetulleeksikin. Prkle, Larla, Mr.Manala, Muusantuuska ja prkleen sisko, jonka nimimerkkiä - anteeksi nyt vain - en kirveelläkään muista. Paahde sitten ilmestyi hiukan myöhemmin ilostuttamaan seuraamme. Pohjia vedeltiin ja jauhettiin paskaa. Siinä sitten jopa osasin hiukan avautua omasta elämästäni ihmisille, joita en ollut livenä aiemmin tavannut. Yllätyin itsestäni ja oli ihan mukavaa.

Siinä sitten painuimme kohti Tavastiaa junalla ja junassa jotkut naiset hiukan nauroivat, kun minä nousuhumalassa selitin omaa vaihtotalousdiiliäni erään cityläisen kanssa, jonka kirjanpidon lupasin hoitaa jos hän oman yrityksen perustaa ja vastaavasti hän töimii allekirjoittaneen doctor Löövinä. :) Aiheutin ilmeisesti huvitusta heidän keskuudessaan. No minullehan saa toki nauraa, kun nauran itsekin. :D

Keikka oli hyvä ja yksityiskohdista jotain jo mainitsinkin. Ja kun seurakin oli ihan mukavaa, niin ei todellakaan ollut illassa valittamista. Vain ja ainoastaan se loppui liian nopeasti. Piti kiirustaa viimeiseen bussiin ennen yöbussivuoroja, että ehdin kaverilla Itä-Pakilaan yöksi. Jotenka se siitä, jos joku tosiaan ihmetteli, että miksi hävisin. Todella suuri kiitos siis illasta kaikille osanottajille ja varsinkin prkeleelle, joka kyllä tietää, että mistä kaikesta minä häntä kiitän. :)

Lauantaina sitten kuitenkin otin vähän viunaa, vaikka ajattelin ensin, että ei mitään. Loput glögit join pois kaverin vaimon seurassa ja meillä oli oikein mukava keskustelu tai itseasiassa oli jo perjantainakin. Itseasiassa oli niin hyvät keskustelut, että omassa pienessä päässäni aukesi ehkä jopa jonkinlaisia uusia näkökulmia elämään yleensä. Nyt on pakko sanoa, että koko reissu oli paljon rikkaampi kuin mitä kuvittelinkaan. Tuli tehtyä itsepohdiskelua omasta elämästä enemmän kuin aikoihin. Ehkä se osittain johtuu myös siitä, että kotona koulukiireissä ei ehdi kelaamaan muuta kuin tulevia tenttejä. Mutta siitä vielä lisää myöhemmin.

Lähdin sitten lauantai-iltana bussilla ytimeen ja tapasin yhden ystävän. Pullmanissa tuli käytyä yksi hyvä bisse kumottua ja puolisentoista tuntie ehdimme jubailemaan. Sitten tapasin vielä toisen ihmisen, ketä en ollut aiemmin tavannut. Prahassa tuli istuttua pari tuntia ja hörpittyä jotain halpaa jouluolutta s-etukortilla. Jälkimmäinen kohtaaminen jäi ehkä vähän pintapuoliseksi, mutta ihan miellyttävää oli sekin kohtaaminen. Että kiitos vain toiselle osanottopuoliskollekin siitäkin juttutuokiosta. :)

Ja nyt sitten ollaan jo takaisin kotopuolessa. Koko reissu oli todella hyvä, joskin on vähän kohmeloinen olo. :D Mutta ehkä se huomiseen mennessä tästä tasoittuu.

Piti sanomani jotain siitä pohdinnasta ja itseensä menemisestä. Kaverin vaimon kanssa puhuin pitkät tovit monista ihan yleisistä asioista ja myöskin ihmissuhteista ja kerroin jonkin verran omista elämäni koetinkivistä ja siitä, millä tavoin ne vieläkin painavat melkoisesti. Aloin ajatella asiaa ehkä hiukan avoimemmin ja jollain tapaa tulin johtopäätökseen, että ehkä oma elämäni ei ole ihan niin huonosti, kuin joskus sitä itselleni toitotan, vaikka paljon onkin tehtävää ja aikaa vielä kuluu, ennen kuin olen täysin normalisoitunut työssäkäyvä tavis. Mutta siinäpä se, että mikä sitten on normaalia? Miksi minä kuvittelen, että en kelpaisi jollekin ihmiselle vain siksi, että opiskelen vielä ja että oma taloudellinen tilanteeni on melko säälittävä. Vastasin siihen, että toki ymmärrän sen jos joku ehdottomasti vaatisi mieheltä vakaan elämäntilanteen ja määritellyn määrän rahaa pankkitilillä, mutta aloin ajatella, että ehkä minä kelpaisinkin jollekin vain ihmisenä? Ehkä.

Joku voisi ajatella, että mitäs tuossa nyt niin mullistavaa, mutta minulle se on. Viikonlopun reissu jollain tapaa toi mittasuhteita asioissa hiukan järkevämpiin kokoihin päässäni, kuin mitä ne ovat aiemmin olleet. Minähän voisin ehkäpä joku päivä olla jonkin ihmisen kanssa oikeassa ihmissuhteessa. En nyt tarkoita, että suoranaisesti ketään ihmistä konkreettisesti nyt haikailisin, mutta siis aloin ajatella, että kuitenkin kun meillä on vain yksi elämä, niin on helvetinmoista tuhlausta jättää väliin joku persoona vain siksi, että joku konkretiaan kuuluva kriteeri olisi ehkä jossain määrin pielessä. Ihmisiähän me vain ollaan ja kaikki sellaisina myöskin kuollaan, eikä mitään täältä saada mukaan. Ikä, omaisuus, jopa ulkonäkö on hyvin merkityksetöntä loppupeleissä sitten kun aletaan oikeasti ihmistä rakastamaan. Siis nimenomaan ihmistä. Jos joku nainen on kanssani eri mieltä, niin ei kannata ottaa yhteyttä.

Olipahan taas paatosta, mutta tyrkättiin nyt kun kerta sormet veivät. Vielä kerran kaikille suuri kiitos, jotka minun seuraani jaksoivat edes hetken verran. :)

Ja suurin kiitos kuuluu prkleen ohella kyllä Aleksille ja Heipalle. :)