Kyllä se siitä...

Eilen ja tänään on tullut väännettyä mukavan pitkiä päiviä. 14 tunnin päivä aiheutti sitten sen tasoiset ylikierrokset kroppaan, että kun pitäisi todellakin väsyttää, koska kuitenkin viime yön unet jäivät neljään tuntiin, ei vieläkään väsytä. Kuudelta pitäisi olla taas töissä.

No, mutta lopulta se on pieni harmi, koska huomenna pääsen onneksi vaihtamaan vapaalle jo hyvissä ajoin ja kolmelta olisikin oltava terveyskeskuksella keskustelemassa malarialääkityksestä reissuun. Sen jälkeen kaikki asiat turneen suhteen ovatkin jo hoidossa. Viisumihakemuksetkin olivat päässeet perille asti, joten niitä voi odotella takaisin jo ennen joulua.

Hassua, kun pitäisi väsyttää, mutta ei sitten kuitenkaan. Niin joo, ne salihommat sai sitten ihan rauhassa unohtaa maanantailta. Huominen on vakaasti harkinnassa. Pitää katsoa, millainen fiilis on illansuussa. Sen kortinhan voisi kuitenkin käydä lataamassa. Ihan vain ja ainoastaan siitä syystä, että myöhempi lataaminen olisi puhdasta kankkulan kaivoon heittämistä. Tuskin minä nimittäin mitään teen millään salikortilla Intiassa. Vuorokausi kun vaihtuu, on reissuun aikaa tasan kuukausi <3

Ai niin. Firma oli päättänyt olla todella antelias ja sponsoroida seitsemän kilon joulukinkun. :D No, nyt minulla on sille itse asiassa jopa käyttöäkin. Mutta ei siitä nyt vieläkään sen enempää. Sanon vain, että aika hassuja juttuja sitä onkin sattunut viimeisten viikkojen aikana. En rehellisesti sanottuna vielä aivan tiedä, mitä kaikesta ajatella.

Niin siis juu, ei mitään sellaista, mitä joku nyt taasen saattaisi luulla. Löysin vain mukavan joulunviettopaikan, hyvinkin yllättävältä taholta. Mutta se siitä.