Rehellisen miehen puhetta

Mistä tietää, että on vihdoin ja viimein vanha?

Ennen kuin kukaan viskin ja tupakan polttama kulmakuppiloiden raspikurkku, joka on reissannut festarit ja bileet ympäri maailman, tai lähikaupan menestyvä "yrittäjä" ja perheenisä ryhtyy kommentoimaan, että minä en ole vanhaa nähnytkään, totean, että en toki olekaan.

Siis sanan varsinaisessa mielessä. Vaikkeivät ole noihin kahteen esimerkkiin lukeutuvat henkilötkään. Eihän mikään nelikymppinen vielä todella ole vanha. Vanha on vanha. Minä olen alle kolmekymppinen, joten en tietenkään millään mittarilla voi olla vanha, enhän?

No en tietenkään. Mutta jos leikitelläänkin sillä ajatuksella, mistä aina on väännetty ihmiskunnan historiassa huumoria, eli mitkä erinäiset tilanteet tai maneerit saattaisivat luoda ihmiselle itselleen sellaisen tunteen. "Nyt se tapahtui! Elämä on pilalla! Nyt se vanhuus iski!" Niin mitkä? Tai mikä?

Joskus parinkymmenen ikävuoden virstanpylvään ohitettuani leikilläni totesin, että tunnen itseni vanhaksi, kun jokavuotisten missikisojen kaikki osallistujat ovat minua nuorempia. Joskus teininähän semmoiset yltiökauniit tytöt olivat aivan jumalaisia, eivätkä pelkästään siksi, että olivat niin kauniita, vaan myöskin siksi, että se ikäaspekti toi vielä oman momenttinsa ajatusmaailmaan. Siis minähän en tietenkään teininä haaveillut mistään misseistä. Tämä oli puhtaasti spekulatiivista ajatusten esilletuomista. Älkääkä nyt hemmetissä ainakaan luoko mitään mielikuvia Anttilan alusvaatekuvastoista!

Niin, vanhuus iskee. Sitä aikanaan tunsi jossain määrin itsensä vanhaksi, kun tajusi, että ei kaupungista löydy yhtä ainutta kuppilaa, jonne ei sisään pääsisi ikärajojen puitteissa. Mutta ei se ollut mikään todellinen mittari. Sehän on vain puhdasta matematiikkaa.

Sitä paitsi tuossa taannoin tunsin oloni miltei hölmistyneeksi, kun isolla köörillä olimme menossa erääseen baariin ja joukon seasta tuli ilmoitus, että emme me sinne voi mennä, kun ei eräällä ryhmän jäsenellä ollut ikää. En ollut ties mihin aikoihin edes ajatellut, että baareilla on ylipäänsä olemassa sellaisiakin juttuja kuin ikärajat. Olin siis hölmistynyt, en tuntenut oloani vanhaksi. Lähinnä ärsyyntyneeksi siitä seikasta, että baari rajoituksillaan rajaa meidän illanviettomahdollisuuksiamme.

Ikärajat tai toisten ihmisten iät eivät siis ole mitenkään toimiva mittari, kun mietitään puhtaasti sitä, että milloin se vanhuus iskee omassa päässä. Ja siis edelleen painotan, että turha on minua vuosikymmenet vanhempien kurttunaamojen räyhätä siitä, että väitän edelleen tuntevani itseni vanhaksi. Vanhentuminen ja vanhuus ovat henkilökohtaisia juttuja!

Mikä sitten on hyvä mittari, kun eivät ikärajat, ajokortti, armeija, parisuhteet tai mitkään vastaavat kelpaa? Eikä lapsikaan ole mikään sen suuntainen seikka, joka tähän pätisi. Olisin voinut tyrkätä ensimmäisen ipanan tulille jo yläasteella, mutta en niin ole tähän päiväänkään mennessä tehnyt. Sitä toki joku voisi kutsua aikuisuudeksi, mutta ei siitä sen enempää. Koska tässähän se juurikin piilee, ei nyt puhuta aikuisuudesta, vaan vanhuudesta!

Tai no, tavallaan voitaisiin puhua, mutta ei kuitenkaan. Se kai sitten on vähän niin ja näin. Riippuu siitä, miten kukakin asioita päässään suodattaa. Niin, suodattaa. Tulihan se sieltä! Nyt päästiin asian ytimeen.

Ja senpä vuoksi sanotaan sittenkin vielä sananen siitä, että miksi juuri vanhuus, eikä aikuisuus. Tai että miksi joillakin se voisi olla juuri toisinkin perin. Aikuisuushan mielletään kaiketi jollain tapaa synonyymiksi vastuuntunnolle. Sen vuoksi voitaisiin myöskin ajatella, että kun jättää ne lapset tekemättä, on myöskin vastuuntuntoinen. Toisethan taasen ajattelevat asian niin, että se on vastuunpakoilua.

Oli miten oli ja ei siitä sen enempää. Nuo asiat pitää vain osata erottaa toisistaan. Luodaan nyt katse siihen, mihin olen juurikin tulossa. Joku saattaisi ajatella, että kyseinen maneeri, jonka huomasin tehneeni kuin vaivihkaa, täysin alitajuisesti, olisikin pikemminkin aikuisuutta, eikä vanhuutta. Mutta kun minähän en ole aikuinen, uskokaa se! Tajusin, että olen tullut vanhaksi. Elämäni on lopullisesti pilalla.

Minä nimittäin tuossa päivänä eräänä, kuin salamana kirkkaalta taivaalta, tajusin tulleeni vanhaksi. Tajusin sen vasta hetken päästä. Tehtyäni sen, mitä minä en koskaan kuvitellut tekeväni. Nähtyäni todella mielenkiintoisen näköisen naisen, tarkistin ensimmäiseksi sen tärkeimmän seikan.

Hyvää yötä.

Kirjoitettaessa soi Lenny Kravitz - I'll Be Waiting