Sunnuntai

Ajantappaminen on ollut koko viikonlopun nimi. Heräsin puolisen tuntia sitten ja on pakko todeta, että todelliset pitkät yönunet ovat nyt takana ensimmäistä kertaa ties moneenko viikkoon.

Aikaa on tapettu katselemalla kaverin kanssa eilen ja toissa päivänä Band of Brothersia ja tänään olisi tarkoitus päättää sarja vielä muutamalla katsomattomalla jaksolla. Toinen projekti, jonka olin jo aikonut eilen toteuttaa, mutta joka sitten jäi tälle päivää, on auton siivoaminen. Se on niin paskaisessa kunnossa, että otan imurin ja pesuvehkeet ja putsaan koko kärryn. Jotain yleishyödyllistä edes viikonlopun aikana jos saisin aikaiseksi.

Salin passaan, kun eilen kävin tekemässä kyykyn. Laiskasti, mutta ihan riittävällä teholla, että reisissä parhaillaan tuntuu pientä poltetta olevan.

Kävin myöhään eilen illalla kaverin kanssa messengerillä keskustelun ihmissuhdeasioistani ja sen keskustelun tulos ei ainakaan helpottanut ajatuksiani. Minä kun tulin osittain aatoksissani jo hieman katumapäälle, jos nyt niin voi asian ilmaista. Vaikka mitään kaduttavaa ei suoranaisesti olekaan. Se on enemmänkin vain sitä, että en osaa olla pitkävihainen. Jotkut kutsuvat sitä hyväksi piirteeksi ihmisessä. Voi olla tai voi olla olemattakin. Mutta se siitä. Kuten jo aiemmin totesin, maanantaina totean jotain, jos totean.

Nyt menen suihkuun ja painelen keskustaan kaverin kanssa kahville. Kaverin, jota olen nähnyt viimeisien viikkojen aikana aivan liian vähän - ehkä kaksi kertaa - kun kuitenkin puhutaan ihmisestä, joka on minun elämässäni ehkä merkittävin ihminen. Kaveri? Ystävä. Ei, vaan kaveri sekä ystävä. Ihminen, joka on aina minua auttanut, kun tilanne on sitä vaatinut, eikä koskaan ole sanonut ei. Neljävuotiaasta ollaan tunnettu ja ensi tammikuussa samaisen ihmisen kanssa olen menossa neljäksi viikoksi Intiaan samoamaan.

Ja siitä sen myöskin hyvin huomaa, että miten hyvä ystävä on kyseessä, koska aina kun on ollut tämän kaltainen tilanne, jossa minä olen selvästi vähemmän mukamas ehtinyt näkemään, käytännössä aina jonkin naisen vaikutuksen ansiosta, ei asiassa ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Näkee sitten kun näkee ja aina asiat ovat samalla tavoin. Ne eivät ikinä muutu.

Eipä minulla muuta. On ehkä vähän levollisempi mieli juuri nyt.