Koska vuosi on vaihtunut ja tämän vuoden puolella ei yksinkertaisesti ole ehtinyt sattua mitään niin inhottavaa, kuin edellisinä vuosina, olen varsin onnellinen. Ulkona on kylmä ja kevät antaa odottaa itseään. Oikeastaan minä kuitenkin pidän kylmästä. Olenkin harkinnut muuttoa Lappiin, jossa on talvisin kylmä, pimeää ja yksinäistä. Sellaista juuri, mihin olen viimeaikoina kaivannut jokaisessa ajatuksessani; rauhallisuuteen.
Päivästä toiseen joudun olemaan vapaa tässä ympäristössä, johon minut ollaan laitettu odottamaan tämän ympäristön tarjoamaa palkintoa. Inhottavaa ja liian valmista. Minä haluan metsään! Metsässä kaikki on aina hyvin, ja luonto on puhdas, vailla minkäänlaista ennakkoluuloa minun suhteeni. Siellä me olemme aina omina itsenämme, Jumalan silmien alla. Siellä missä kaikki on aitoa! Ehkä minä olenkin ymmärtänyt väärin koko olemassaolevan maailman; ympäristönä kaikelle siinä, missä ympäristö on sellainen, kuin sen näkeminen kaikella tapaa mielekästä. Ecce Homo! Katso ihminen. Ja minä odotan yhtälailla kuin kaikki muutkin, mutta minulla on innoitukseni tässä ajassa. Kesää ei pidä enää odottaa! Sitä pitää vaatia!
Minulla on ollut aikaa miettiä viimeaikoina, olen ymmärtänyt, että minä olen addiktoitunut kahteen asiaan erittäin paljon elämässäni. Toinen näistä asioista on ruoka. Minä olen järjettömän riippuvainen ruuasta. Ja mikä säälittävintä; epäteveellisestä ruuasta. Liha. Valkoinen leipä. Juusto. Punaviini! Siinä niitä. Minä rakastan paistettua sipulia, paistettua ruokaa, paistettua lihaa. Ruoka on yksinkertaisesti niin uskomattoman jumalainen asia, että siitä on uskomattoman vaikea päästää irti. Ihmettelen kuitenkin, että miksi olen pysynyt näinkin pienessä kunnossa, vaikka syön näin epäterveellisesti ja ennenkaikkea näin paljon. Ehkä tämä on jollain tapaa siunaus. Toinen asia, johon olen vakavasti addiktoitunut, ovat naiset. Naiset ja seksi. Kyllä; minä olen seksiaddikti, mutta en kuitenkaan niin paha seksiaddikti, kuin mitä olen riippuvainen naisesta. Yhtälailla kuin ruoka, minun on täysin mahdotonta vastustaa naisten vartaloita, ihanuutta.. kaikkea naisissa. Tämä ei tarkoita, että nainen on kuka tahansa nainen, vaan nainen yleensäkin. En tiedä mistä nämä addiktioni juontavat juurensa, mutta jotenkin olen ollut koukussa siitä lähtien, kun ensimmäisen kerran ymmärsin mikä on miehen ja naisen ero.. ja missä kohtaa näiden kahden tulee yhdistyä. Oodi naisille siitä. Mutta vain niin pitkään, kuin nainen pysyy naisena, eikä ala muuttamaan miestä itsensä jatkeeksi. Tällaiseen muutostyöhön syyllistyvät vain ne naiset, joiden itsetunto on alempaakin alempi. Minä olen kirjoittanut joskus, että nainen on nainen vain silloin kun sillä on tissit ja pillu. Pysyn edelleenkin tämän takana. Sillä kaikki muu on naisen persoonaa. Ja persoonan perusteella meitä ei voi ymmärtää, saati tuomita. Oodi naiselle ei ole oodi sille, mitä nainen edustaa, vaan sille mitä nainen on. Sellainen nainen, joka haluaa olla jotain muuta kuin nainen, vastustaa tätä ajattelumallia. Itselleni on aivan sama mitä nainen on, kunhan hän on tyytyväinen siihen mitä on, eikä taivu muiden vietäväksi. Ja kyllä; tämä voidaan tulkita kahdella tapaa..
Seksi- ja ruoka-addiktioitteni ulkopuolella olen tarkkailija. Ihminen joka tekee havaintoja. Käsittelee näkemäänsä itsekseen, eikä koskaan hyökkää tilanteeseen huolimattomin sana- tai asiakääntein. Minä kirjoitan, luen intohimoisesti ja olen vapaa. Kyseenalaistan instituutioiden merkityksiä muutenkin kuin hyväksytyllä tavalla. Tämä tarkoittaa suoraa debattia instituutioiden kanssa. Jumalaa minä en kyseenalaista, koska se olisi järjetöntä. Auktoriteetit eivät ole millään tavalla tekemisissä Jumalan, tai Uskonnon kanssa. Ne ovat vain ajan kanssa ottaneet Jumalan aseekseen. Tämä pätee myös niihin, joille Jumala sinänsä on solvauksen, mitättömyyden ja alisteisuuden kohde. Tarkkailijana minulla on velvollisuus käydä epäkohtien kimppuun sitten, kun olen löytänyt epäkohdista Moraalin vastaisia piirteitä. Sellaisia, joissa heikompaa solvataan, alistetaan tai tehdää naurunalaiseksi.
Niin hyvässä kuin pahassa olen aina ollut valmis kaikkeen.
Minä otan mielummin riskejä elämässäni, elän täysiä ja tarkkailen. Sekö minussa on vikana? Niin minulle sanotaan usein. "Älä oleta tuollaisia asioita toisista ihmisistä.". Kyllä! Minä tunnen suurimman osan ihmisistä paljon paremmin kuin he tuntevat itsensä.
Tarkkailija minussa lukee, kirjoittaa, tekee havaintoja ja kyseenalaistaa. Tarkkailija minussa tuottaa riippuvaisuuselementeistä koostuvalle "minälleni" arkipaketteja, joiden olemassaolon merkityksestä nämä puolet käyvät debattia.. prosessoiden omalle merkitykselleen nojaavia ajatuksia. Minä.. koen olevani kuitenkin herkkä, älykäs ja ymmärtäväinen ihminen. Empaattinen ihminen. Miten tämä voidaan missään tilanteessa yhdistää siihen, että myönnän olevani seksi- ja ruoka-addikti.. sekä tarkkailija, joka kyseenalaistaa olemassaolevien instituutioiden merkityksen moraalisella tasolla? Eräs vanha nainen, eräs vanha ja pieni nainen sanoi, että kirjoittamani asiat kyseenalaistavat mielenterveyteni. Ja että kaikki mitä kirjoitan vähentää luottamusta minua kohtaan. Hänellä oli tehtävä. Hänen asiamiehensä oli antanut hänelle tehtävän.
Mutta siihenhän jokainen kyseenalaistava ihminen pyrkii. Kyseenalaistamaan arvojen alkuperäisen merkityksen. Jokainen, joka kokee tulleensa loukatuksi ottaa asiaan kantaa, ja jokainen, joka kokee että "there is more life than this" antaa ajatuksille siivet.. uskaltaa kyseenalaistaa olemassaolevan ja elää täysillä, vapaana ilman
todellisuutta, joka on pakotettu meidän nieltäväksemme.
Onko elämä tarkoitettu elettäväksi jollain tietyllä tasolla? Onko tämä mitä minä edustan minkään arvoista? Vain siinä tapauksessa, että kaikki elämä on jonkin arvoista ja siinä minulle ongelma tulevaisuudelle. Miten ymmärtää elämä sellaisenaan, jos siinä on niitä piirteitä, joilla elämä menettää merkityksensä. Minun ratkaisuni on, että joitakin elämän osa-alueita ei pidä pitää elämisen arvoisena. Mitä nämä elämän osa-alueet ovat? Kaikkia niitä elämän osa-alueita, jotka on määritelty jonkin asian nimissä. Vapaus on elämää vain silloin, kun vapaus on täyttä vapautta.. eikä kukaan rajoita sitä missään, millään tavoin.
Se mitä minä yritän sanoa on, että missä ovat aidot ihmiset? Missä on vapaus? Kukaan ei ole vapaa. On valinnanvapauden piirissä tapahtuvaa poreilua, mutta vapaus on kadonnut. Ja me olemme sen uhranneet yksilöllisyyden nimissä. Aitoutta en halua alkaa määrittelemään, koska jokainen ajatteleva ihminen tietää milloin ihminen on aito, ja milloin ei.. mutta vapauden kimppuun minun on pakko hyökätä. Ja sen kimppuun pitää hyökätä niin, että jokainen joka edustaa näennäistä vapautta kokee minut ja minun sanomiseni uhkaksi. Välinpitämättömyys on tappanut vapauden. Ei se mistä elämä alkaa ja mitä elämä on, vaan se päivä, jolloin elämä saa merkityksensä tyhjyydestä. Silloin me olemme vapaita. Ja se on ainutlaatuinen päivä. Vapautta on rohkeus olevan edessä niin, ettei tiedä mitä on olla olemassa, vaan tuntee sen kaikilla osasillaan. Sen tarkemmin sitä ei voi määritellä. Määrittelijät ovat fasisteja. Teollisuuden palkkamurhaajia. Niitä jotka käyvät kauppaa sinun ja minun olemassaolollamme.
"Minä olen" - on fraasi siinä missä mikä tahansa muukin fraasi. Mutta sellainen ihminen, jolle elämä on jotain muuta, kuin valmiiksi määriteltyjen pisteiden valaisema polku, löytää elämästä sellaisia alueita, joiden salaperäisyydestä, vanhasta uutuudesta, uudistumisvoimasta jokainen voi olla ylpeä.
On vain uskallettava kysyä itseltään, että haluaako todella tietää mitä elämä on..
..vai elää se ilman valmista mallia.
