Suojelusprkl

Onneksi ei ollut kukaan äsken täällä näkemässä kun mulla oli vaaleeta jauhoa mun nenässä..

Olin näköjään onnistunut saamaan soijajauhetta nenääni x) Olikohan Karalahden Jerelläkin vaan soijajauhekokkara klyyvarissaan?

Kävin shoppailemassa aamulla evästä töihin ja ajattelin ostaa pitkästä aikaa maitorahkaa. En vain löytänyt mistään ananasmurskaa tuon kaveriksi, joten suuntasin nokkani lastenruokahyllylle ja katselin olisiko siellä mitään hyviä hedelmäsoseita. Erehdyin vilkaisemaan tällaisen pikkuruisen mangojogurttisosepurkin hintaa ja meinasin lentää perseelleni: 95senttiä desistä sosetta!!

Miten kukaan haluaa maksaa lähes euron 125grammasta hedelmäsosetta? Tulis mieleenkään syöttää pennulle jotain kaupan ylihinnoiteltua sosetavaraa, kun tuollaisen tekee itsekin helposti ja varmasti halvemmalla. Eikä tartte tyhjien sosepurkkien kanssa tapella, että minne ne jemmaa.

Paljonkohan äidinmaidonvastike maksaa...varmaan miljoonan.

Ajattelin päräyttää pitkästä aikaa rehusosekeittoa. Kuorin kasan perunoita, toisen kasan porkkanoita, sipuleita ja yhden habaneron. Sitten leivoin sämpylöitä ja ajattelin tiskata.

Oli pakko lopettaa tiskaaminen kesken, koska alkoi polttaa sormia aivan julmettomasti. Sormiin hiertoutunut chili menee neulan kaltaisesti ihon läpi silloin kun iho pehmenee vedenvaikutuksesta. Nyt on kummankin käden peukalot aivan tulessa ja tuntuu kuin ne olisi täynnä pieniä, kuumuudesta hohkavia neuloja. Ei ole kiva tunne. En suosittele.

Ei sit vissiin tartte tiskaa tiskejä loppuun asti tänään..

Soitin eilen illalla johonkin yleiseen terveysneuvontaan tästä karseesta mädän mausta suussani ja he neuvoivat mua soittamaan heti aamusta hammaslääkäripäivystykseen. Noh, minä tein kuten neuvottiin ja näppäilin heti klo 8:30 tuon päivystysnumeron mutta numero oli varattu. Soitin toisen, kolmannen ja neljännen kerran ja numero oli aina vain varattu.

Vatsassani alkoi tuntumaan siltä, että aamukakka olisi tuloillaan. Avasin housuni ja ajattelin testaa huvikseni tätä päivystysnumeroa taas, tällä kertaa puhelin alkoi hälyttämään ja toisessa päässä tuli ilmoitus, että olen jonotuksessa. Aloin naureskelemaan, koska arvasin että just sillä kertaa puhelu menee läpi.
Aamukakkani oli kuitenkin päättänyt tulla ulos, joten ei muuta ku pöntölle istumaan - luuri korvalla. Heti sen jälkeen, kun pöntöstäni kuului plussapisteiden kaltaisia ääniä, puheluuni vastattiin.

Ei muuta kuin puhetta kehiin ja kerroin tilanteeni ja mua pyydettiin tulemaan pikinmiten tuonne päivystykseen. Mitähän kivaa he minulle keksivätkään. Jeih. Olen aina halunnut ravaa hampulääkärissä näin paljon.

Ensi kerralla, kun pitää soittaa johonkin numeroon johon soittaessa joutuu aina jonotukseen, suosittelen menee pöntölle vääntää aamukakkaa tai ihan mitä vain. Kunhan tilanne on mahdollisimman kiusallinen, jos käytössä olisi näköpuhelimet.

...se kun perkele päättää lähteä kipeänä miittailemaan, koska kuvittelee ettei ole enää niin pipi ja tajuaa jo junassa, että on liian heikko olo ja kun hyppää miittisporaan ja viihtyy siellä pari minuuttia ja päättää lähteä takaisin lepäilee.

Olihan tuokin tietty kokemus sinänsä, lähteä liikenteeseen kolmen lähes täydellisen nukkumis-lepäämis päivän jälkeen ja alkaa voimaan pahoin junassa. Ilman, että alkoholilla on osuutta asiaan. Katselin hetken ratikan ulkopuolella, etten kyllä lähde tälle reissulle mutta mut ylipuhuttiin hetkellisesti ratikkaan sisälle. Siellä viihdyin jopa pari minuuttia kunnes tajusin, että jos lähden matkaan niin sit joko joudun olemaan ratikassa sen kolme tuntia huonovointisena tai jättää matkan kesken huonon olon takia ja lähteä kömpimään jollain keinolla takaisin keskustaan tuolla paskassa kelissä joten päätin päästää ihteni helpolla.

Tulihan säästettyä nuokin siiderit toiseen hetkeen...

Hieman harmittaa, mutta oli kyllä sen verran inha olo ettei olisi ollut mitään ideaa olla tuollaisessa täyteen ahdetussa tilassa huonovointisena ahtaanpaikankammoisena.

Jouduin käymään ruokakaupassa ja apteekissa tänään ja sain samalla reissulla tehtäväksi hakea kipeälle kaverille rommia Alkosta. Homma selvä ja ei ku Alkoon. Pyysin jeesiä oikean rommi shoppailuun ja hilpaisin kassalle - Pipo päässä, ilman meikkiä, verkkarit ja lenkkarit jalassa ja spurgutakki yllä. Olin jo maksamassa ostoksiani kun kassa-setä päätti kysyä henkkareita. Ei muuta ku tonkimaan lompakkoa ja todettuani, ettei mulla ole ajokorttia mukana ja ojennettuani ainoa kuvallisen "henkilökorttini" joka oli järjestyksenvalvojan kortti syntymäajallani, kassa-setä oli kiltti ja möi mulle pullon rommia. Nauroin sedälle, kun siinä aikani sekoilin korttieni kanssa, että olen vähän pipi ja pää pyörällä.
Kotimatkalla olin taasen niin koomassa, että meinasin ajaa oman pysäkkini ohi junalla. Tuijottelin vain ikkunasta ulos ja kun juna oli jo pysähtynyt tajusin, että helvetti täähän on mun pysäkki. Mitähän aivovaurioita tuo viime viikkoinen ultimatehumala saikaan aikaan...

Hitto, että on noloa kun kysellään henkkareita silloin kun niitä ei ole mukana. Pitäisi ilmeisesti meikata aina Alkoon mennessä, niin multa ei kysyttäisi henkkareita. Olen niin helvetin teinin näköinen jos on pipo päässä, reppu selässä ja naama naturellina. En kyllä tajua tuota logiikkaa, luulisi juuri näiden ylimeikattujen olevan niitä jotka yrittää näyttää vanhemmalta kuin tällaiset kolmikymppiset naturellina viinakauppaan menevät naisimmeiset. Ei oo helppoo olla nuoren näköinen:(

..liikuntaa. Samperi että iski ahdistus. Varsinkin kun tajusin, etten pysty varmaankaan loppuviikkonakaan tekee yhtään mitään rasittavaa sen takia että nousi kuume eilen, enkä viitsi lähteä testaamaan kuinka hyvän pössiksen saa aikaan viisurintulehduksella, 2400mg buranalla, penisilinillä ja liikunnalla.

Nyt on viisuri pois riivaamasta. Vähään aikaan ole pelottanutkaan noin paljoa, kuin tänään hammaslääkärille mennessä. Siinä vaiheessa kun menin penkille istuu ja alettiin tyrkkää puudutuspiikkejä suuhun alkoi tärinä joka helpotti hetken kuluttua. Hammas lähti tosi helposti pois. Hampulääkäri heilutti sitä hieman ja nyppäs pois, siihen ei menny varmaan minuuttiakaan. Oli sen verran tulehtunut tuo hammas, että saattoi johtua siitä tuo irtoamisen helppous. Tuohon kun jouduttiin laittaa jotain extrapuudutusta tuon pahan tulehduksen takia.

Nyt odottelen poski turvoksissa ja puutuneena sitä, että saan parin tunnin kuluttua syödä jotain haaleeta. Sitten alan napostelee antibioottia ja burana 800mg kuin karkkia konsanaan 3krt päivässä kumpaistakin.

Ei kyllä ollut pahan hintainen toimenpide edes, 52euroa koko setti.

Olen niitä ihmisiä, jotka vihaavat sairaaloita ja kaikkea siihen liittyvää. Varsinkin verta ja neuloja. Syön tässä viimeistä ateriaani, ennen kuin lähden revityttämään torani irti suusta ja ajattelin avata telkkarin.

Teeveeruutuun pöllähti kuva laitteesta, joka pumppasi verta jonkun ruhoon joka makasi leikkauspöydällä vatsa auki. Tuli sellainen olo, ettei mulla vissiin ollutkaan nälkä.

Hattua täytyy nostaa ihmisille, jotka kestää tuota ammattia. Musta ei kyllä olisi ikinä mihinkään sairaalaan liittyvään ammattiin. Eikä pelkästään sen takia, että vihaan sairaalan tuoksua, verta ja neuloja - en kestäisi katsoa ihmisten kärsimystä koska koen niin herkästi myötäkipua tai sitä, kuinka joku menettää rakkaimpansa ja pitäisi mennä kertomaan sitä ilman, että alkaa itse vollottamaan vuolaasti. En usko, että tuo piirre on sellainen, joka katoaisi mulla tottumisen myötä.

Alkoholi pienentää aivoja

Kohtuukäyttäjilläkin on täysraittiita pienemmät aivot, kertoo Ylen uutiset.

Tutkimus julkaistiin Archives of Neurology -lehdessä.
http://www.iltalehti.fi/terveys/200811068549257_tr.shtml

Ilmankos on ollutkin viime aikoina hieman tyhmä olo.