Nestearska ajattelee

Sain käytyä työpaikalla. Vein omat paperit, niin ei ollut sitten maksullista se kopiotoiminta. Joojoo, pihi eukko xD Mut kopioin aika rutkasti ja vielä jäi tekemistäkin.... 20 senttiä sivu olisi tuntunut paljolta siinä vaiheessa. Huomenna illalla sitten loput.

Edistyikö pakkaaminen tänään? No eipä juurikaan. Ostin mä kolme rullaa ruskeaa pakkausteippiä kyllä, kun kävin kaupassa. Ja rullan muovipusseja. Ja kävelin ulkona t-paidassa ja farkuissa. Pitkähihaista paitaa tuli kova ikävä, kun tuuli reippaasti. Tuulee. Edelleen. Vieläkin. Laantumatta.

Mikähän siinä on, kun tuntuu, että kaikki on nyt raskaana. Lapsuuden kaveri, serkun vaimo, kaksi muuta tuttua. Yksi kavereista synnytti tuossa keväämmällä, kaksi nyt hiljattain. Eipä kun kolme. Ja varmaan kesän aikana tulee tietoon vielä lisääkin. Se yksi raskaus selvisi mulle lauantaina tädin yo-juhlissa. Mulle tuli lähinnä sellainen olo, että mikähän mun arvo ihmisenä taas on. Kun itsekseni katselen maailmaa ja elämää, eikä oikein ole urakaan urjennut. Aiemminkin mietin, että onko sitten arvokkaampi yhteiskunnalle, kun on pariutunut.

Hehhee. Joku mahtaisi sanoa edellisiä lauseita katkeran puheiksi. Mutta kun en koe itseäni katkeraksi. Yleensä olen suht tyytyväinen tähän, mitä on tullut saavutettua. Hiljattain ollut pääsykoe osoitti sen, että pääseminen yliopistoon ei ole niin hankalaa. Tai ainakaan jatkoon pääsy kokeissa... Tai joku. Tai jotain. Plääh. Harmittaa kun meni vähän läskiksi opiskelu ekaan ammattiin. Aina voi jossitella - jos olisin harjoitellut enemmän, opettaja olisi arvostanut mua enemmän ja ollut kärsivällisempi, olisin ehkä päässyt musiikkiyliopistoon (joita Suomessa on vain se yksi), olisin ehkä päässyt ainakin A-kurssia tekemään entiseen opinahjooni eikä olisi tarvinnut hävitä kaverille siinä kisassa. Jos olisin lukenut tentteihin enemmän, olisin oppinut enemmän, olisin saanut parempia numeroita. Jos olisin ollut ahkerampi lopputyön kanssa, siitä olisi tullut sisällöltään fiksumpi, olisin ehkä saanut paremman arvosanan siitä.

Jos ja jos.

Jos mä en olisi näin pitkä, miehet ei pelkäisi mua niin paljon. Ne pelkäisi vähän vaan. *myydään kymmenen senttimetriä pituutta*

Mutta. Jossittelu voi olla positiivistakin. Jos en olisi ottanut kisua, sen elämä ei kenties jatkuisi tänä päivänä. Jos en olisi hakenut viime kesänä nykyistä työpaikkaa, en olisi varmaan ikinä muuttanut Lappiin, tutustunut uudenlaisiin ihmisiin, tullut paremmaksi opettajaksi, tutustunut hra Hankalaan... Ja tämän viimeisenkin kohdan listalla katson olevan myönteinen. Loppujen lopuksi.

...ja mitä sille kuuluu.

Hiljaista ollu tän vuoden Universumin Hehkeimmissä. Tosin klubin toisen jäsenen kanssa tavattiin viime viikolla ja keskusteltiin tulevaisuudessa. Jäsenistön tilanteesta oli puhetta myös. Palaamme siis aiheeseen varmasti piakkoin.

...uudet perunat!!! Ei kyl olleet niin hyviä kuin toivoin. Plääh. Mut sen verran hyviä kuitenkin, että söin monta. Jospa ensi kerralla eri lajiketta.

Piti herätä kahdeksalta - nousin kymmeneltä.

Piti pestä pyykkiä - siirsin vuoroa.

Piti aloittaa reippaasti pakkaaminen - löhöän edelleen sohvalla.

Näin meillä.

Kisua. Äiti soitti, että ovat tulleet perille ja purkavat kamoja. Soitti vähän myöhemmin uusiksi. Kisu kiertää täältä tuotuja laatikoita ja kenkäpusseja ja -laatikoita ja tyynyjä. Haistelee ja puskee. Oli leikkinyt ikiomalla Parhaalla Lelulla, sillä askartelunorkon pätkällä <3 Lähetin sen pikkuveljen repussa sinne.

Perjantai meni autoillessa. Tai mä istuin takapenkillä pikkuveljen kanssa. Pelattiin laivan upotusta ja neljän suoraa :D Ihan hittipelejä. Melkein 12 tuntia meni, pysähdyksineen siis. Ei olleet onneksi kauhuissaan mun kotini lehtivuorista, jotka odottaa poisviemistä edelleen tätä kirjoittaessa. Äiti laittoi iltapalaa - ei ole aikoihin voileivät olleet niin hyviä. Teetä lisäksi, pannussa haudutettua.

Pakattiin kisun loput tavarat laatikoihin ja katsottiin, mitä kaikkea mahdollisesti vievät jo mukanaan. Pre-muuttokuorma, heheee. Neljä megatyynyä, ainakin kuusi kenkäparia, talvivaatteet säkissä. Ja ne kisun kamat. Nostalginen nojatuoli purettiin. Se on roskiksessa nyt. Veljen kämpässä vielä toinen, mutta voi olla, että sekin kohtaa roskiksen, mikäli muutan Helsinkiin. En tiedä vielä. Eikä sitä tiedä kukaan. Paitsi ne okl:n valitsijalautakunnan tyypit. Ehkä.

Keskiviikon koe kun siis meni omasta mielestä (edelleen) hyvin... On tullut aika hartaasti pyöriteltyä asiaa viime aikoina. Muutto pois Lapista jotenkin konkretisoi sen, että taas menee "kaikki" uusiksi. Mulla on ikävä soittamista. Ei opettamista niinkään, loma tuli tarpeeseen. Mutta sitä, että saa mennä treenaamaan ittensä piippuun. Soitin eilen yksissä lakkiaisissa Piazzollan kaksi tango-etydiä, ihania kappaleita. Oli huiskea olo, kun se väki hiljeni kuuntelemaan. Paljonko niitä nyt sitten siellä oli, en tiedä oikein. Kymmeniä kuitenkin. Esiintyminen on KIVAAAAAAAAAAAAAAAA.

Lauantai meni siis kaavalla 3 plus 3 plus 5,5 plus 3. Hereillä ja laittautumista kolme tuntia, kolme tuntia autossa (sisältäen yhden pysähdyksen), viis ja puol tuntia juhlissa, kolme tuntia autossa. Perillä kun oltiin taas, avattiin vielä Proseccopullo. Mukava loppu päivälle :) Puhuttiin kaikenlaista kera vanhempieni, pikkuveli lueskeli olohuoneessa. Hölmö ja vähän haikea olo oli, kun kisu ei häiriköinyt. Eikä tarvinut viedä sitä ulos. Tosin sanottava on, että illalla se olisikin ollut aika tuskaa - pirusti hyttysiä! Kun reissusta tullessa tultiin pois autosta, ne iskivät kimppuun laumana. Kesän inhottavin puoli.

Nyt ma seuraan noita pöhköjä selviytyjiä. Hetken.

Vein siis kaverin aamulla kokeeseensa, tulin itse kotiin. Iskä veikin veljen duuniin, kun meni samalla asioille. Tää yritti sitten koisia hieman, mutta siinä tapahtui kaikenlaista häirintää eri henkilöiden toimesta - nukkuminen jäi vähiin.

Mitähän mä itse asiassa edes tein päivällä... Ei mitään hajua. Ainakin juteltiin porukoiden kanssa, pikkuveli suuttui kun joutuu lähtemään reissuun mukaan, leikitin kissaa. Niin joo, kisun masu oli yöllä ja aamupäivällä sekaisin. Ripulia siis - aamulla löytyi kodinhoitohuoneen lattialta yllätys, kun ei ollut pieni osunut kunnolla laatikkoon. Yleensä jätökset ei mua ällötä, mutta tämänkertainen HAISI. Ihanat keltaiset kumihanskat käteen ja rättiä ja paperia. Sillä ne lähti. Hiki päässä siivosin. Kisusta on sanottava, että se on fiksu. Tai ainakin siisti. Oli yrittänyt kaapia mattoa niiden "sattumien" päälle. Jotenkin reppana <3 Uudemman laatikkokäynnin jälkeen löytyi vähän lisää yllätyksiä, mutta vähemmän kumminkin. Loppupäivä on sujunut paremmin.

Mietin, mistä tuo vaiva olisi voinut johtua. Ehkä se oli tapahtumien summaa. Pitkä reissu junalla, eilen illalla ruoka joka ei miellyttänyt ja myöhemmin toinen, jonka hotki. Hellekelit. Monta ihmistä - yleensä on oltu kahdestaan suht hiljaisessa kämpässä. Kaikenlaista.

Huomenna aamulla olisi puoli kahdeksalta lähtö. Ihanaa istumista autossa ainakin kellon ympäri. En tiiä joudunko rattiin, mutta samapa tuo. Veikkaisin perheen vanhimman suorittavan ajamisen.

Niin. Ja en sitten saanut sitä Porin työpaikkaa. Eli ei tarvitse murehtia valintojen vaikeutta. Jotenkin tuntuu, että nyt en sitten varmaan saa edes sitä opiskelupaikkaa. Mitähän sitä sitten keksii. Jotain. Aina keksin jotain.

Nyt pois koneelta.

Megapaula eikun -väsymys vie voimia. Onneksi ehtii ehkä pikkusen uinua, kun oon vienyt veljen töihin. Huomenna ällöaikanen herätys ja lähtö kohti lappia. Jossa en nyt sit ilmeisesti saakaan olla jussina. Vitun amerikan kiertueelle menevät bändit, jotka pilaa kaiken.

Tai tunti ja kolme varttia. Sitten pitää olla valmiina lähtöön. Näin päätin.

On vähän ahdistunut olo yhdestä jutusta.

...ja yölläkin. Tää lähtis tänään sinne pääsykokeeseen.