Ukkosien jälkeen

Juu, tänään paukahti ap:n jälkeen muutaman kerran niin roimasti, että vaikken normisti juuri tutise, silloin tuntui hiukan epämukavalle. Sähköt tietty menivät-tulivat-menivät - ja viimein palasivat kokonaan. Oli pimeää kuin kerjäläisen säkissä. Hyvä syy nukkua puolen tunnin päikkärit :) Isoimman ukkosen vaimennuttua kävin levittelemässä Ikäneitoni ylle shampoota, ja samalla sateella sain hänet vielä pestyä ja huuhdottuakin. Jatkunut sade lienee huuhtonut loputkin aineet pois.

Eilen pohdin eestaas, jaksaako lähteä Treelle tätösen pyöreille synttäreille. Puolentoista tunnin autossa istuminen ei houkuttanut lainkaan! Sit muistin, että tätönen on aina lähtenyt liikkeelle, kun on ollut tiedossa isohko sukukokoontuminen - myös isän hautajaisissa oli hän - vaikka liikkumisensa jalkojen sekä selän vuoksi on varsin tuskallista. Häpesin ajatustani olla menemättä, ja niin pyrähdin sinne. Systit olivat jo paikalla, ja parin tunnin seukkaamisen jälkeen erkaannuttiin kukin tahoillemme. Minä pyöräytin Nokialle kaveria moikkaamaan, mut en sielläkään kauan viipyillyt.

Aamukuuden heräämisen jälkeen aika meni ensin pankkiongelmaa pohtien. On tullut hölmöiltyä oikein emämakeasti. Ysiltä tk:en, josta en kuitenkaan saanut edes lämmintä kättä (eivät siis kättele). Ainoastaan lohdutuksen sanat, että ellei kivun syy selviä ja kipulääkkeet auta, on aina olemassa ns. kipulääkäreitä jotka opastavat kivun hallintaan. Jess!!! Kiva että on kivaa tiedossa! Paluureissulla käytiin neitoni kanssa luottokorjaamolla (riemastuvat aina lempiasiakkaansa nähdessään...), ja siellä luettiin tuomio: syssymmällä edessä kansipahvin vaihto, tämä neitoni lämpöilyn vuoksi.

Nyt pitäis alkaa kerätä rahnaa sekä oman että neitoni kuntoutukseen? Olisko iteoita?