Suhteet & seksi

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2015.

Pelkäätkö olla onnellinen?  4

Juttelin yhden naisen kanssa. Hänellä on hyvä ja luotettava mies ja kivat terveet lapset. Koira, koti, auto, mökki, korkea koulutus, hyvä työpaikka, harrastuksia ja ystäviä. Elämä on hyvää ja rauhallista.

Hän on aivan varma, että kohta iskee ja lujaa. Häneltä viedään mies, lapsi, koti tai jotain muuta tärkeää ja rakasta.

Hän näyttää varsin rauhalliselta ja tasapainoiselta. Hän kertoo peloistaan tyynesti. Hän on tuntenut näin lapsesta saakka. Koskaan ei kannata luottaa siihen, että elämä voisi olla onnellista. Itse asiassa vaikuttaa siltä kuin onnellisuuden pelko olisi ainoa tae ihanan elämän jatkumisesta.

Ikään kuin jossain joku tai kohtalo antaisi naiselle armonaikaa vain niin kauan kun hän on valmistautunut kohtaamaan ankaran iskun. Heti kun nainen rentoutuu ja uskaltaa olla onnellinen, tämä joku kostaa viemällä kaiken.

En tiedä miten onnellisuuden pelko vaikuttaa läheisiin, mutta ihmisellä itsellään täytyy olla koko ajan aika ikävä olo.

Victoria Stern kirjoittaa Scientific American Mind -julkaisussa onnen pelosta. Hänen mukaansa se yhdistyy usein mielenterveyden ongelmiin. Onnellisuutta pelkäävä on ainakin muita suuremmassa masennusriskissä.

Minulle peloistaan kertonut nainen ei vaikuta minusta lainkaan masentuneelta. Hän on määrätietoinen, tunnollinen, tyytyväinen ja rauhallinen. En tiedä mitä hänen sisällään tapahtuu. Mies ja lapset vaikuttavat onnellisilta.

Naisen lapsuudenkodissa oli alkoholismia ja riitaisuutta. Monen onnellisuutta pelkäävän taustalta löytyy järkevä selitys luottamuksen puutteeseen.

Jos ei lapsena voinut luottaa omiin vanhempiinsa ja tulevaisuuteen, on vaikea uskoa aikuisenakaan, että kaikki menee hyvin. Jos on lapsena vedetty päivittäin matto alta, ei helpolla myöhemminkään usko siihen, että lattiat ja matot pysyvät usein paikoillaan.

Alkoholistiperheiden lapsista ei tule aina räyhääviä juoppoja ja sossupummeja. Usein heistä tulee elämäänsä pienistä paloista tunnollisesti rakentavia yhteiskunnan tukipilareita. He varmistelevat elämää vähän kaikessa. He suojelevat lapsiaan kaikelta pahalta, ja varovat ottamasta turhia riskejä, kuten luottavaisille sinisilmille sopivia tunteita.

Elämässä ei koskaan ole kenellekään takeita siitä, että kaikki menee hyvin. Kuka tahansa, koska tahansa voi silmänräpäyksessä menettää itselleen tärkeimmän asian. Meidän ei kuitenkaan kannata pelätä sitä kaiken aikaa. Sen voi joskus ottaa huomioon, muille sen kohdanneille on annettava tukea ja armoa, mutta tieto elämän arvaamattomuudesta ei saa lannistaa. Muuten ei voi koskaan elää kunnolla.

Nekään jotka ovat uskaltaneet rakastaa täysillä, ja ovat menettäneet onnensa, eivät yleensä kadu rakastaneensa. Jos he jäävät henkiin, he muistavat haikeudella ja lämmöllä, miten saivat kokea jotain tavallista suurempaa, jotain minkä takia kannatti elää.

Are You Afraid of Happiness? -testi kertoo kuinka paljon uskallat tuntea onnea.

http://www.scientificamerican.com/article/are-you-afraid-of-happiness-quiz/


Homojen hyväksyminen Euroopassa  2

Euroopan unionin tasolla on sovittu syrjintäkiellosta, jonka mukaan esimerkiksi ammatin, sukupuolen, vakaumuksen, iän tai seksuaalisen suuntautumisen vuoksi ei saa syrjiä ketään.

Homomyönteisyys on kasvanut läntisessä maailmassa huimasti viime aikoina. Siitä huolimatta homoseksuaaleja syrjitään useissa Euroopan maissa.

27 Euroopan maata kattava tutkimus selvitti ihmisten asenteita erilaisuutta ja homoseksuaalisuutta kohtaan, sekä eri maiden kansallisten lakien ja kansalaisten asenteiden yhteisvaikutusta vuonna 2010.

Ihmisten asenteet eri maissa eroavat toisistaan suuresti. Homovastaisimpia ovat uskonnolliset maat sekä entiset Neuvostovaltiot.

Homomyönteisimpiä maita olivat vuonna 2010 Alankomaat, Tanska, Ruotsi, Belgia ja Ranska.

Homovastaisimpia olivat Liettua, Ukraina, Venäjä, Slovakia, Kroatia ja Viro.

Vaikka Suomi sijoittui vertailussa mediaanin keskivaiheille, eivät erot asenteissa poikenneet paljoakaan homomyönteisemmistä maista.

Nuoret ja korkeasti koulutetut ovat paljon suvaitsevaisempia kuin vanhat ja vähän koulutetut.

Universalismia kannattavat ja avoimesti muihin suhtautuvat hyväksyivät selvästi useammin homojen elämäntyylin kuin auktoriteettia arvostavat konservatiivit.

Valtaa ja auktoriteettia arvossa pitävät kansalaiset saavat mielihyvää dominanssista ja ylemmyydentunnosta. Heikkoja tai erilaisia ei hyväksytä.

Liberaalimmin ajattelevat ihmiset eivät koe homojen vaarantavan heteroiden valta-asemaa yhteiskunnassa. Toisen erilainen elämäntapa ei uhkaa omaa käsitystä parisuhteesta tai perheestä.

Tutkijoiden mukaan lainsäädäntö voi muuttaa ihmisten asenteita. Jos laki kieltää syrjinnän, alkaa ihminen pelätä sanktioita. Toisaalta laki ohjaa ajattelua tietyssä kulttuurissa. "Olemme päättäneet näin." Lopulta ihmisten asenteet muuttuvat lain mukaisiksi.

Juuri siksi tasa-arvoinen avioliittolaki on nostanut niin hirmuisen myrskyn myös Suomessa ja Suomen eduskunnassa. Sekä lain kannattajat että vastustajat tietävät, että laki ikään kuin vahvistaa sen, miten meillä homoista ajatellaan.

Maissa joissa homous on synti ja rikos, eivät heterot edes tutustu yhtä helposti homoihin ja lesboihin, koska monet piilottavat suuntautumisensa rangaistuksen, paheksunnan, hyljeksinnän ja väkivallan pelossa. Homoja ja lesboja henkilökohtaisesti tuntevat ihmiset taas pelkäävät homoutta muita vähemmän.

Haluammeko kasvattaa lapsistamme erilaisuutta pelkääviä ja muutoksia vastustavia itsensä muita paremmaksi kuvittelevia kansalaisia, vai avoimia, empaattisia ja luottavaisia ihmisiä?

Eduskuntavaalit 19.4. kello 9-20

Anabel Kuntz, Eldad Davidov, Shalom H. Schwartz and Peter Schmidt: Human values, legal regulation and approval of homosexuality in Europe: A cross-country comparison. European Journal of Social Psychology. February 2015.


Naisia esineellistävät miehet vaikeuttavat kaikkien miesten naissuhteita  16

Monissa tutkimuksissa on todettu varsinkin nuorten naisten joutuvan säännöllisesti seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Teinien ja nuorten aikuisten ryhmässä jopa puolet on kokenut häirintää.

Taloussanomien mukaan Suomi on EU-maiden surullinen ykkönen työpaikoilla esiintyvän seksuaalisen häirinnän suhteen.

Seksuaalisen esineellistämisen kokeneet naiset ahdistuvat, alkavat tarkkailla ulkonäköään aiempaa enemmän, miettivät liikaa pukeutumistaan, ja saavat jopa syömishäiriöitä.

Objektina kohdellut naiset alkavat karttaa miehiä.

European Journal of Social Psychologyn helmikuun 2015 numerossa julkaistu kolmiosainen Yhdysvalloissa ja Hong Kongissa toteutettu tutkimus paljastaa uusia asioita naisten kokemasta seksuaalisesta esineellistämisestä.

Ihmisen kaipuu muiden ihmisten luo on sisäsyntyistä. Ihminen viihtyy paremmin ystävälliseksi ja turvalliseksi kokemassaan seurassa.

Naiset kokevat objektina olemisen alentavaksi ja epämiellyttäväksi. He eivät halua olla vain seksuaalisen halun kohteita, vaan haluavat, että heidät otetaan tosissaan, ja että heidän persoonallisuuttaan, älyään, tunteitaan ja mielipiteitään arvostetaan.

Esineellistäminen synnyttää naisessa negatiivisia tunteita, vaikka miesten kommentit olisivat sinänsä positiivisia.

"Sinulla on erityisen kaunis vartalo" tai "Pidän topistasi" ei siis saa useimpia naisia hyppimään riemusta, vaan sen sijaan pitämään "kohteliaisuuksia" lausuvaa miestä sopimattomasti käyttäytyvänä sovinistina.

Ihailevat ulkonäköön liittyvät kommentit ilahduttavat pääsääntöisesti vain parisuhteessa. Jos oma mies joskus ihailee vaimonsa ulkonäköä (mutta ei tietenkään luonteen kustannuksella), voi nainen ilahtua.

Nainen ei halua, että hänen päätehtävänsä on miehen seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen, vaan nainen haluaa olla ihminen, subjekti.

Esineellistäminen on usein vallankäyttöä. Toisen ulkonäköön, pukeutumiseen tai käytökseen puuttumalla tehdään selväksi, että ollaan asemassa, jossa on muka oikeus kommentoida mitä mieleen juolahtaa. Vähän niin kuin lapselle. (Vaikka eihän lapsillekaan voi mitä tahansa höpöttää.)

Tuoreessa tutkimuksessa testattiin myös naisten suhtautumista täysin tuntemattomiin miehiin (joilla ei ollut mitään suoraa yhteyttä aiemmin esineellistäviä kommentteja heittävien miesten kanssa). Jos miehen taustassa oli mitään samaa sovinistin kanssa, kokivat naiset tämän "samaan ryhmään" kuuluvan miehen myös epämiellyttävänä ja luotaantyöntävänä. Esimerkiksi jos nainen oli kokenut jonkin opiskelupaikan yhden miehen sovinistisena, piti hän samassa paikassa opiskellutta toista miestä myös epämiellyttävänä.

Muutama sovinisti saattaa pilata kaikkien miesten mahdollisuudet lähestyä kiinnostavia naisia.

Tässä tutkimuksessa poikkeuksen esineellistämisen negatiivisiin vaikutuksiin tekevät korkean valta-aseman naiset. He eivät hätkähdä ulkonäköönsä kohdistuvista kommenteista juurikaan. Tämä löydös sopii hyvin yhteen aiemman tutkimuksen kanssa.

Korkean statuksen ihmiset eivät juuri välitä muiden mielipiteistä. He suhtautuvat muihin ihmisiin muita välineellisimmin, eikä heidän tarvitse mielestään ottaa muita sen kummemmin huomioon.

Mitä tästä tulisi päätellä? Mies, jos haluat kommentoida naisen ulkonäköä tai vaatetusta, kohdista huomiosi naisjohtajiin. He eivät hätkähdä objektina oloa. Muut naiset kaikkoavat luotasi, eivätkä pidä sinusta enää.

Jälkikirjoitus:

myös miehiä esineellistetään. Mainoksissa miehet joutuvat yhä useammin seksiobjekteiksi. Pojat ja miehet kokevat seksuaalista häirintää mm. ulkona, uimahallin saunassa ja työpaikalla.

Miltä tuntuu 25-vuotiaalta mieheltä, jos epämiellyttävä 50-vuotias naispomo katsoo kummasti, huomauttelee härskejä tai tarttuu muniin?

Miehet tekevät naisten epämiellyttävästä lähentelystä usein pilaa, ja väittävät jopa, etteivät mitään muuta toivo niin paljon. Tosiasiassa häirinnän kohteeksi joutuminen on ahdistavaa ja alentavaa, ja miesten on siitä todennäköisesti vielä vaikeampi puhua ulkopuolisille kuin naisten.

Jotkut ovat tottuneet niin härskiin menoon, etteivät itse millään tahdo ymmärtää, että käyttäytyvät törkeästi. Jos toinen ei silmin nähden ilahdu ja innostu kommenteistasi tai koskettelustasi, lopeta heti! Flirttailu tai molemminpuolinen ihastuminen pitäisi osata erottaa häirinnästä. Toinen osapuoli päättää kummasta on kyse.

Fei Teng, Zhansheng Chen, Kai-Tak Poon and Denghao Zhang: Sexual objectification pushes women away: The role of decreased likability. European Journal of Social Psychology. February 2015.


Salaisuudet selville  3

Uuden brittitutkimuksen mukaan yhdessä nauraminen saa paljastamaan salaisuuksia.

Tutkimuksessa opiskelijat katsoivat pienryhmissä joko hauskoja stand up -videoita tai golf-opetus- ja luontopätkiä, jonka jälkeen heidän piti kirjoittaa pieni esittely itsestään.

Yhdessä nauraneet opiskelijat kertoivat paljon henkilökohtaisempia asioita itsestään kuin muut ryhmät.

Ehkä tämä pätee myös rakkaussuhteissa?

Moni parisuhteissaan pettynyt alkaa lähestyä uusia kumppanitarjokkaita kuin tekisi työhaastattelua.

Kuka olet, paljonko tienaat, haluatko lapsia, missä haluaisit asua, mitkä ovat viisivuotissuunnitelmasi?

Paljon tehokkaampaa ja ainakin huomattavasti hauskempaa olisi saada potentiaalinen kumppani nauramaan oikein kunnolla.

Tutkimuksen mukaan naurava ihminen paljastaa salaisuutensa ja saattaa kertoa noloimmatkin toiveensa, sillä nauru rentouttaa ja lähentää ihmisiä toisiinsa.

Yhdessä nauraessa paljastuu myös kumppanitarjokkaan huumorintaju. Jos toinen nauraa ihan typerille jutuille, tai vielä pahempaa: ei naura ollenkaan, on ehkä turha jäädä notkumaan ja odottamaan rakastumisen ihmettä. Ellet sitten ole itse yhtä pidättyväinen ja tosikko.

Laughter´s Influence on the Intimacy of Self-Disclosure. Human Nature, March 2015.