Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on hyvinvointi.

Millaiset persoonallisuudenpiirteet ennustavat hyvinvointia?  2

Pennsylvanian yliopiston positiivisen psykologian tutkimuskeskuksen johtaja Scot Barry Kaufman on listannut hyvinvointia ennustavia persoonallisuudenpiirteitä Scientific American Mind -sivustolla.

Tyypilliseen amerikkalaiseen tapaan yhdeksi tärkeimmäksi hyväksi persoonallisuudenpiirteeksi nousee taas ulospäinsuuntautuneisuus. (Onneksi myös Suomessa, introverttien luvatussa maassa, on mahdollista saavuttaa onnellinen elämä vähemmällä sosiaalisella panostuksella, ks. alla.)

Kaufmanin mukaan hyvinvointia ennustavat parhaiten nämä 11 asiaa:

1. Positiiviset tunteet. Henkilöllä on usein (ja voimakkaita) positiivisia tunteita ja mielialoja.

2. Vähän negatiivisia tunteita. Henkilöllä on mahdollisimman harvoin ja hyvin laimeita negatiivisia tunteita ja mielialoja.

3. Tyytyväisyys elämään.

4. Autonomia.

5. Ympäristön hallinta.

6. Jatkuva henkinen kasvu.

7. Hyvät ihmissuhteet.

8. Itsensä hyväksyminen.

9. Elämällä on tarkoitus.

10. Henkilö on mukana monessa asiassa (sitoutuminen).

11. Saavutukset. Henkilö kokee saavuttaneensa itselleen tärkeitä asioita elämässään.

Mitkä viisi määräävintä persoonallisuudenpiirrettä (Big Five) selittävät näitä koetun hyvinvoinnin elementtejä? Yleensä tutkimuksissa päädytään kahteen tärkeimpään hyvinvointia ennustavaan piirteeseen: ulospäinsuuntautuneisuus ja matala neuroottisuus. Eli sosiaalinen ja tasapainoinen ihminen saavuttaa helpoiten onnen.

Kaufmanin mukaan tutkija Jessie Sun on keksinyt uuden lähestymistavan persoonallisuuden analysointiin. Hyvinvointi ja onni elämässä on mahdollista saavuttaa viidellä erilaisella tavalla (ja huom. yksikin näistä riittää!):

1. Innostuminen. Helposti innostuva persoona omaa yleensä paljon hyviä puolia ja houkuttelee ympärilleen kivoja ihmisiä ja asioita.

2. Matala syrjäänvetäytymisaste. Syrjään vetäytyjä on melko usein neuroottinen, herkkä, negatiivisille vaikutuksille altis, itsekeskeinen murheilla mässäilijä. Hänen vastakohtansa taas on tyytyväinen osallistuja, positiivinen, itsenäinen ja kivoja asioita elämässä saavuttava onnistuja.

3. Aikaansaavuus. Ahkerat, toimeliaat ja aikaansaavat ihmiset saavuttavat elämässä itselleen asettamiaan tavoitteita ja tulevat siitä onnelliseksi. Usein heidän lähipiirinsä nauttii myös aikaansaannosten henkisistä ja muista hedelmistä.

4. Myötätunto. Myötätuntoiset ihmiset välittävät toisten tunteista ja hyvinvoinnista. Myötätuntoisuus korreloi hyvien ihmissuhteiden, ympäristön hallinnan, henkilökohtaisen kasvun, sitoutumisen ja muiden mukavien asioiden kanssa.

5. Älyllinen uteliaisuus. Kiinnostus uusia ideoita kohtaan, älyllisistä ponnisteluista nauttiminen, monimutkaisten asioiden syvällinen ajattelu ja omien kokemusten reflektointi kuvastaa älyllisesti uteliaita ihmisiä. Heillä on voimakas kokemus autonomiasta ja ympäristön hallinnasta. Henkinen kehitys, itsensä hyväksyminen ja aikaansaavuus korreloivat älyllisen uteliaisuuden kanssa. Sen sijaan älyköillä ei ollut selvää taipumusta negatiivisuuteen eikä positiivisuuteen.

Kaufmanin mukaan hyvinvointia ennustaa jossakin määrin myös itsevarmuus tai luova avoimuus. Itsevarmat ihmiset saattavat tosin joutua hankaliin tilanteisiin, koska eivät koe suurta halua taipua joukkopaineen edessä, ja he saattavat toisinaan ärsyttää muita ihmisiä.

Erilaisten analyysien jälkeen Kaufman on löytänyt kolme asiaa, jotka eivät korreloi henkilön oman hyvinvoinnin kanssa, vaikka ihmiset niin luulevatkin.

1. Vaikka useimmat ovat saaneet hyvän kotikasvatuksen, jossa korostetaan kauniin käytöksen tärkeyttä, ei tästä neuvosta näytä olevan hyötyä omalle hyvinvoinnille. Kaufmanin mukaan kohteliaisuus ei korreloi lainkaan henkilön oman hyvinvoinnin kanssa. Julkisuudessa on viime aikoina paheksuttu ihmisten itsekkyyden ja huonojen käytöstapojen lisääntymistä. Ehkä nykyihminen on intuitiivisesti huomannut, ettei kohteliaisuus ”kannata”.

Toki hyvät käytöstavat ja kohteliaisuus lisäävät MUIDEN ihmisten hyvinvointia.

2. Järjestelmällisyys ei lisää ihmisen hyvinvointia. Itse asiassa turha perfektionismi laskee onnellisuutta ja vähentää luovuutta. Henkilökohtainen kasvu vaarantuu turhia nipottamalla. (Vrt. marittaminen.)

3. Ailahtelevaisuus, impulsiivisuus ja oikuttelu eivät välttämättä laske ihmisen hyvinvointia. Mikäli henkilö ei ole herkästi ahdistuva ja syrjään vetäytyvä, hän saattaa olla varsin itsetyytyväinen kaikessa poukkoilevassa kärttyisyydessään. Tästä on hyvänä esimerkkinä Tenavat-sarjakuvan Tellu. Spontaani tuittupää voi terrorisoida ympäristöä, mutta tuntea itsensä varsin onnelliseksi.

Scot Barry Kaufman: Which Personality Traits Are Most Predictive of Well-Being? The real link between personality and well-being. Scientific American Mind. 21.1.2017.


Urbaanisti yksin  1

Yksin asuminen ja yksinäisyys kietoutuvat puheessa usein yhteen, vaikka kaikki yksinasuvat eivät tunne itseään erityisen yksinäisiksi. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yksin oleminen ja itsekseen viihtyminen ovat lisääntyneet.

Tilastokeskuksen 2014 ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät aiempaa useammin aikaa yksin. Myös perheissä ihmiset puuhastelevat itsekseen, etenkin tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa.

Yksin vietetty aika on lisääntynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa vietetään päivässä seitsemän tuntia yksin. Miehet ovat naisia useammin itsekseen. Naiset ovat vähentäneet perheen kanssa vietettyä aikaa, ja nyt pk-seudun naiset ja miehet viettävät perheen kanssa yhtä paljon aikaa. Maaseudun naiset omistautuvat edelleen miehiä enemmän perheelleen.

Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut tänä vuonna Yksin kaupungissa -tietokirjan, johon on koottu aihepiirin tutkimustietoa. Yksinäisyyden kokemukset raastavat kaikkia, myös parisuhteessa eläviä. Yksin asuvat kokevat tilastollisesti enemmän yksinäisyyttä kuin kaksin tai perheen kanssa asuvat, mutta urbaani yksineläminen ei ole pelkkää kärsimystä.

Urbanisaatio- ja modernisaatiokehitys mahdollistui kaupungistumisen myötä. Ihmiset eivät enää olleet sidottuja tiukan yhteisön normeihin. Pikkupaikkakuntien tiukkikset rajoittivat uskonnon, seksin, suvun, perinteen ja pelkän ilkeyden varjolla toisten elämää. Kaupunkeihin karanneet yksilöt saattoivat aloittaa uuden, erilaisen elämäntavan suhteellisen anonyymisti, koska suuremmassa ja heterogeenisemmässä porukassa ketään ei kiinnostanut rajoittaa muita turhaan.

Naisten mahdollisuus opiskeluun, työhön, yksin asumiseen ja oman kehon määräämiseen on ollut suuri vallankumous.

Kommunikaation muuttuminen tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä muihin, vaikka asuisi yksin. Kaupungeissa on paljon toimintaa sinkuille, eikä perhettä tai sukua välttämättä kaivata jokapäiväiseen elämään, jotkut eivät kaipaa ollenkaan.

Eliniän pidentyminen, pariutumisen myöhentyminen ja avioerot ovat myös lisänneet yksin asumista. Yhä useammat lesket ja eronneet eivät solmi uutta parisuhdetta.

Naiset asuvat miehiä useammin yksin nuorena ja vanhana. Suurin osa 35-44 -vuotiaista naisista asuu perheessä.

Helsingin asuntokunnista noin puolet on yksinasuvia. 1.1.2015 yksinasuvia oli 154 091. He muodostavat koko väestöstä noin neljänneksen ryhmän. Kolme neljäsosaa helsinkiläisistä asuu parisuhteessa tai perheessä.

Helsingin yksinasuvista reilu 60 prosenttia on naimattomia, vajaa neljännes on eronneita, joka kahdeksas on leski ja neljä prosenttia on naimisissa. Kaikki yksinasuvat eivät siis ole vapaita sinkkuja, vaan osa elää erillissuhteessa.

Tutkimusten mukaan yksinasuvilla on vahvat sosiaaliset verkostot kodin ulkopuolella. Koska muita tavatakseen on yleensä poistuttava kotoa, on hyvillä liikenneyhteyksillä ja palveluilla tärkeä rooli myös yksinasuvien asumisvalinnoissa.

Euroopassa on tehty tutkimuksia eri perhetyyppien asumispreferensseistä. Useimmat yksinasuvat ovat varsin urbaaneja ja asuvat mieluiten kaupungin keskustassa. Iäkkäämmät sinkut asuvat jonkin verran myös maaseututaajamissa. Osittain ilmiö johtuu leskien ja eronneiden jäämisestä perheen vanhaan kotiin. Nuoret aikuiset kaipaavat palveluiden ja tapahtumien ytimeen. Kaupunkien keskustoissa on myös tarjolla muita alueita enemmän pieniä asuntoja.

Yksinasuvia piinaavat korkeat asumiskustannukset. Kuitenkin aika iso osa jopa Helsingin keskustassa asuvista yksineläjistä tulee varsin hyvin toimeen. Keskusta on korkeasti koulutettujen ja hyvin ansaitsevien suosiossa. Yhä useammin yksinasuva hankkii itselleen ison asunnon.

Yksinasuvat saattavat priorisoida kantakaupunkia myös ajansäästön takia. Näppärät työmatkat, mahdollisuus autottomuuteen ja nopea pääsy harrastuksiin ja ystäviä tapaamaan voittavat jopa neliöiden määrän. Arkiaskareita ei voi jakaa kenenkään kanssa, joten keskustassa asuvan on helpompi selvitä kauppa- ym. reissuista nopeasti.

Vuonna 2014 yksinasuvia löytyi eniten Alppiharjusta ja Kalliosta, vähiten Östersundomista. Alppiharjussa yli puolet yli 20-vuotiaista asui yksin, kun Östersundomin peruspiirissä yli 20-vuotiaista asui yksin alle 10 prosenttia väestöstä. Kolmekymppisiä asuu paljon myös muualla kantakaupungissa, kuten Ullanlinnassa, Kampinmalmissa ja Töölössä.

Nuorten aikuisten absoluuttiset määrät ovat kasvaneet eniten Vuosaaressa, Herttoniemessä, Mellunkylässä ja Lauttasaaressa. Näille alueille on rakennettu paljon uusia asuntoja, ja yksinasuvien suosiossa olevia yksiöitä ja kaksioita.

Yksinasuvilla ihmisillä on keskimääräistä urbaanimmat elämänarvot. Kantakaupunki houkuttaa paitsi palveluiden, kahviloiden, ravintoloiden, työpaikkojen ja säpinän vuoksi myös väljemmän asenneilmapiirin takia. Naapurit eivät välitä kyttäillä sinkkujen elämää, ja erilaiset elämäntavat ovat sallitumpia kuin esimerkiksi pienillä paikkakunnilla.

Vaikka yksinasuvat asuvat yleensä pienemmissä asunnoissa kuin perheet, ei yksinasuvien keskimääräinen asumisväljyys ole mitenkään huono. Yksinasuvan kodin koko on keskimäärin 54,1 neliötä, kun muilla taas on käytössään vain 35,6 neliötä per henkilö.

Yksinasuvat asuisivat mieluiten kaksiossa. Vain alle kymmenen prosenttia kelpuuttaisi alle 40 neliön asunnon, jos saisivat itse valita mieluisan kokoisen kodin.

Helsingin lähiöiden yksinasuvista lähes 90 prosenttia asuu kerrostalossa, kun taas muista lähiöasukkaista lähes puolet asuu pientaloissa. Yksinasuvista myös useampi pitää kerrostaloa itselleen parhaiten sopivana asumismuotona. Halukkuus asua kerrostalossa kasvaa iän mukana. Eläkeläisistä selvä enemmistö arvostaa asumisen helppoutta.

Helsingin yksinasuvat arvostavat muita enemmän asumista keskustassa. Sisemmässä kantakaupungissa asuvista 75-80 prosenttia asuu mieleisellään alueella, esikaupungeissa asuvista kaksi kolmasosaa on tyytyväisiä.

Sinkut asuvat muita useammin vuokralla, vaikka he haluaisivat asua omistusasunnossa. Yllättäen kantakaupungin yksinasuvat eivät koe asumismenoja laitakaupungin sinkkuja kuormittavampina, vaikka asuminen keskustassa on kalliimpaa. Usein keskustan yksinasuvat ovat varakkaampia kuin lähiöiden sinkut.

Yksin asuvilla nuorilla on jonkin verran muita nuoria enemmän taloudellisia huolia, yksinäisyyttä ja muita ongelmia.

Valtakunnallisen Nuorisobarometrin (2015) mukaan vanhemmiltaan viimeisen puolen vuoden aikana taloudellista tukea oli saanut 63 prosenttia helsinkiläisnuorista. Muissa isoissa kaupungeissa 71 prosenttia nuorista oli saanut tukea kotoa.

Yksinasuvat nuoret naiset kokevat miehiä useammin yksinäisyyttä. Työttömät ovat yksinäisempiä kuin muut.

Yksinasuvien hyvinvointitutkimuksessa läheiset ihmissuhteet nousivat jopa perhesuhteita tärkeämmiksi. Terveys ja ympäristö ovat sinkuille tärkeitä. Fyysinen kunto ja itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi tunteminen ovat myös tavoittelemisen arvoisia hyvinvointitekijöitä. Joka neljäs yksinasuva mies ei hyvinvointitutkimuksessa kokenut itseään rakastetuksi. Naisilla osuus oli 16 prosenttia.

Yksinasuvista 29 prosenttia on tyytymättömiä kulutusmahdollisuuksiinsa. Vähiten tyytyväisiä ollaan sukupuolielämään.

Helsingin yksinasuvat ovat vapaa-ajanviettotavoiltaan jonkin verran muita aktiivisempia ja suhteessa vähemmän perhekeskeisiä. Nuoret yksinasuvat ovat keskimäärin aktiivisempia kuin vanhat, ja kaikista aktiivisimpia ovat hyvätuloisimmat sinkut. Urbaaniin elämäntapaan kuuluu itselle tärkeiden ihmisten tapaaminen, harrastukset, ja ulkonäöstä ja tyylistä huolehtiminen. Naiset ovat hieman miehiä seurallisempia.

Aktiivisesti nettiä käyttävät ovat myös aktiivisempia tapaamaan ystäviään. Kaksi kolmasosaa netissä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelevista myös tapasi ihmisiä viikoittain livenä, kun taas nettiä harvemmin tai ei lainkaan käyttävistä vain vajaa puolet näki ihmisiä joka viikko.

Toisin kuin usein väitetään, somen suurkuluttajilla on muita laajemmat sosiaaliset verkostot ja he liikkuvat enemmän julkisissa tiloissa. Tiiviisti yhteyksiä pitävät ovat yleensä aktiivisia useilla eri tavoilla.

Yksin asuvista melko usein yksinäisiä on 19 prosenttia. Jatkuvasta yksinäisyydestä kärsii neljä prosenttia. Opiskelijat tuntevat enemmän yksinäisyyttä kuin työssäkäyvät. Vähiten yksinäisyyttä kokevat korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Osa kaikista vähiten muita ihmisiä tapaavista yksinasuvista ei tunne lainkaan yksinäisyyttä. Heille yksin oleminen on oma valinta.

Neljällä viidestä yksinasuvasta on lähiomainen ja joka toisella on läheinen ystävä, joka välittää. Neljä prosenttia sanoo, ettei heillä ole ketään, joka välittää.

Eläkeläisten jatkuvasta napinasta huolimatta vähiten pienituloisia yksinasuvia on eläkeläisten joukossa (14,3 %), kun taas alle 25-vuotiaista sinkuista yli puolet on pienituloisia (54 %). Nuorten taloudellista epävarmuutta lisää entisestään tulojen epävarmuus. Pienituloinenkin eläkeläinen tietää rahan napsahtavan säännöllisesti tilille. Erityisen hankalaa on työkyvyttömällä tai työttömällä pääkaupungissa vuokralla asuvalla yksinasujalla, joista 89 prosenttia piti menojen hoitamista hankalana. Edes ruokaan tai lääkkeisiin ei ole rahaa. Yli puolet työttömistä yksinasuvista onkin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen.

Hyvin toimeentulevista sinkuista neljä viidesosaa pitää elämänlaatuaan hyvänä. Köyhistä vain puolet arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Taloudelliset vaikeudet laskevat miesten elämänlaatua enemmän kuin naisten.

Vuonna 2011 vaimon ja lasten kanssa asuvien miesten työllisyysaste oli 89,7 prosenttia, kun yksin asuvista miehistä kävi töissä vain 57,6. Äiditkin osallistuvat sinkkunaisia useammin työelämään, eron ollessa 20 prosenttia.

Parhaiten yksinasuvat työllistyvät Suomessa pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Espoon ja Vantaan sinkut käyvät useammin töissä kuin muun Suomen perheelliset. Pk-seudulla on hyvin tarjolla työpaikkoja, ja toisaalta asumisen ja muiden menojen kalleus pakottavat menemään töihin. Yksinasuvat naiset käyvät yksinasuvia miehiä useammin töissä. Alle 40-vuotiaat sinkkunaiset osallistuvat työelämään enemmän kuin äidit.

Pk-seudun sinkuista lähes 70 prosenttia osallistuu työelämään, kun muualla Suomessa yksinasuvista käy töissä vain 56,7 prosenttia. Naisten työllisyysaste on koko maan sinkkujen kohdalla miehiä korkeampi. Sinkkumiehet tienaavat vähemmän kuin perheelliset miehet, mutta enemmän kuin minkään ryhmän naiset.

Yksinasuvien kulutusmenot poikkeavat hieman muusta väestöstä. Sinkuilla menee muita suurempi osuus kulutusmenoista asumiseen (kallis vuokra), matkustamiseen ja baareihin. Metropolialueen asukkaiden kulutusmenot ovat suuret muuhun maahan verrattuna. Suurin selittäjä on kallis asuminen ja liikennekustannukset, mutta etelän asukkaat käyttävät myös vapaa-aikaan enemmän rahaa kuin muut suomalaiset.

Sinkkujen kauhistelu saattaa kummuta yleisestä urbanismin pelosta. Tutkimustiedon valossa yksinasuvista suurin osa ei poikkea kovinkaan paljoa muusta väestöstä. Melkein kaikki asuvat jossakin elämänsä vaiheessa yksin. Useimmat toivovat itselleen parisuhdetta, jos sopiva ihminen sattuu kohdalle.

Yksin kaupungissa. (Toim.) Jenni Väliniemi-Laurson, Pekka Borg ja Vesa Keskinen. Helsingin kaupungin tietokeskus 2016.


Naisen kannattaa valita kumppani hyvästä perheestä  3

Mietitkö ensitreffeillä toisen lapsuutta? Kysytkö mahdollisen kumppanin perhesuhteista? Ehkä kannattaisi, sillä lapsuudenperhe näyttää vaikuttavan ihmisen parisuhdetaitoihin voimakkaasti.

Psykologiassa jo pitkään muodissa ollut kiintymyssuhdeteoria on jälleen saanut vahvistusta Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston tutkimuksissa. Harvinaisen kauan kestänyt pitkittäistutkimus amerikkalaisista nuorukaisista vahvistaa hyvän lapsuuden ja tunne-elämän säätelytaitojen yhteyden.

Bostonin yliopisto tutki toisen maailmansodan aikana teinipoikien psykologista hyvinvointia ja poikien suhdetta vanhempiinsa. Tutkijat myös havainnoivat perheen ihmissuhteiden toimivuutta ja perheenjäsenten kommunikaatiotaitoja. Samoja poikia on seurattu läpi elämän.

Millaiset suhteet pojalla on äitiinsä ja isäänsä? Millainen ilmapiiri perheessä on? Tutkijat haastattelivat ja tarkkailivat erilaisista oloista tulevia teinipoikia. Jopa sotien ja muiden yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä jotkut saavat kasvaa rakastavassa huolehtivassa perheessä, jossa perheenjäsenillä on lämpimät suhteet toisiinsa. Perheen kiintymyssuhteiden laatu saattaa ratkaista loppuelämän ihmissuhteiden tasapainoisuuden.

Hyvissä perheissä, eli sellaisissa perheissä, joissa vanhempien huolehtiva rakkaus on ravinnut jälkikasvua, kasvaa miehiä, jotka vielä keski-iässä ja vanhuuden kynnyksellä pystyvät muodostamaan parempia parisuhteita kuin huonossa kasvuympäristössä varttuneet.

Hyvän lapsuudenperheen opit ovat yhteydessä keskivertoa tasapainoisempaan tunne-elämään, parempaan tunteiden säätelykykyyn ja lämpimämpään parisuhteeseen. Hyvän perheen pojat pystyvät aikuisina suhtautumaan parisuhteen tai perheen ongelmiin rakentavammin, ja jopa huumorilla, verrattuna huonossa ympäristössä kasvaneisiin poikiin. Heikon lapsuuden saaneet eivät pysty yhtä hyvin muodostamaan luottamussuhteita myöhemmin elämässään.

Heikommat tunne-elämän säätelytaidot näkyvät esimerkiksi vihamielisyytenä, umpimielisyytenä tai aggressiivisuutena. Tunteita tukahdutetaan, niitä ei ymmärretä tai ne ryöpsähtävät yli.

Tunne-elämän säätelytaitojen on jo pitkään huomattu olevan yhteydessä sekä henkilön omaan hyvinvointiin että hänen ihmissuhteidensa laatuun. Tunne-elämän säätelykyky vaikuttaa selvästi parisuhdetyytyväisyyteen ja parisuhteen pysyvyyteen.

Tutkijoiden mukaan on ensiarvoisen tärkeää tukea lapsiperheitä kasvatustehtävässä ja puuttua ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Onnellisesta lapsuudesta näyttää seuraavan onnellisempia aikuisia ja parempia kumppaneita ja vanhempia.

Robert J. Waldinger & Marc S. Schulz: The Long Reach of Nurturing Family Environments. Links With Midlife Emotion-Regulatory Styles and Late-Life Security in Intimate Relationships. Psychological Science. September 2016.

Catherine Caruso: Men with Happier Childhoods Have Stronger Relationships in Old Age. Scientific American Mind 19.10.2016.


Parisuhde, kehonkuva ja seksuaalinen hyvinvointi  3

Nuorilla naisilla on eri tutkimuksissa ja kyselyissä todettu olevan jyrkän kriittinen käsitys omasta kehostaan. Huono kehonkuva on yhteydessä elämän mielekkyyteen, seksuaaliterveyteen ja parisuhteen laatuun.

WHO:n mukaan hyvä seksuaaliterveys tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hyvää fyysistä suorituskykyä. Emotionaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi vaikuttavat seksuaaliterveyteen. Pelkkä toimintahäiriön tai sairauden puuttuminen ei vielä johda hyvään seksielämään.

Seksuaaliterveyden tutkijat halusivat selvittää miten kehonkuva, seksuaalinen toimintakyky ja parisuhde vaikuttavat nuoren naisen seksuaaliterveyteen ja tyytyväisyyteen.

Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä toteutettuun tutkimukseen osallistui 2 685 alle 36-vuotiasta lääketiedettä opiskelevaa naista. He vastasivat anonyymisti netissä seksuaalista toimintakykyä mittaavaan the Female Sexual Function Index FSFI -testiin sekä oman kehon hyväksymistä mittaavaan the Self-Acceptance of the Body Scale -kyselyyn.

Vastaajien piti ilmoittaa ovatko he olleet vakituisessa parisuhteessa viimeisen puolen vuoden aikana. Mikäli olivat, pyydettiin heitä arvioimaan parisuhteen laatua. Oliko kyseessä ihastus, rakkaus, ystävyys vai riitaisa suhde?

Eri osatekijöiden keskinäisten vaikutussuhteiden selvittämiseksi aineisto myllytettiin eri tilastoanalyysien läpi (Spearmanin korrelaatio, Kruskal-Wallis ja varianssianalyysi).

Seksuaalisesti aktiivisten naisten keskuudessa tavallista korkeammat FSFI-tulokset olivat yhteydessä hyvään oman kehon hyväksymiseen ja vakituiseen parisuhteeseen. Parisuhdettaan ihastukseksi tai rakkaudeksi kuvanneet naiset saivat kaikista korkeimmat seksuaalisen toimintakyvyn pisteet.

Sinkkunaiset ja parisuhdettaan ystävyydeksi tai riitaisaksi kuvaavat naiset saivat keskimääräistä matalammat pisteet. Seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttivat sekä oman kehon hyväksyminen että parisuhteen laatu. Tyytyväisyys omaan kehoon taas vaikutti voimakkaasti seksuaaliterveyteen etenkin sinkuilla ja huonossa parisuhteessa olevilla nuorilla naisilla. Ts. oman kehon rakastaminen suojaa huonossa parisuhteessa ja lieventää sinkkuuden mukanaan tuomaa heikompaa seksuaalista tyytyväisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että tarvitaan psykologisia interventioita nuorten naisten kehonkuvan parantamiseksi - ja seksuaaliterveyden ja seksielämän kohentamiseksi. Mistä aloitetaan? Riittävätkö psykologiset interventiot? Pitäisikö myös kulttuurin muuttua?

Stephanie Wallwiener et al.: Sexual Function Is Correlated With Body Image and Partnership Quality in Female University Students. The Journal of Sexual Medicine. October 2016.


Lepo – saako sitä ikinä riittävästi?

Länsimainen elämäntapa on joidenkin mielestä liian leppoisaa keholle ja turhan kuormittavaa päälle. Vaelteleva hermostunut mieli, kiihkeä kaupunkirytmi, vaativa työelämä ja jatkuvat ärsykkeet verottavat tutkimusten mukaan ainakin yöunta. Toisaalta lepo on muutakin kuin nukkumista. Saako nykyihminen riittävästi lepoa?

Durhamin yliopiston johtama suuri Hubbub-yhteistutkimus selvittää ihmisten lepäämistä. Paljonko lepoa tarvitaan? Miten ihmiset lepäävät? Ketkä lepäävät eniten?

Yli 18 000 ihmistä 134 eri maasta on vastannut lepotestiin. Tutkijat ovat iloisesti yllättyneitä ihmisten kiinnostuksesta aiheeseen. Tutkimus on vielä kesken, mutta ensimmäisiä tuloksia on jo saatu.

68 prosenttia vastanneista arvioi tarvitsevansa nykyistä enemmän lepoa. Kolmannes tunsi tarvitsevansa lepäilyä keskivertoihmistä enemmän ja vain kymmenen prosenttia arveli pärjäävänsä tavanomaista vähemmällä levolla.

Vähiten lepoaikaa päivässä on hyvin ansaitsevilla ja nuorilla kotitalouksilla. Myös muiden hoidosta vastaavat ja vuorotyössä käyvät kertoivat ehtivänsä lepäämään muita vähemmän.

”Kuinka paljon lepäsit eilen?” -kysymyksellä haluttiin selvittää konkreettista lepoaikaa. Kyselyyn vastanneet olivat levänneet keskimäärin kolme tuntia ja kuusi minuuttia. Tätä vähemmän lööbailleet, tai mielestään tavallista enemmän lepoa tarvitsevat olivat muita tyytymättömämpiä elämäänsä.

Riittävästi levänneet tunsivat hyvinvointinsa kaksi kertaa paremmaksi kuin liian vähän lepoa saaneet. Tutkijat huomasivat, että oma subjektiivinen arvio riittävästä levosta on vähintään yhtä tärkeä mittari koetun hyvinvoinnin kannalta kuin jonkun ulkopuolisen asiantuntijan, kuten lääkärin, määräämä sopiva lepoaika.

Kaikista korkeimmat pisteet hyvinvointimittarissa saivat viidestä kuuteen tuntia lepäilleet vastaajat. Tätä enemmän lepäävillä alkoivat hyvinvointipisteet jo laskea. Elämässä täytyy siis olla jotain mielenkiintoista tekemistä, jotta voisi hyvin.

Lapsiperheessä usean tunnin lepo päivässä kullekin vanhemmalle tuntuu utopialta. Joissakin lapsettomissakin parisuhteissa voi myös olla vaikeaa saada tuntikausia omaa aikaa päivässä ilman, että toinen loukkaantuu. Saatko riittävästi lepoaikaa päivässä?

10 parasta lepomuotoa vastaajien mukaan:

1. Lukeminen. 58 prosenttia vastaajista piti lukemista kaikkein antoisimpana lepona. Hyvinvointitestin arviointiskaalalla kysyttiin, milloin tuntee oikein elävänsä ja eniten menestyvät/ kukoistavat ihmiset pitivät lukemisesta.

2. Luonto. Erityisesti naiset nauttivat luonnonmukaisessa ympäristössä oleskelusta.

3. Itsekseen oleminen. Erityisesti naiset ja alle 30-vuotiaat nauttivat yksinolosta. Tutkijoiden hämmästykseksi suurin osa lepoa tuovista asioista liittyy yksinoloon. Myös ekstrovertit kokevat oman seuran rentouttavaksi, vaikka yleensä ajatellaan heidän viihtyvän isossa porukassa esimerkiksi ravintolassa.

4. Musiikin kuuntelu. Nuoret ja miehet valitsivat muita useammin musiikin hyväksi lepotavaksi.

5. Se ettei tee mitään erityistä oli varsin suosittua kaikissa vastausryhmissä, paitsi 31-45 -vuotiaiden ryhmässä. Kaikille ihmisille ”ei minkään tekeminen” ei sovi ja noin yhdeksän prosenttia vastaajista koki stressiä ja syyllisyyttä tällaisesta lepäilystä.

6. Kävely. Jotkut kokevat hieman aktiivisemman toiminnan levoksi. Kahdeksan prosenttia vastaajista lepäsi juoksulenkillä ja yhteensä 16 prosenttia ihmisistä mainitsi jonkin liikuntaharrastuksen rentouttavaksi.

7. Kylpeminen ja suihkussa käynti oli suosittua nuorempien vastaajien keskuudessa. Melkein tuplamäärä 18-30 -vuotiaita nautiskeli vedessä yli 60-vuotiaisiin verrattuna.

8. Unelmointi, haaveilu ja ajatusten harhailu oli monien vastaajien mielestä myös hyvää lepoa.

9. TV:n katselua lepona pitivät eniten nuoret ja naiset. Tutkijoiden mielestä varsin mielenkiintoista on, että lukeminen on kaikissa ikäryhmissä suositumpaa lepoa kuin telkkarin katsominen.

10. Meditointi ja mindfulness. Nämä mietiskelyn muodot mainittiin vastauksissa melko usein. Keskittynyt oleminen ja ajattelun suuntaaminen ovat mielekästä lepoa osalle vastaajista.


Suurten kaupunkien nuoret menestyvät  6

Suomessa on perinteisesti päivitelty kaupungistumista ja ihailtu maaseudun elämää. ”City-elämä on vaarallista ja kamalaa, maalla on mukavaa” -asennetta löytyy edelleen.

Kuuden suurimman kaupungin nuorilla aikuisilla menee kuitenkin paljon paremmin kuin muualla Suomessa asuvilla samanikäisillä. Syrjäytymisriskissä olevien nuorten suhteellinen osuus on suurissa kaupungeissa pienempi kuin harvaan asutuilla seuduilla.

THL:n ja Turun yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että yliopistokaupunkien nuorilla ovat asiat pääsääntöisesti hyvin.

Kuusikkokunnat eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu vetävät hyvinvoivia nuoria aikuisia opiskelemaan ja töihin. Aineistona THL:n raportissa on käytetty Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoa, joka kattaa kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet.

Kaksi kaupunkia poikkeaa hieman menestyneimmistä kilpailijoistaan. Oulussa nuorten aikuisten työttömyys on korkealla tasolla. Työttömyyspäiviä on paljon, ja työttömyysetuuksia ja toimeentulotukea maksettiin nuorille enemmän kuin muissa isoissa kaupungeissa. Oululaisnuorten koulutustaso on kuitenkin hyvä.

Vantaalla taas suurimmalla osalla menee hyvin, mutta kuntaan on päässyt syntymään syrjäytyneiden joukko. Vantaalaismiehistä yli 15 prosentilla on rikostuomio, ja erilaisia ongelmia on kaupunkiin kasaantunut kuusikkokunnista eniten. Melkein joka viides vantaalainen nuori aikuinen on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Yli kymmenellä prosentilla oli joko samanaikainen mielenterveyden diagnoosi ja toimeentulotuen asiakkuus tai toimeentulo-ongelmia ja vain peruskoulututkinto 25-vuotiaana. Vantaalla nuorisotyöttömyys ei kuitenkaan ole erityisen korkealla.

Yliopistokaupungeissa lähes 90 prosenttia nuorista oli vuonna 2012 joko opiskelemassa tai töissä. Espoossa ja Helsingissä oli eniten hyvin menestyviä nuoria. Mielenterveysdiagnooseja on isoissakin kaupungeissa paljon, mutta tutkijoiden mukaan se kertoo etupäässä palveluiden hyvästä saatavuudesta.

Nuorison parhaimmiston suunnatessa suuriin kaupunkeihin, ei kannata ihmetellä, miksei syrjäseutu houkuta. Parhaat opiskelu- ja työpaikat, kiinnostavimmat palvelut ja pärjäävimmät kumppanit löytyvät kaupungeista.


Masentaako yhden illan suhde?  6

Satunnaisen seksin harrastajia pidetään asiantuntijavinkkelistä usein masentuneina, ahdistuneina ja heikon itsetunnon omaavina. Etenkin naisia.

Monissa tutkimuksissa yhden illan suhteet näyttävätkin olevan yhteydessä kaikenlaiseen kurjuuteen.

Hyvin nuorena satunnaisen seksin aloittaneet naiset tuntevat olonsa myös aikuisina tavallista useammin surkeaksi, ja usein he katuvat tekojaan.

Monet miehet kokevat olevansa mahtavia panomiehiä.

Kaupunkilegendat tukevat mainittuja sukupuolieroja, vaikka suomalaisnaiset suhtautuvat panomiehiin kriittisesti. On hyvä, jos miehellä on kokemusta, mutta pukin mainetta ei kannata hankkia.

Uuden tutkimuksen mukaan asia ei ole näin yksioikoinen. Yhden illan jutut saattavat tuoda iloa elämään ja vahvistaa itsetuntoa.

Psykologian tohtori Zhana Vrangalova tutkii seksuaalisen ilmaisun yhteyttä psyykkiseen hyvinvointiin. Hän on erityisen kiinnostunut muusta kuin heteroparin parisuhdeseksistä.

Vrangalovan mielestä yhden illan seksin yhteyttä mielenterveyteen ja hyvinvointiin pitää tutkia motivaatioteorian kautta. Masennuksen ja satunnaisen seksin välinen korrelaatio ei nimittäin ole selvä.

Vrangalovan mukaan syyt hypätä yhden illan juttuun mukaan määräävät teosta seuraavan fiiliksen. Vääristä syistä seksiin suostuvat masentuvat ja oikeista syistä seksiä harrastavat tuntevat olonsa hyväksi.

Huonoja syitä hypätä sänkyyn ovat esimerkiksi halu tuntea itsensä paremmaksi, tarve välttää epämiellyttäviä tunteita, miellyttämisenhalu, palkinnon tai rangaistuksen hakeminen, toive pitkäaikaisesta ihmissuhteesta, tai joutuminen houkutelluksi seksiin, vaikka ei oikeasti halua (esimerkiksi koska on liian päihtynyt tai sekaisin).

Hyviä syitä ryhtyä satunnaiseen seksiin ovat esimerkiksi halu pitää hauskaa ja saada seksuaalista nautintoa, löytöretkeily omaan seksuaalisuuteen ja halu oppia uusia asioita seksistä, tai usko siihen, että seksin harrastaminen nyt vaan on tärkeä kokemus.

Vrangalovan mielestä ihmisen itsenäinen ja harkittu päätös yhden illan suhteeseen ryhtymisestä tuo hyvän mielen. Sänkyyn ajautuminen vahingossa tai jonkun muun päätöksestä aiheuttaa yleensä mielipahaa ja heikentää itsetuntoa.

Varsin loogista. Samalla tavalla monet muut asiat elämässä tuntuvat pääsääntöisesti mukavammilta silloin, kun on itse valinnut lähteä touhuun mukaan ja kun voi säilyttää päätäntävallan omista tekemisistään.

http://www.psychologytoday.com/blog/strictly-casual/201402/is-casual-sex-bad-your-mental-health