Suhteet & seksi

Näytetään kirjoitukset huhtikuulta 2012.
Edellinen

Se on kerrasta poikki…  11

… sanon suoraan sen, jos sä rakennekynnen survot peräreikääni yllättäen.

Seksipuuhissa pitää olla aika herkkänä kaverin reaktioille.

Uusia juttuja ei kannata lähteä kokeilemaan silleen, että hei kaverin anaali on tossa kivasti kosketusetäisyydellä, tungenpa sinne puolentoista litran limsapullon niin kuin ne youtubessa kerran teki, vähäks villiä seksiä meillä.

Tämä yllättäen peräreikään hyökkääminen on aika klassikkoFAIL.

Perusanaalin kanssa pitää muistaa se, että kaikki eivät halua peräreikäänsä rakennekynsiä eikä limsapulloja, ja on suhteellisen epäkohteliasta käytöstä tunkeutua sinne väkisin ilman jutustelua.

Koska.

Peräreikä vihaa yllätyshyökkäyksiä.

Jos lähettyvillä on potentiaalinen sisääntunkeutuja, peräreiän sulkijalihaksen ensimmäiset sanat ovat ”YOU PIECE OF SHIT MOTHERFUCKER GO TO FFFF*** HELL SON OF A BITCH FATHERFUCKER!!!!!”

Joten, peräreikä pitää saada luottamaan tulevaan sisääntunkeutujaan. Sille pitää jutella. Pitää olla erityisen lipevä eli liukasteinen.

Mutta siis joo. Ajattelin kirjoittaa siitä, missä kullakin menee seksissä raja eli mitä ei missään nimessä halua seksipuuhissa tapahtuvan, mutta päädyinkin kirjoittelemaan peräreiästä.

Blogiaihe tuli siitä, kun kuulin, että joku mimmi oli yllättäen kesken festaritelttapanemisen hypännyt ratsailta ja virtsannut kaverin naamalle. Peräreikään tunkeutuminen on pientä yllätyskusemisen rinnalla.

Nyt alkaa Rönkkösen vappu, avaan siiderin ja lähden saunomaan.

Mieletöntä kevään aloitusta kaikille!


Alkoholistin naimahuolet  14

Vuoden suurimman ryyppyjuhlan ja kostean kauden avauksen aikaan on hyvä hetki miettiä viinan vaaroja.

Monet parit juhlivat mielellään silloin tällöin. Satunnaisella yhdessä juopottelulla onkin havaittu olevan suotuisa vaikutus parisuhteen onnellisuudelle (mm. Väestöliiton tutkimus).

Viime vuonna USA:ssa julkaistun tutkimuksen mukaan viinan tai muiden päihteiden säännöllinen suurkuluttaja ei sen sijaan pääse naimisiin, tai jos pääsee, niin paljon myöhemmin kuin muut. Alkoholistin avioliitto myös päättyy tavallista useammin eroon ja liitto kestää lyhyemmän ajan kuin selväpäisillä.

Indianan yliopiston kasvatuspsykologian apulaisprofessorin Mary Waldronin johtamassa tutkimuksessa seurattiin 5000 australialaiskaksosen elämää. Kaksosten tekemiset selvitettiin tarkoin...Milloin viinanjuonti alkoi, koska mentiin naimisiin ja tuliko mahdollisesti ero.

Waldronin mukaan päihteidenkäytön tiedetään lisäävän nuorten varhaista kotoa muuttoa, mutta kukaan ei ole aiemmin seurannut, mitä tapahtuu kun nuoret aikuiset tulevat perheenperustamisikään. Waldronin ryhmä seurasi alkoholismin vaikutusta ihmissuhteisiin koko elämänkaarella.

Ja tulos oli: viina vaarantaa parisuhteen.

Alkoholismi vaikuttaa voimakkaasti sekä miesten että naisten avioliittoihin. Alkoholistimiesten todennäköisyys solmia avioliitto on 36 prosenttia pienempi ja alkoholistinaisten 23 prosenttia pienempi kuin keskimäärin. Naimisiin päässeen juopon avioeron todennäköisyys on yli kaksi kertaa suurempi kuin ei-alkoholistilla.

Waldron varoittaa avioliitosta haaveilevia nuoria viinan vaaroista: ”Et pääse naimisiin tai jos pääset, liittosi päättyy helpommin eroon. Alkoholismin seuraukset ihmissuhteisiin alkavat jo ennen kuin edes tutustut tulevaan kumppaniisi!”

[video]http://www.youtube.com/watch?v=Zb6BUTeHkWI[video]

IU News Room 26.1.2011


Perjantai – panopäivä?  20

Onko parisuhteesi seksielämä kutistunut ja lässähtänyt kuin avantouinnin jälkeinen penis?

Onko panopäiväksi vakiintunut perjantai? Onko sopiva aika lähetyssaarnaajalle Salkkareiden ja saunan jälkeen? Eteneekö akti aina samalla tavalla?

Ei enää!

Enää et tarvitse pisteestä A pisteeseen O etenevää samaa tylsää jynssäämistä. Ei enää hiljaista kuiskuttelua ”Tuutko sä kohta?” 10 minuuttia kestäneen aktin jälkeen.

Ota käyttöösi oman itsesi ja kumppanisi kehon rakastaminen ilman pakonomaista tarvetta suoritukselle, jopa orgasmille ja penetraatiolle.

Etsikää toistenne joka ikinen reikä ja herkkä alue. Älkää jättäkö mitään kohtaa huomioimatta.

Jos palleissa alkaa kiristellä, erektio pakottaa räjähtämään tai klitoris turpoaa taatelin kokoiseksi, niin annapa sitten mennä vaan.

Mutta älä keskity orgasmiin!

Aina tulee huominen, jolloin voi jatkaa siitä, mihin on jääty. Tai aina voi vaikka aloittaa alusta. Aina voi uittaa kikkeliä reiässä ihan vähän vaan. Sitten voi nukkua tovin, ehkä jutella ja sitten jatkaa. Ehkä pieni ruokataukokin tekee terää.

Kokeile kuukauden ajan ja huomaat eron!

Vatsan turvotus lakkaa, päänsärky helpottaa, olet pirteämpi ja vetreämpi kuin aikoihin ja parisuhdekin kukoistaa!

Ihanaa kevättä eläimet ja erityisen hyvää seksiä kaikille!

Ps. Huomaatteko, minulla on aivan järjetön määrä kevätpölyä tisseissä, kun näin kauniisti juttelen. Ei ripulipersettä, ei sysipaskaa. Ei edes himonussimista. No vähän himonussisin jos saisin. Pikkuisen takavittua vilauttaisin. Kiinni kävisin mulkkuun kuin hullu.

--> Runkkaamaan. Heippa!


Mies kynnysmattona  8

Tai nainen.

Oletko jo kyllästynyt parisuhdeneuvoihin? Älä vielä luovuta. Filosofian lisensiaatti, opettaja Paula Salomaa on kehitellyt mallin ihmisen tietoisuudesta ja sen vaikutuksesta ihmissuhteisiin. Mallissa on paljonkin psykologisesti validia asiaa.

Salomaa väittää, että jos ei ole saanut aiemmin elämässä olla aidosti sellainen luonne kuin on, vaan on oppinut tukahduttamaan piirteet, joita lähipiiri, opettajat, työkaverit ym. ihmiset eivät niele, tulee ongelmia. Ihminen alkaa torjua ja vastustaa kaikkea, saa ylikorostuneita luonteenpiirteitä, kehittää riippuvuuksia, pelkää, korostaa ulkoista tai ottaa uhrin identiteetin.

Lopulta ihminen ei enää tiedosta omia tunteitaan ja tarpeitaan. Tiedostamaton henkilö valitsee kumppanin, joka muka täydentää häntä, mutta tosiasiassa hän joutuu erilaisiin riippuvuus- ja vallankäytön suhteisiin. On joko kynnysmattona - tai on itse aivan liian karski ja armoton.

Jos ihminen kasvaa aikuiseksi, tiedostaa omat piirteensä, tarpeensa ja tunteensa ja saa oman elämänsä ikään kuin lintuperspektiivin alle, voi hän muodostaa tasa-arvoisen ihmissuhteen, jossa kaksi eheää elää vuorovaikutuksessa, välillä lähentyen ja välillä etääntyen toisistaan.

Kummankaan ei tarvitse epäillä ja olla epävarma. Toista ei väkisin sidota mihinkään, koska molemmat tunnustavat tosiasian, että kumpikin on vapaa, myös lähtemään hetkenä minä hyvänsä.

Salomaan mukaan parisuhteessa tavoitteena on saada kaikissa oleva maskuliininen ja feminiininen puoli balanssiin: olla lujanlempeä.

Tasapainomallissa ihmissuhteessa voidaan olla ja kommunikoida vain yhteisellä "tietoisuuden" alueella. Jos toinen ei tajua toista, ei synny mitään, vaikka toinen olisi kuinka nero ja tiedostava. (Eli heikoimman mukaan mennään taas.)

Mitä lähempänä Salomaan luja/ lempeä -asteikon keskiosaa ihminen sijaitsee, sitä tyydyttävämmät ihmissuhteet hänellä on. Tasapainoinen aikuinen ei tunne tarvetta alistaa muita, muttei myöskään suostu muiden alistettavaksi.

Ulkoisesti lempeä ihminen on Salomaan mukaan usein kätkössä itsekäs, vaativa ja tuomitseva.

Jos ihmisellä ei ole yhteyttä itseensä, häntä ajavat vain ulkoiset palkkiot, kuten raha, menestys, ulkonäkö, seksi, valta...

Jokainen joko vihaa tai rakastaa itseään ja rakentaa elämänsä sen mukaan.
Elämässä vallitseva perustunne on usein saatu lapsuudenkodista. Jokainen on aikuisena vastuussa omasta sisäisestä tilastaan, muita on turha syyttää (uhriutuminen).

Rakkaus ei synny tiettyjen vaatimusten täytyttyä, vaan vaatimukset estävät sen syntymisen. (Tämä on mielestäni hieno havainto, mutta monille silti vaikea pala. Miten pitkä onkaan joidenkin lista toivekumppanista.)

Terveesti itsekäs pyrkii ohjaamaan vain omaa elämäänsä, eikä holhoa muita aikuisia. Reagoimme usein voimakkaasti asioihin, jotka ovat meille itsellemme ongelma. Mitä enemmän etsii kumppanista oman elämän täydentäjää, sitä vajaammaksi tulee itse, väittää Salomaa.

Onnistuneen parisuhteen edellytys on molempien mahdollisuus kasvuun ja pelosta vapautumiseen. Kun suhteen ytimenä on olemisen vapauden kunnioitus ja rakkaus, on se niin arvokas, ettei kumpikaan halua lähteä siitä. Ei tarvita toisen pakottamista tai rajoittamista.

Haastattelin Paula Salomaata Helsingin kirjamessuilla 2009.
Paula Salomaa: Tie aitoon itseen.


Mistä tunnet sä ystävän?  9

Tässä on kehkeytynyt sellainen teoria, että naisille merkkaa paljon, miten on tavattu:

"Ei kai sitä nyt mitään vakavaa yökerhosta mukaan raahatun kanssa voi olla?"

Mutta jos sama mies olisi sattunut paikalle auttamaan, kun pyörän ketju juuttui kiinni lenkillä, niin sittenhän se on poikaystäväainesta.

Onko tässä perää? Haluaako Henriikka ottaa tämän kolumnin aiheeksi? :)

HALUAA!

Ehkä 70% tutuistani on tavannut kumppaninsa baarissa, joten tuo ei suoranaisesti pidä paikkaansa. Se, että tapaa baarissa ei tietenkään tarkoita sitä, että jokaisessa keississä kyseessä olisi ollut randompano tai överihumala.

Mutta jos kyseessä on randompano ja överihumala, harvalla käy edes mielessä, että tämä on nyt se THE CHOSEN ONE. Aamulla ei tule ensimmäisenä haaveiltua hääkutsujen värimaailmasta vaan krapulapaskasta, jonka saisi omassa rauhassa räjäyttää pönttöön.

Mikäli näitä randompanoja alkaa kertyä, ei joka kerta jaksa tätä ruljanssia, joten on helpompi vaan opastaa kaveri ulos.

Mikäli joskus toivoisikin tapaavansa kaverin uudestaan, itsesuojeluvaisto alkaa huutaa ALARMIA ja varoittaa haaveilemasta yhtään mistään, koska aina on mennyt vituiksi nämä tämmöiset. Joten --> kaveri rappukäytävään ennen kuin käy köpelösti.

Ja tietysti 80% randompanoista on sellaisia, jotka eivät saa sydäntä läpättämään.

Jos tapaa randomtyypin selvinpäin, vaikka siellä lenkkipolulla, on helpompi tietty huomata heti, onko kyseessä potentiaalinen THE CHOSEN ONE. Mutta todennäköisyys siihen, että ketjujenkorjaajaa näkee uudelleen, on pienempi, sillä humalassa asiat sutviutuvat treffiehdotteluihin helpommin kuin selvinpäin. Mikä on tietysti surullista.

Pitäisi uskaltaa enemmän.

Ne, jotka ovat sitä mieltä, ettei baarista IKINÄ voi löytää kumppania, löytävät mielitiettynsä juurikin sieltä. Ne, jotka ybertälläytyvät baariin sitä varten, että siellä voi kohdata tulevan kumppanin, tapaavat rakkaansa lenkkipolulla. True story.


Avuton kumppani  4

Avuton tarvitsija hakeutuu herkästi vahvojen ihmisten seuraan. Joskus avuton ja vahva muodostavat ”toisiaan täydentävän” parisuhteen.

Mielen taito -kirja tarjoaa hyviä ajatuksia ja idiksiä avuttomalle ja avuttoman kumppanille.

Psykologi Juhani Laakso väittää meidän luovan oman maailmamme ajattelumme kautta. Voimme elää täyttä elämää tai tehdä olostamme surkean - pelkän oman ajattelun voimalla. Ajatukset saavat aikaan kehollisia reaktioita ja paniikkitilan ruokkiminen johtaa lopulta jopa mielen tai kehon sairastumiseen.

”Paniikkituntemuksia on enemmän niillä, jotka yrittävät aktiivisesti kontrolloida ahdistustaan”, kirjoittaa Laakso.

Maailmassa tapahtuu paljon asioita, joita emme haluaisi hyväksyä. Lapsenomaisesti toivomme ja vaadimme saavamme elämältä vähintään kaiken mitä haluamme. Miten opetella kestämään elämän ikävät puolet menettämättä toimintakykyään? Monet piileskelevät ja välttelevät pahoja tunteita (eivätkä esim. avaa laskuja).

Ikäviä asioita ei tietenkään voi oikeasti välttää.

Mitä ajatuksia ruokit?, Laakso kysyy. ”Sisällämme oleva tietotulva täytyy rauhoittaa. Ajatukset ovat mielen yksi ilmentymä. Ne ovat vain ajatuksia, eivät suinkaan aina tosiseikkoja. Voimme suhtautua kaikkiin ajatuksiimme levollisesti, koska ne eivät voi tuhota meitä eivätkä pakottaa meitä tekemään mitään.” Ihminen voi rakentaa ajatuksilleen vastineita ja kysyä itseltään: miten perustelet tuon?

Passiiviseen mieleen hyökkää helpommin kamalia asioita. Ikävät ajatukset kannattaa oppia huomaamaan ajoissa, etteivät ne pääse valloilleen. Niitä pitää oppia kaitsemaan.

”Henkilökohtaiset totuutemme sisältävät usein arvostelmalauseita.”

Määritteleminen on toinen luonto, eikä sitä lopulta enää huomaa. Kaikkia ajatuksia ei tarvitse ostaa, voit hyvästellä ne sanomalla hyvää päivänjatkoa!, neuvoo Laakso.

Tämä on mielestäni ihastuttava vinkki. Hyvästi typerät ajatukset!

Laakso neuvoo kysymään itseltään: millaista on hyvä elämä? Jos emme käyttäisi kaikkea aikaamme loputtomalta tuntuvaan taisteluun (tosiasioita tai kuviteltuja vastoinkäymisiä vastaan), mihin omistaisimme elämämme?

Odotamme pääsevämme perille, asioiden tulemista valmiiksi, ikävien asioiden lopullista poistumista. Sitä päivää ei tule, elinaikanamme.

Kulje kohti arvojasi, Laakso kehottaa. Älä keksi tekosyitä, ”teen vain ensin nämä asiat alta pois”. Iloitse siitä, mitä sinulla on. Keskity arvokkaaseen ja hyvään, älä pahaan. Selvitä elämäsi ykkösasia ja mene sitä kohti.

Avuton kumppani syyttelee pariaan tai muita vastoinkäymisistään tai ainakin odottaa puolisonsa selvittävän hänelle itselleen kuuluvia asioita. Hyvässä parisuhteessa tuleekin voida turvata toiseen, mutta jos suhde on täysin epäsuhtainen voimatasapainon suhteen, ei ehkä kaikki ole kunnossa.

Kuka haluaa olla avuttoman kanssa? Ehkä joku, joka haluaa päteä ja tuntea ylemmyyttä. Jokainen viisaasti ajatteleva tukee kumppaniansa kohti oman elämän herruutta, oli tämä sitten mies tai nainen.

Juhani Laakso: Mielen taito.


Homot homofoobikot  3

Kun olin 13 yksi kavereistani sattui olemaan homo. Rinnakkaisluokkien ja ylempien luokkien pojat käyttivät puolet ajastaan homojen haukkumiseen ja kiusaamiseen.

Tyttöjen tehtävänä oli toimia ihmiskilpinä erilaista psyykkistä, fyysistä ja sosiaalista väkivaltaa vastaan. Homot piti työntää kivisateelta turvaan bussipysäkin taakse ja saattaa illalla kotiin.

En tajunnut, miksi ystäväni ei saanut olla rauhassa. Miksi hän ärsytti muita poikia?

Ympärilläni olevat aikuiset sanoivat, että homofoobikot pelkäävät itse olevansa homoja ja projisoivat omat pelkonsa ja vihansa homoutensa jo löytäneisiin. Jos on sinut itsensä ja oman seksuaalisuutensa kanssa, ei tarvitse hyökätä muiden kimppuun.

Tänään monissa viestimissä uutisoitiin Yhdysvalloissa ja Britanniassa tehdyistä tutkimuksista. Homofoobikot ovat usein joutuneet sammuttamaan kiinnostuksensa samaa sukupuolta kohtaan. He tulevat autoritaarisista perheistä, joissa homoutta pidetään sopimattomana.

http://www.hs.fi/ulkomaat/Tutkimus+Homofobia+saattaa+olla+pelkoa+omista+homotaipumuksista/a1305559637201

http://www.ess.fi/?article=367215

Homofoobikot suuntaavat vihansa juuri niihin, jotka kiehtovat heitä eniten. Jos välttämättä haluaa piilottaa homoutensa kannattaa olla tosi ystävällinen kaikille homoseksuaaleille.


Kikkelijuhlan jälkeinen luontoilta  18

Munatakuulla varustettu pääsiäinen eli kikkelijuhla alkaa olla vihdoinkin ohi. Huh.

Olen puhunut niin paljon panemisesta, kikkeleistä, haluista, haluttomuudesta, kiveksistä, vaginoista ja perusanaaleista, että nyt ovat kassit aivan tyhjät.

No mutta ei se mitään. Muna pystyyn vaan ja uutta tippaa puristamaan. Jostakin se on minunkin leipäni revittävä. Joten luontoilta alkakoon.

Paneskelemisesta puhuttaessa jakaantuvat ihmiset helposti kahteen eri tiimiin.

Tiimi numero 1
Tiimin nimi: Mennäänkö naimisiin?
Motto: Jos ei oo lovee, käytä tota ovee!

Tämän tiimin jäsenet eivät harrasta satunnaista seksiä. Nämä eläimet yhdistävät seksin ja rakkauden niin voimakkaasti toisiinsa, että random-panot eivät tuota heille tyydyttävää nautintoa. Tämä on tietysti täysin ymmärrettävää, sillä randomisti saattaa saada petikaverikseen vaikka minkälaista himonussijaa sekä hyvässä että ”mitä helvettiä toi tekee”.

Nämä kaverit elävät mieluummin selibaatissa kuin kulkevat kaduilla seiväs pystyssä tai mätäs turpeana etsien seuraavaa kohdetta. Tosin tässä selibaatissa itsensä jokailtainen koskettelu on kuitenkin sallittua ja jopa suotavaa.

Tämän tiimin jäsenet saattavat katsella kauhistuneesti, miten toisen tiimin teltta nousee pystyyn ja heiluu.

Tiimi numero 2
Tiimin nimi: Mennäänkö naimaan?
Motto: Lovee vasten ovee!

Nämä kaverit nauttivat himonussimisesta, vaikka eivät tunnekaan kohteensa tarkkaa historiaa. Himonussijat pystyvät nauttimaan vieraan käden kosketuksesta ja kiinnostuvat uudesta elimestä, joka viekoittelevasti kutsuu pussailemaan.

Himonussijat nauttivat lihan himoista sillä välin, kun etsivät sitä oikeaa. Molemmilla tiimeillä on siis pääsääntöisesti sama tavoite – rakkaudentäyteinen parisuhde.

Molemmat tiimit pyrkivät elämään sulassa sovussa keskenään aiheuttamatta kenelläkään mielipahaa tai harmia. Joskus kuitenkin vahinkoja sattuu.

Silloin tällöin kakkostiimin telttaan eksyy vahingossa viaton ykköstiimiläinen. Sokkiin menneen ykköstiimiläisen on kuultu kuvaavan kokemustaan järkyttävänä: ”Joku hipelsi jalkoväliäni, läähätti korvaani ja nylkytti reittäni.”

Kakkostiimiläiset kuittaavat tämän sillä, ettei muutakaan vaihtoehtoa ole, jos kiinnostava ja hyvännäköinen ykköstiimiläinen astui telttaan.

Kansan suussa edellä mainitusta kakkostiimiläisen käyttäytymisestä käytetään nimitystä ”vonkaaminen”. Se toimii usein. Win!

Lopputekstit
Ohjaus: Rönkkönen
Tuotanto: Rönkkönen
Kuvaus: Rönkkönen
Lavastus: Rönkkönen
Perusanaali: Rönkkönen
Käsikirjoitus: Rönkkönen

Lämmintä kikkelijuhlan jälkeistä viikkoa!


Rinnat vaarassa  4

Suomessa on useasti uutisoitu pikkutissuttelun terveyshyödyistä. Syöpälääkärit ovat kuitenkin varoitelleet viinan vaaroista. Alkoholi lisää syöpäriskiä.

Kukaan ei ole osannut määritellä mitään tiukkaa rajaa terveelliselle alkoholin käytölle juuri tiettyjä sairauksia ajatellen. Onhan meillä viikkosuositus ja kertakäytön maksimirajat (http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/alkoholi/suurkulutus_ja_kohtuukaytto/), mutta mikä määrä lisää esimerkiksi rintasyövän vaaraa?

MedlinePlus väittää, että jo yksi drinksu päivässä lisää naisen rintasyöpäriskiä viidellä prosentilla ja kolme annosta päivässä aiheuttaa jopa 50 prosentin nousun rintasyöpäriskiin.

Jotkut sydänlääkärit suosittelevat tissuttelua, sillä se vähentää sydän- ja verisuonitaudin riskiä. MedlinePlussan mukaan Heidelbergin yliopiston professori Helmut Seiz sanoo viinanjuonnin hyödyttävän vain joitakin vanhuksia. Nuorten tulisi välttää koko tuotetta.

Yhdysvalloissa arvellaan yhden naisen kahdeksasta sairastuvan elämänsä aikana rintasyöpään. Varsinkin syöpäsuvuista tulevien naisten pitäisi tarkkailla alkoholinkulutustaan ja tutkijoiden mukaan mieluiten lopettaa juominen kokonaan.

Syöpäjärjestöt-sivuston mukaan Suomessa noin joka yhdeksäs nainen sairastuu elämänsä aikana rintasyöpään. Se on naisten yleisin syöpä maassamme. http://www.cancer.fi/tietoasyovasta/syopataudit/rintasyopa/

Tutkijaryhmän viinasuositukset perustuvat yli sataan "kevyttä juomista" ja rintasyöpää selvittäneen tutkimuksen metatutkimukseen Euroopassa ja Yhdysvalloissa.

Even a Little Drinking May Raise Breast Cancer Risk: Study
MedlinePlus 29.3.2012


Jos et sä soita  35

Lähtötilanne:

On lauantai-ilta ja Kerttu lähtee kreisibailaamaan. Kerttu tapaa tosi kivan miehen, jonka raahaa kotiinsa himonussittavaksi. Kaikilla on kivaa. Onpas mukava mies. Vastoin omia periaatteellisia sääntöjään Kerttu päättää antaa miehelle puhelinnumeronsa, koska mies on niin kiva ja lupaa soittaa.

Mitä sitten tapahtuu?

1. VIIKKO

Sunnuntai
Aamupanon jälkeen Kerttu kaipaa omaa krapulaista rauhaansa ja saa häädettyä miehen puoleen päivään mennessä pois. Puhelinnumeron antaminen ei tunnu missään. Jopa unohtuu.

Maanantai
Kaverit soittavat, että no minkälainen mies se oikein oli. Kerttu vastaa, että tosi mukava. Kaverit kysyvät, että näettekö vielä, johon Kerttu että kyllä se pyysi puhelinnumeron. Kerttu ei itse ajattele vielä asiaa juurikaan. Onhan vasta maanantai.

Tiistai
Kaverit kysyvät, että onko se soittanut. Kerttu painottaa ihan tosissaan, että nämä yhdenillanjutut ovat aina yhdenillanjuttuja, että tuskin se soittaa. Mutta olisihan se kiva käydä kahvilla, ei siinä mitään. Mutta siis tuskin se soittaa.

Keskiviikko
Kerttu saa tekstiviestin ja hymy nousee kasvoille. Onnellista myhäilyä. Hymy hiipuu, viesti on äidiltä, jolla asiaa villasukista.

Torstai
Kerttu muistelee, että mies puhui jotain torstaista. Kerttu ei muista, että mitä puhui, mutta jotain. Varuiksi Kerttu ajelee häpykarvat pois, vaihtaa lakanat, imuroi asunnon, tiskaa astiat ja pesee hiukset eikä sovi torstaille mitään. Imuroidessa _varmuuden vuoksi_ puhelin taskussa.

Perjantai
Kerttu hokee itselleen, ettei kiinnosta yhtään, soittaako mies vai ei. Varmuuden vuoksi kuitenkin Kerttu istuu paskalla puhelin kourassa. Mutta tuskin se soittaa.

Lauantai
Kaverit kysyvät, että onko se soittanut. No ei ole. Ihan sama! Ei kiinnosta! Uutta miestä kehiin! Wuhuu! Bileet!

2. VIIKKO

Sunnuntai
Kerttu herää yksin. Viime lauantain flow on kadonnut, väkisinpokaamisesta ei tullut mitään. Ihan sama. Yksin on parempi, Kerttu toteaa.

Maanantai
Kertulta tulee itsesäälipainotteinen itku. Räkäisen nyyhkytyksen seasta kuuluu jotakin: ”En koskaan löydä ketään. Kaikki inhoo mua. Oon ruma.”

Tiistai
Kerttu kertoo kavereille, että paha mieli tuli sittenkin. Kavereiden kanssa ihmetellään, että miksi helvetissä se pyytää numeron, jos se ei soita. Vähän haukutaan miestä Kertun lohdutukseksi.

Keskiviikko
Tuntematon numero soittaa! ÄÄÄÄÄÄ! Pulssi nousee sataan, kädet tärisevät, ääni värisee. Voiko tämä olla totta? Ei se voi. Luurin toisessa päässä on lehtimyyjä. --> Syvä itsensä häpeäminen verhoaa Kertun – ei kukaan voi olla näin säälittävä.

Torstai
Pidetään kavereiden kanssa alustava palaveri. Ensimmäinen vaihtoehto: mies on kaikkien nössöjen kuningas. Toinen vaihtoehto: ehkä se seurusteleekin tai ehkä sen puhelin tipahti maahan ja koira kusi siihen päälle niin että kaikki tiedot vaan hävisivät, sillä eihän sitä voi koskaan tietää. Kolmas vaihtoehto: ehkä se vielä soittaakin.

Perjantai
Virallisessa palaverissa todetaan ykskantaan, että sitten kun se OIKEA löytyy, ei tarvitse miettiä tämmöisiä. Ja toki Kerttu löytää kyllä vielä paremman. Ja tietysti hyvä vaan, ettei soittanut.

Lauantai
Mies alkaa vihdoinkin unohtua, Kertun pettymys helpottaa ja häpykarvoituskin kasvaa jo takaisin. Alkuviikon ”ihan sama soittaako se vai ei” tuntuu nyt oikeasti siltä miltä pitääkin. --> Ei miltään.

Mitä Kerttu oppii tästä? ----------> Ei mitään. Seuraavalla kerralla sama ruljanssi.

Edellinen