Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on tutkimus.
Edellinen

Nai pörssihai  12

Fiksua kumppania etsivän kannattaa kääntää katseensa sijoittajiin, mikäli uskoo kotimaista ison aineiston tutkimusta.

Osakesijoittajia kutsuttiin vielä viime vuosituhannella keinottelijoiksi. Säästäminen ja sijoittaminen on yleistynyt, eikä tulevaisuuden vaurastujia kummeksuta enää niin paljon.

Nuorten sukupolvien eläkeleikkurit käytännössä pakottavat kaikki ihmiset miettimään tulevaisuutta, sillä kädestä suuhun eläminen ei välttämättä tule olemaan jatkossa kovin helppoa.

Osakesijoittaminen on historiassa ollut pitkällä aikavälillä paras tapa vaurastua. Tulevaisuuden kannalta näyttäisi olevan fiksua sijoittaa osakkeisiin tai avioitua osakesijoittajan kanssa - ainakin jos sijoittaja on erityisen älykäs. Ja niinhän osakesijoittaja usein on.

Toimittaja Karo Hämäläinen muistuttaa 3.5.2017 Taloustaito Bonuksessa sijoittamisen fiksuudesta. Joulukuussa 2011 The Journal of Financessa julkaistu ”IQ and Stock Market Participation” -artikkelista käy ilmi, että älykkyys korreloi selvästi osakesijoittamisen kanssa.

Mark Grinblattin, Matti Keloharjun ja Juhani Linnoinmaan tutkimuksessa seurattiin Suomen armeijan käyneiden miesten palikkatestien tuloksia ja myöhempää sijoitustoimintaa vuosina 1982-2002. Yli 158 000 suomalaisen miehen älykkyystestituloksia verrattiin mm. hallintarekisteri- ja verotietoihin myöhemmin elämässä.

Puolustusvoimien testeissä arvosanoja annetaan asteikolla yhdestä yhdeksään. Yhdeksän on paras. Todennäköisimmin varusmies saa noin viitosen tuloksen. Ykkösen ja ysin ryhmään sijoittuu kumpaankin noin neljä prosenttia testatuista.

Matalimpaan älykkyysryhmään kuuluvista miehistä vain vajaa kymmenen prosenttia sijoitti osakkeisiin tai rahastoihin armeijan jälkeen, kun taas älykkäimmän ryhmän miehistä lähes puolet omisti osakkeita. Tutkimusryhmä selvitti myös miesten sijoitusten onnistumista. ”IQ, Trading Behavior, and Performance” -artikkelissa (Journal of Financial Economics, 2012) selostetaan tarkemmin erilaisten sijoittajien toimintatapaa.

Älykkäimmät menestyivät sijoituksissaan paremmin kuin vähemmän älykkäät. Älykkäät mm. hajauttivat salkkunsa paremmin. He omistivat useampia erilaisia osakkeita ja rahastoja kuin älykkyystesteissä heikosti menestyneet. Älykkäät osasivat aikatauluttaa ostonsa ja myyntinsä fiksummin kuin muut, ja he saivat myös pidettyä kaupankäyntikulunsa matalampina. Lisäksi älykkäät ymmärsivät veroseuraamukset muita paremmin.

Monet perivät osakkeita tai oppivat sijoittamisen taidot ja tavat jo kotona. Tutkijat poissulkivat iän, terveyden, koulutuksen ja perhetilanteen tuloksista. Älyn ja sijoittamisen sekä sijoitusmenestyksen korrelaatio säilyi vahvana. Äly ja sijoittaminen korreloivat jopa vahvemmin kuin äly ja koulutus, tai äly ja tulot.

Tulokset voidaan yleistää myös naisiin. Mitä korkeampi älykkyys, sitä todennäköisemmin nainen on pörssisijoittaja.


Epävarmat miehet tekevät pilaa naisista ja homoista  2

Tuore Yhdysvaltalaistutkimus paljasti syyn seksistisen huumorin viljelylle: maskuliinisuudestaan epävarmat miehet yrittävät tehdä pesäeroa feminiinisiin piirteisiin. Angloamerikkalainen lehdistö kommentoi tulosta yllättäväksi.

En usko, että Suomessa kukaan tästä yllättyy. Kaikki tuntemani miehet ja naiset pitävät näitä miehisyydestään meteliä pitäviä uhoajia ja naisista ja homoista halventavia vitsejä vääntäviä miehiä lähinnä säälittävinä. On ihan selvää, ettei luontevasti miehekkään miehen tarvitse yrittää vakuutella muita maskuliinisuudestaan. Miehekäs mies voi toki olla myös homo.

Western Carolinan yliopiston psykologian tutkijat testasivat asiaa kuitenkin heteromiehillä. Miesten persoonallisuus, asenteet ja huumorin tyyli selvitettiin kahdella kyselyllä. Mitä epävarmempi mies oli omasta maskuliinisuudestaan, sitä enemmän hän piti seksistisen huumorin viljelyä ja homoille nauramista hyvänä juttuna.

Hyvää huumoria on uhanalaisen miehuuden omaavan miehen mukaan mm. naisten käskeminen takaisin keittiöön, tai topakan naisen kyseenlaistaminen vihjailemalla hänelle, että nyt on varmaan se aika kuukaudesta.

Tutkijat epäilivät työpaikoilla melko yleisen naisten häirinnän johtuvan juuri siitä, että jotkut miehet kokevat naisten menestymisen työelämässä uhkaavan omaa asemaansa. Joidenkin miesten on hankala hyväksyä esimerkiksi nainen pomona.

Työpaikoilla ja yhteiskunnassa muutenkin tulisi auttaa maskuliinisuustraumasta kärsiviä miehiä. Naisten ja homojen ihmisoikeuksia ei voi oikein perua, joten mikä avuksi epävarmojen miesten itsetunnon pönkittämiseksi? Naisilla ja homoilla on oikeus elää rauhassa, ilman kiusaamista, pilkkaa ja vähättelyä. Mikä olisi hyvä, rakentava tapa palauttaa kaikkien miesten itsekunnioitus?

Jään seuraavaksi odottamaan psykologien tutkimusta naisten viljelemästä miehiä vähättelevästä huumorista. Esimerkiksi Suomessa miehet halutaan usein ”laittaa ulkoruokintaan”, miehet puetaan naisten ostamiin vaatteisiin, eikä mies osaa ”edes kananmunaa keittää”, vaikka olisi insinööri tai professori. Onko miehiä pilkkaava nainen epävarma naiseudestaan? Harrastavatko nuoret naiset miehiä vähättelevää ”huumoria”?


Erilaiset ystävät  1

Millä perusteella ihmiset valitsevat ystävänsä? Tutustutaanko ihmisiin vain sattumalta, vai valikoidaanko ystävät jonkin kriteerin mukaan?

Usein varhaiset ystävyyssuhteet perustuvat siihen, että asutaan samassa talossa tai ollaan samalla luokalla viereisissä pulpeteissa. Joissakin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että jo puolistoistavuotias valitsee ystäväksi samannäköisen lapsen.

Yalen yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ystävillä on hämmästyttävän samankaltaiset geenit. Saattaa olla, että ystävät valitaan hajun perusteella.

”Friendship and natural selection” -artikkelissa esitellään suuren sydäntutkimusaineiston avulla löytyneitä havaintoja ystävyyssuhteista ja perimästä. Läheisillä ystävillä on yllättävän paljon toisiaan muistuttava dna.

Helsingin yliopiston ja Väestöliiton tutkimuksessa huomattiin, että persoonallisuus vaikuttaa selvästi ystävien valintaan. Tutkimuksessa käytettiin yli 12 000 hengen brittiaineistoa.

Ulospäinsuuntautuneet ja sovinnolliset ihmiset etsiytyvät yleensä samankaltaisten ihmisten seuraan. Heidän ystävänsä asuvat yleensä lähellä ja aikaa vietetään yhteisissä illanistujaisissa ja samanhenkisten riennoissa. Perinteet, pitkät ystävyyssuhteet ja samanlaiset harrastukset ovat arvossaan.

Persoonallisuudeltaan avoimilla ihmisillä on enemmän erilaisia ystäviä. Hyvät ystävät saattavat olla eri ikäisiä, toista sukupuolta, toisesta etnisestä ryhmästä, ja he saattavat asua toisella puolella maapalloa. Avoimien ihmisten ystävyyttä ei häiritse myöskään se, että ystäviä tavataan vain harvoin.

Tunnolliset ihmiset seurustelevat mieluiten omien sukulaistensa kanssa. Sukulaiset ovat siis myös ystäviä.

Avoimen ihmisen maailma on älyllisesti ja emotionaalisesti ehkä kaikkein rikkain, mutta hänen kannattaa huomioida se, että suurin osa ihmisistä ei kaipaa ajatustensa mylläämistä. Useimmat ihmiset tapaavat mieluiten samoja ihmisiä, tuttujen ja turvallisten traditioiden mukaan ja mukavan yhdessäolon merkeissä.

Uusia ajatuksia, rohkeita keskusteluja ja yllättävää seuraa kaipaava avoin luonne voi joutua etsimään kaltaisiaan tutkimusmatkailijoita vähän kauempaakin. Eri kaveriporukoiden kesken sukkulointi saattaa myös virkistää.

Oletko bestiksesi kanssa kuin kaksi marjaa? Kaipaatko koskaan mitään uutta, vai onko vanha porukkasi parasta mitä tiedät?


Himokas nainen pelottaa miestä  18

Tuoreen parisuhteen kehitystä on aiemmin tutkittu erilaisten sitoutumistyylien pohjalta. On huomattu, että kiintymys vaikuttaa ihmisten seksuaalisuuteen. Israelilaistutkijoiden ryhmä halusi selvittää, miten asia toimii toisinpäin.

Vähentävätkö seksuaalinen halukkuus ja emotionaalinen läheisyys orastavan parisuhteen kiintymykseen liittyvää epävarmuutta?

62 juuri deittailun aloittanutta paria osallistui kahdeksan kuukautta kestävään tutkimukseen, jossa pariskuntia tarkkailtiin ja tutkittiin kolmeen otteeseen. Ensimmäisellä tutkimuskerralla parit keskustelivat suhteensa seksistä ja tutkijat tarkkailivat heidän seksuaalisen halukkuutensa ja emotionaalisen läheisyytensä määrää.

Tutkittavien kyseiseen uuteen suhteeseen liittyvää kiintymysahdistusta ja välttelyä selvitettiin joka tutkimuskerralla. Tulokset erosivat sukupuolen mukaan.

Miesten osoittama seksuaalinen halukkuus kumppania kohtaan ennusti sekä miesten että naisten suhteeseen liittyvien epävarmuustekijöiden vähenemistä. Ts. se että mies tuntee voimakasta halua naisystäväänsä kohtaan vahvistaa molempien mielestä parisuhdetta.

Sen sijaan naisen selvä seksuaalinen halukkuus miesystävää kohtaan esti miehen epävarmuuden vähenemistä, eli piti miehen varpaillaan parisuhteessa. Naisen osoittama läheisyys sai miehen suhteeseen liittyvän epävarmuuden vähenemään.

Nainen näyttäisi kiintyvän mieheen seksin perusteella, ja mies näyttää varmistuvan naisestaan, kun tämä on sitoutunut tunnetasolla. Voiko tämä olla totta?

Moran Mizrahi, Gilad Hirschberger, Mario Mikulincer, Ohad Szepsenwol and Gurit E. Birnbaum: Reassuring sex: Can sexual desire and intimacy reduce relationship-specific attachment insecurities? European Journal of Social Psychology, June 2016.


Eron syyt naisten ja miesten näkökulmasta  10

Heterosuhteissa miesten ja naisten käsitykset parisuhteen toimivuudesta näyttävät erkaantuvan. Parisuhdeneuvojat ovat jo jonkin aikaa ihmetelleet, miksi erot tulevat miehille niin usein yllätyksenä.

Nyt on tutkimusnäyttöä siitä, että naiset havaitsevat eroon päättyvissä liitoissa ongelmia jo suhteen alussa. Monet miehet huomaavat parisuhteen ongelmat vasta eron jälkeen.

Miksi naiset ja miehet näkevät parisuhteen niin eri tavoin?

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaarasen mukaan parisuhteen ongelmien syyt tulisi selvittää, jotta voidaan kehittää keinoja suhteen parantamiseksi.

Entä jos toinen osapuoli ei näe mitään ongelmaa?

Psykologian tutkija Hannah C. Williamsonin ryhmä tutki parisuhdeongelmien syntyä. Oliko parilla ongelmia jo avioliiton alussa vai ilmaantuivatko ongelmat vasta myöhemmin? Missä vaiheessa ne muuttuivat vakavammiksi?

Tutkimuksen avioparit vastasivat kysymyksiin neljä kertaa avioliiton kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Varsinaisten erojen syiksi kerrottiin vuorovaikutuksen ongelmat, luottamuspula ja uskottomuus. Syyt ovat samoja kuin aiemmissakin erotutkimuksissa.

Williamsonin ryhmän tutkimuksessa kävi ilmi, että vaimot olivat miehiä herkempiä havaitsemaan parisuhteen ongelmia, ja he myös useammin huomasivat ongelmien pahenemisen. Vaimot tunnistivat liiton alussa seitsemässä tapauksessa kolmestatoista parisuhdeongelman, joka myöhemmin johti eroon, kun taas vain yhdessä tapauksessa kolmestatoista oli mies huomannut jo naimisiin mennessään myöhemmin eroon johtavan ongelman.

Tutkimuksen mukaan eroon johtavien parisuhteiden ongelmat näyttävät naisten mukaan alkaneen jo suhteen alussa. Monet miehet taas eivät huomaa mitään ongelmia edes eron jälkeen.

Monet parisuhdeongelmat ovat pysyviä, eikä toisen osapuolen toive ongelmien selvittämisestä yleensä johda mihinkään. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että ongelmien ilmaantuessa miehet vetäytyvät ja vaimot turhautuvat ja hakevat lopulta eroa.

Tutkimuksen mukaan ongelmiin ajautuvilla ja eroon päätyvillä pareilla on jo suhteen alussa muita vähemmän rakkautta ja tyytyväisyyttä tukevia ominaisuuksia parisuhteessaan.

Naisten ja miesten käsitykset avioliiton laadusta ja ongelmien selvittämisen tarpeesta näyttävät olevan hälyttävän kaukana toisistaan. Miehet eivät ole halukkaita tai kykeneviä ratkaisemaan ongelmia, joita he eivät nähtävästi edes huomaa olevan. Naiset taas haluavat jotain, mitä miehet eivät ilmeisesti pysty hahmottamaan.

Naisten sanotaan jo nyt olevan liian nirsoja parisuhdemarkkinoilla. Tämän tutkimuksen ja erotilastojen perusteella näyttäisi ennemminkin siltä, että naisten tulisi vieläkin tarkemmin harkita parisuhteensa laatua ennen sitoutumista.

Vaihtoehtoisesti naisten on sopeutettava odotuksensa todellisuuteen.

Alkuperäisen tutkimusartikkelin voit lukea tästä.


Milloin pitää viimeistään tulla raskaaksi, jos haluaa lapsia?

Suomalaiset tekevät lapsia yhä vanhempana. Ensisynnyttäjien keski-ikä on noussut jo melkein 29 vuoteen.

Lääkärit varoittavat lykkäämästä lastentekoa liian myöhäiseen vaiheeseen. Usein sanotaan, että 25 on ihanteellinen ikä tulla äidiksi. Biologia, henkinen kehitys ja sosiaaliset seikat vaativat usein kompromissin.

Monet perhettä suunnittelevat uskovat, että ihan hyvin voi tulla äidiksi vasta 35-vuotiaana tai vanhempana. THL on juuri julkistanut laajan tutkimuksen eri sairauksien riskin ja iän suhteesta. Monet sairaudet lisääntyvät jo 25-vuotiailla synnyttäjillä. Tutkimus ei kuitenkaan paljasta hedelmällisintä ikää.

Milloin kannattaa tulla raskaaksi, jos haluaa lapsia?

Hollantilaistutkijat ovat kehittäneet mallin, jonka mukaan voi laskea todennäköisyyksiä raskaaksi tuloon. Mallissa otetaan huomioon kolme erilaista lähtökohtaa. Tutkijoiden mukaan aiemmat todennäköisyysskenaariot eivät ole ottaneet huomioon sitä, kuinka monta lasta halutaan, ja miten vanhemmiksi haluavat suhtautuvat hedelmöityshoitoihin.

Haluaako pari yhden, kaksi vai kolme lasta? Halutaanko lapsi perinteisellä menetelmällä, vai hyväksytäänkö keinohedelmöitys?

Onko lapsen saaminen hyvin tärkeää (tähdätään 90% todennäköisyyteen), melko tärkeää, mutta ei hinnalla millä hyvänsä (todennäköisyys 75%), vai kivaa, mutta elämä olisi ihan hyvää ilmankin (50% todennäköisyys)?

Naisen ikä vaikuttaa sekä spontaanisti raskaaksi tuloon että hedelmöityshoidoilla aikaansaatuun raskauteen. Molemmilla tavoilla tärppää varmemmin nuorena.

Mikäli lisääntyminen on hyvin tärkeää, pari haluaa tulla omin voimin vanhemmiksi ja toiveissa on yksi lapsi, pitäisi lastenteko aloittaa viimeistään silloin kun nainen on 32-vuotias. Kahdesta lapsesta haaveilevien tulisi ryhtyä tositoimiin naisen ollessa 27-vuotias ja kolmea lasta suunnittelevien pitäisi laittaa vauvatehdas käyntiin naisen ollessa 23-vuotias.

Jos jälkikasvun saaminen ei ole kynnyskysymys (75% raskaaksi tulon todennäköisyys riittää) voi hollantilaistutkijoiden mukaan lastentekoa lykätä 4-11 vuodella, riippuen toivotusta perhekoosta.

Parin hyväksyessä hedelmöityshoidot, ei tarvitse pitää niin kovaa kiirettä kuin luonnonmenetelmillä. Havitellusta lapsimäärästä riippuen voi lastenteon aloittaa naisen ollessa 28-, 31- tai 35-vuotias.

Tutkijoiden mukaan ihmisiä pitäisi nykyistä paremmin informoida näistä erilaisista vaihtoehdoista ja niiden reunaehdoista. Kuinka moni oikeasti tuntee ihmisen biologiaa ja raskaaksi tulemisen todennäköisyyksiä kunnolla? Useimmat ihmiset haluavat edelleen lisääntyä, joten olisi syytä parantaa tiedotusta, perhesuunnittelua ja biologian opetusta.

Jottei menisi aivan pelotteluksi, tulee muistaa, että tilastot ja todennäköisyydet antavat ryhmätason tietoa ihmisistä. Yksilölliset erot hedelmällisyydessä voivat olla hyvin suuret. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2015 yli 45-vuotiaille äideille syntyi Suomessa 117 lasta.


Pahimmat ehkäisyn hutiloijat  3

Tasan eivät käy seksuaaliterveydenhoidon lahjat. Vain peruskoulun käyneet naiset saavat koulutettuja naisia paljon useammin klamydian. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneisiin naisiin verrattuna tartuntoja on perusasteen varaan jääneillä naisilla lähes viisinkertainen määrä!

Tiedot perustuvat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1987 -tutkimukseen, jossa on seurattu suomalaisviranomaisten rekistereitä vakoillen kaikkia 1987 syntyneitä noin 60 000 lasta sikiökaudelta vuoden 2012 loppuun asti.

Peruskoulutason naisista 22,3 prosentilla oli diagnosoitu klamydiainfektio 25 ikävuoteen mennessä, kun esimerkiksi alemman korkeakoulututkinnon suorittaneista vain 8,7 ja ylemmän akateemisen tutkinnon lukeneista 4,6 prosenttia oli saanut klamydian.

Peruskoulututkintoon opintonsa päättäneet naiset tekivät myös paljon raskaudenkeskeytyksiä. Lähes kolmannes (30,6 %) oli tehnyt abortin, kun korkeakoulututkinnon suorittaneista naisista vain muutama prosentti joutui tekemään raskaudenkeskeytyksen.

Korkeakouluissa opiskelevat naiset eivät mitenkään sankoin joukoin harrasta selibaattia, joten ainoa selitys sukupuolitautien ja ei-toivottujen raskauksien onnistuneelle välttelylle on pidemmälle opiskelevien naisten muita parempi ehkäisytaito. Akateemisella uralla olevat naiset saattavat myös valita seksikumppaninsa paremmin, ja ehkä he myös pysyvät saman kumppanin kanssa pidempään.

Vain peruskoulun käyneet naiset synnyttävät nuorena lapsia. 25-vuotiaana jo lähes joka toinen oli äiti (44,4 %), kun ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista vain viitisen prosenttia oli synnyttänyt lapsen. (Akateemiset naiset ovat tuoreimpien tietojen valossa lykänneet lastentekoa entistä vanhemmalle iälle, mikä voi johtaa yhä useamman koulutetun parin lapsettomuuteen. Vähemmän koulutusta hankkineiden teiniraskaudet eivät kuitenkaan ole viranomaisten toivoma suuntaus.)

Tutkijat toivovat entistä tehokkaampaa seksuaaliterveyskasvatusta peruskouluun. Moni aloittaa sukupuolielämän jo ennen yläasteen seksivalistusta, ja osa nuorista ei jatka opintoja lainkaan peruskoulun päätettyään.

Tällaisen tilastotiedon valossa vaikuttaa siltä, etteivät kaikki tiedä, että klamydian ja raskauden välttämiseksi on keksitty helppo ratkaisu: kondomi. Niitä myydään esimerkiksi kaikissa ruokakaupoissa ja apteekeissa. Myös naiset voivat ostaa niitä.

Suomi nuorten kasvuympäristönä. 25 vuoden seuranta vuonna 1987 Suomessa syntyneistä nuorista aikuisista. Raportti 9/2016. Nuorisotutkimusseura ry, Nuorisotutkimusverkosto ja THL.


Totuus sinkuista  4

Meitä on valistettu, että naimisissa olevat ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä, varakkaampia, tasapainoisempia ja henkisesti kypsempiä kuin sinkut. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että hyvään parisuhteeseen kelpaavat ovat alun alkaen jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkija Bella DePaulo tyrmää koko parisuhdeideaalin. DePaulon mukaan lähes kaikki tutkimukset ihmisen siviilisäädyn vaikutuksista elämässä pärjäämiseen on tehty naimisissa olevien ihmisten näkökulmasta. Sinkut ovat olleet vain vertailuaineistona. Näitäkin DePaulon mielestä jo lähtökohtaisesti vinoutuneita tutkimuksia on tulkittu väärin.

DePaulo esitti tämän vuoden elokuussa APA:n (American Psychological Association) vuosikokouksessa ”What No One Ever Told You about People Who Are Single” -esitelmässään läpikäymiään löydöksiä aiemmista tutkimuksista. Sinkut eivät ole mitään parisuhdemarkkinoiden ylijäämäyksilöitä, vaan varsin fiksua ja omillaan toimeentulevaa porukkaa.

DePaulon mukaan aiemmat tutkimukset todistavat sinkkujen arvostavan muita enemmän työtä, jolla on merkitystä. Myöhemmin yksineläviksi päätyvät ovat itse asiassa jo koulussa määrätietoisia.

Sinkut ovat myös tutkitusti muita paremmissa väleissä vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä, työkavereihinsa ja naapureihinsa. DePaulon mukaan pariskunnilla on taipumus eristäytyä omiin oloihinsa, mutta sinkut pitävät hyviä suhteita yllä ympäristöönsä.

Parisuhteessa olevilla ihmisillä itseriittoisuus ei ole hyve, mutta itsenäiset sinkut taas menestyvät keskimäärin muita paremmin elämässään.

Yhdysvalloissa naimisissa olevat saavat DePaulon mukaan yli tuhat erilaista taloudellista, sosiaalista tai lainsäädännöllistä etuutta, mutta he eivät siitä huolimatta pärjää oikeasti paremmin kuin sinkut. Sinkut menestyvät elämässä, vaikka valtio ei auta heitä, vaan suosii perheitä.

Sinkkujen elämää varjostaa myös jatkuva perheiden ja parisuhteen paremmuuden toitotus, ja yksinelävien kurjuuden korostaminen. Seurusteluun, naimisiinmenoon ja lisääntymiseen liittyvät ylistysriitit tursuavat joka paikasta, mutta sinkkujen itsetunto kestää.

Sinkuista on tehty muutama seurantatutkimus. Niiden mukaan sinkuilla on voimakas tunne itsemääräämisoikeudestaan ja heidän elämänsä on muita useammin jatkuvaa kasvua ja kehitystä ihmisenä. DePaulon mukaan monien avioliittoon astuvien kehitys ihmisenä tyssää nuoruuden tasolle.

Kehittyneissä maissa yhä useampi ihminen elää elämänsä itsekseen, eikä tätä tarvitse välttämättä pitää minään ongelmana. Mikäli DePaulo on oikeassa, voi maailmasta jopa tulla parempi paikka, jos sinkkujen määrä jatkaa kasvuaan.


Tutkimus: Tinder-miehillä on heikko itsetunto  4

Tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita median ja somen aiheuttamista nuorten naisten ulkonäköpaineista. Kauneusihanteisiin jumittuminen ja ulkomuodon arvostelu eivät näytä vielä saavuttaneen lakipistettään. Erityisesti nuoret ovat jatkuvan arvioinnin kohteena.

The University of North Texasin tutkijat rekrytoivat 1 044 naista ja 273 miestä Tinder-tutkimukseen. Suurin osa tutkituista oli nuoria opiskelijoita, ja vain osa käytti Tinderiä. Tutkijoiden tarkoituksena oli selvittää deittisovelluksen vaikutuksia mm. ihmisten itsetuntoon, itsearvostukseen ja kehonkuvaan.

Tutkimuksen mukaan Tinderin käyttäjät suhtautuvat keskimäärin hyvin kriittisesti ulkonäköönsä. Tiuhaan Tinderiä käyttävät häpeävät muita enemmän kehoaan ja tarkkailevat sitä jatkuvasti. Aktiivitinderöijät ovat sisäistäneet kulttuurin kauneusihanteet, vertailevat itseään muihin ja luottavat median luomiin ulkonäkökriteereihin. Tinderin käyttäjät suhtautuvat myös muiden ihmisten ulkonäköön kriittisesti.

Tinderin toimintaperiaate saattaa tutkijoiden mukaan lisätä ihmisten depersonalisaatiota. Käyttäjien ihmiskäsitys alkaa muistuttaa kertakäyttökulttuuria: ihmiset ovat vaihdettavissa parempaan nopeasti.

Tutkimukseen oli rekrytoitu enemmän naisia kuin miehiä, koska tutkijat olettivat erityisesti naisten kärsivän tällaisesta kehon objektifikaatiosta. Tutkijoiden hämmästykseksi selvisi, että miehet kärsivät hyväksikäytöstä ja ulkonäön arvostelusta vähintään yhtä paljon kuin naiset, ehkä jopa naisia enemmän.

Tinderissä olevien miesten itsetunto on heikompi kuin miehillä, jotka eivät käytä Tinderiä. Tutkijat muistuttavat, ettei huono itsetunto tai kriittinen käsitys omasta ulkonäöstä johdu välttämättä Tinderistä. Onhan mahdollista, että itseensä tyytymättömät ihmiset haluvat jostakin syystä hakea (julmien) deittimarkkinoiden mielipidettä ulkomuodolleen.

Jatkuvasti arvosteltavana olo tai itsensä vertaileminen muihin ei tutkitusti paranna kenenkään itsetuntoa. Ehkä oma keho ja oma ulkonäkö olisi helpompi hyväksyä, jos ei turvaudu ventovieraiden mielipiteisiin, vaan yrittää keskittyä muihin, esimerkiksi oman kehon ulkopuolella oleviin mielenkiintoisiin asioihin.

Voi myös hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on, ilman jatkuvia ponnisteluja ulkonäön yli-ihmiseksi. Terveissä ihmissuhteissa kannustetaan hyviin elämäntapoihin ja vahvistetaan myös henkisiä ominaisuuksia. Ulkonäköön keskittyvä parisuhde ei yleensä ole kovin kestävällä pohjalla. Mitä arvoa on rakkaudella, joka hyväksyy vain tietynlaisen kauneuden?

APA News: Tinder: Swiping Self Esteem? 4.8.2016.
(Love Me Tinder: Objectification and Psycho-Social Well-Being -esitelmä 4.8.2016.)


Parisuhde, kehonkuva ja seksuaalinen hyvinvointi  3

Nuorilla naisilla on eri tutkimuksissa ja kyselyissä todettu olevan jyrkän kriittinen käsitys omasta kehostaan. Huono kehonkuva on yhteydessä elämän mielekkyyteen, seksuaaliterveyteen ja parisuhteen laatuun.

WHO:n mukaan hyvä seksuaaliterveys tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hyvää fyysistä suorituskykyä. Emotionaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi vaikuttavat seksuaaliterveyteen. Pelkkä toimintahäiriön tai sairauden puuttuminen ei vielä johda hyvään seksielämään.

Seksuaaliterveyden tutkijat halusivat selvittää miten kehonkuva, seksuaalinen toimintakyky ja parisuhde vaikuttavat nuoren naisen seksuaaliterveyteen ja tyytyväisyyteen.

Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä toteutettuun tutkimukseen osallistui 2 685 alle 36-vuotiasta lääketiedettä opiskelevaa naista. He vastasivat anonyymisti netissä seksuaalista toimintakykyä mittaavaan the Female Sexual Function Index FSFI -testiin sekä oman kehon hyväksymistä mittaavaan the Self-Acceptance of the Body Scale -kyselyyn.

Vastaajien piti ilmoittaa ovatko he olleet vakituisessa parisuhteessa viimeisen puolen vuoden aikana. Mikäli olivat, pyydettiin heitä arvioimaan parisuhteen laatua. Oliko kyseessä ihastus, rakkaus, ystävyys vai riitaisa suhde?

Eri osatekijöiden keskinäisten vaikutussuhteiden selvittämiseksi aineisto myllytettiin eri tilastoanalyysien läpi (Spearmanin korrelaatio, Kruskal-Wallis ja varianssianalyysi).

Seksuaalisesti aktiivisten naisten keskuudessa tavallista korkeammat FSFI-tulokset olivat yhteydessä hyvään oman kehon hyväksymiseen ja vakituiseen parisuhteeseen. Parisuhdettaan ihastukseksi tai rakkaudeksi kuvanneet naiset saivat kaikista korkeimmat seksuaalisen toimintakyvyn pisteet.

Sinkkunaiset ja parisuhdettaan ystävyydeksi tai riitaisaksi kuvaavat naiset saivat keskimääräistä matalammat pisteet. Seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttivat sekä oman kehon hyväksyminen että parisuhteen laatu. Tyytyväisyys omaan kehoon taas vaikutti voimakkaasti seksuaaliterveyteen etenkin sinkuilla ja huonossa parisuhteessa olevilla nuorilla naisilla. Ts. oman kehon rakastaminen suojaa huonossa parisuhteessa ja lieventää sinkkuuden mukanaan tuomaa heikompaa seksuaalista tyytyväisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että tarvitaan psykologisia interventioita nuorten naisten kehonkuvan parantamiseksi - ja seksuaaliterveyden ja seksielämän kohentamiseksi. Mistä aloitetaan? Riittävätkö psykologiset interventiot? Pitäisikö myös kulttuurin muuttua?

Stephanie Wallwiener et al.: Sexual Function Is Correlated With Body Image and Partnership Quality in Female University Students. The Journal of Sexual Medicine. October 2016.

Edellinen