Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on psykologia.

Kumppani jemmaa tunteet  1

Ajatteletko tuntevasi rakkaasi läpikotaisin? Jopa onnellisessa läheisessä suhteessa olevat ihmiset piilottelevat välillä tunteita toisiltaan, jos kokevat emootioiden ilmaisun liian kiusalliseksi tai raskaaksi.

Washingtonin ja Stanfordin yliopiston psykologian tutkimuksen mukaan parit kuvittelevat osaavansa tunnistaa toisen tunteet paremmin kuin mitä he oikeasti osaavat.

Onnellisessa parisuhteessa kumppani nähdään usein positiivisessa valossa. Ihmiset eivät halua uskoa, että rakas peittelee tunteitaan. He myös yliarvioivat toisen kyvyn suhtautua positiivisesti asioihin, jotka yleensä herättävät negatiivisia tunteita.

Tutkimuksessa selvitettiin puolesta vuodesta neljään vuotta seurustelleiden 18-25 -vuotiaiden opiskelevien heteroparien kykyä arvioida kumppaninsa tunteita. Miten hyviä parit olivat arvioimaan toisen kykyä hallita tunteitaan, ja miten hyvin heidän arvionsa toisen tunteista osuivat oikeaan?

Tutkijat keskittyivät kahteen visuaalisesti vaikeasti arvioitavaan selviytymismekanismiin. Ensimmäinen oli pokerinaama, eli tunteiden piilottaminen vähentämällä ilmehtimistä. Toinen tutkijoita kiinnostava seikka oli kognitiivinen uudelleenarviointi, eli asioiden selittäminen parhain päin ikävässä tilanteessa.

Parit olivat melko hyviä arvioimaan toistensa tapaa hallita tunteitaan. He olivat parempia huomaamaan toisen halun tukahduttaa tunteitaan kuin arvioimaan sitä miten hyvin toinen osaa uudelleenarvioida tilanteen.

Naiset näkevät kumppaninsa positiivisemmassa valossa kuin miehet. Naiset myös yliarvioivat miehen kyvyn ajatella asioista myönteisesti.

Tunteellisena pidetyn kumppanin ei uskota piilottelevan tunteitaan.

Jos kumppanilla on tapana osoittaa paljon positiivisia tunteita, ja hän vaikuttaa kovin onnelliselta, on hänen partnerillaan taipumus yliarvioida hänen ponnistelunsa (positiivisen ajattelun saralla).

Tutkijoiden aiemmassa tutkimuksessa oli käynyt ilmi, että miehet tukahduttavat naisia enemmän tunteitaan. Tunteiden peittely heikentää parisuhteen laatua ja voi olla pitkällä aikavälillä haitallinen suhteen kehitykselle.

Psykologien mukaan tunteiden tukahduttaminen on selvästi huonompi strategia kuin asioiden ajattelu uudesta näkökulmasta. Tukahduttaminen ei tee hyvää henkilön omalle henkiselle hyvinvoinnille, eikä hänen ihmissuhteilleen.

Tunteiden peittely pitämällä naamaa peruslukemilla ei ole siis kovin älykäs vaihtoehto. Kaiken lisäksi muut näyttävät helposti aavistavan, että siinä kaveri vain piilottelee tunteitaan.


Oma moraali, paras moraali  4

Useimmat ihmiset pitävät itseään hieman keskivertoa parempina ihmisinä. Suomessa on tutkittu esimerkiksi autoilijoita, ja yhdeksän kymmenestä arvioi itsensä vähintään keskivertokuskiksi.

Erilaisissa tutkimuksissa on selvitetty yleisesti toivottavina pidettäviä piirteitä ja pyydetty ihmisiä arvioimaan sen jälkeen omia ominaisuuksiaan. Mitä toivotumpi ominaisuus, sitä todennäköisemmin kyseinen kiva piirre sopii hyvin itseen.

Psykologit kutsuvat kyseistä itsensä ruusunpunaisin lasein näkemisen ihmettä ”self-enhancement -efektiksi”. Oma persoonallisuus ja teot nähdään ylevämmässä valossa kuin muiden.

Erityisen rajuja arviointivirheitä tehdään moraalia punnittaessa. Psykologian professori Cindi May on kirjoittanut hyvän jutun aiheesta tammikuun Scientific American -julkaisuun.

Osin omien ominaisuuksien ja tekojen näkeminen suotuisassa valossa johtuu luonnollisista syistä. Meillä on eniten tietoa juuri omien tekojemme taustoista ja ehkä outojen moraalisten ratkaisujen lieventävistä asianhaaroista. Muiden teot on helpompi tuomita raskaimmalla rangaistusasteikolla.

Ihmisen itseluottamuksen kannalta on suotuisaa ajatella itsestään myönteisesti. Liian suuri luottamus muihin aiheuttaa myös jatkuvia pettymyksiä. Ihmisen on hyvä olla hieman varuillaan varsinkin ventovieraiden kanssa, koska saattaahan sitä joutua puijatuksi ja petetyksi.

Moraalisen vaakakupin taaraaminen olisi yleisen hyvinvoinnin kannalta paikallaan. On huomattu, että käsitys omasta moraalisesta ylemmyydestä voi nurinkurisesti johtaa oman moraalin venymiseen.

Esimerkiksi jonkin hyvän teon tehneet ihmiset alkavat usein leijua sen verran voimallisesti hyvien ihmisten taivaassa, että alkavat itse asiassa lipsua moraalissaan heti tekemänsä yksittäisen hyvän työn, lahjoituksen tai auttamisen jälkeen.

”Koska juuri annoin viisi euroa köyhälle, voin varastaa parilla kympillä toimistotarvikkeita duunista ja valehdella kumppanilleni.”

Ei kuulosta hyvältä.

Juuri ilmestyneen Nuorisobarometrin mukaan suomalaisnuorten luottamus omaan tulevaisuuteen on hyvä, mutta usko hyvinvointiyhteiskuntaan ja muihin ihmisiin on laskenut. Nuoret uskovat siis pärjäävänsä itse elämässä, mutta eivät oikein luota muuhun Suomeen.

Suomen kaltaisen pienehkön kylmän reunavaltion yksi parhaista kilpailutekijöistä uhkaa murentua. Luottamusyhteiskunta on arvokkainta omaisuuttamme. Jos emme luota siihen, että minua ja kaveria ei jätetä, alamme järjestellä itsellemme hyviä oltavia ja unohdamme, että kaikkien hyvinvointi on tärkeää.

Kukaan ei voi hyvin, jos ainaisena pelkona on oman onnen ja hyvinvoinnin menetys, ja jos jokainen toinen ihminen on uhkaava vihollinen. Poteroihin kaivautuminen on paitsi epämiellyttävää, myös kallista puuhaa. Luottamus on jotain mitä ei pelkällä rahalla saa. Sitä on vaikea rakentaa, mutta se on helppo tuhota.

Parisuhteessa moraalinen ylemmyydentunto uhkaa rakkautta. Jos kumppanin käytös nähdään epäilyttävänä ja oma käytös on aina selitettävissä paremman ihmisen toimintana, ei ole mahdollista päästä läheiseen rakastavaan suhteeseen.

Oman rakkaan näkeminen hieman muita paremmassa valossa onkin tyypillistä onnellisissa liitoissa. Joskus toki tällainen ”rakkaus” hyväksyy myös rikollisen tai sairaan toiminnan, mikä ei tietenkään ole järkevää ja yleisen edun mukaista.


Totuus sinkuista  4

Meitä on valistettu, että naimisissa olevat ihmiset ovat onnellisempia, terveempiä, varakkaampia, tasapainoisempia ja henkisesti kypsempiä kuin sinkut. Jotkut tutkijat ovat jopa arvelleet, että hyvään parisuhteeseen kelpaavat ovat alun alkaen jotenkin parempia ihmisiä kuin muut.

Kalifornian yliopiston psykologian tutkija Bella DePaulo tyrmää koko parisuhdeideaalin. DePaulon mukaan lähes kaikki tutkimukset ihmisen siviilisäädyn vaikutuksista elämässä pärjäämiseen on tehty naimisissa olevien ihmisten näkökulmasta. Sinkut ovat olleet vain vertailuaineistona. Näitäkin DePaulon mielestä jo lähtökohtaisesti vinoutuneita tutkimuksia on tulkittu väärin.

DePaulo esitti tämän vuoden elokuussa APA:n (American Psychological Association) vuosikokouksessa ”What No One Ever Told You about People Who Are Single” -esitelmässään läpikäymiään löydöksiä aiemmista tutkimuksista. Sinkut eivät ole mitään parisuhdemarkkinoiden ylijäämäyksilöitä, vaan varsin fiksua ja omillaan toimeentulevaa porukkaa.

DePaulon mukaan aiemmat tutkimukset todistavat sinkkujen arvostavan muita enemmän työtä, jolla on merkitystä. Myöhemmin yksineläviksi päätyvät ovat itse asiassa jo koulussa määrätietoisia.

Sinkut ovat myös tutkitusti muita paremmissa väleissä vanhempiinsa, sisaruksiinsa, ystäviinsä, työkavereihinsa ja naapureihinsa. DePaulon mukaan pariskunnilla on taipumus eristäytyä omiin oloihinsa, mutta sinkut pitävät hyviä suhteita yllä ympäristöönsä.

Parisuhteessa olevilla ihmisillä itseriittoisuus ei ole hyve, mutta itsenäiset sinkut taas menestyvät keskimäärin muita paremmin elämässään.

Yhdysvalloissa naimisissa olevat saavat DePaulon mukaan yli tuhat erilaista taloudellista, sosiaalista tai lainsäädännöllistä etuutta, mutta he eivät siitä huolimatta pärjää oikeasti paremmin kuin sinkut. Sinkut menestyvät elämässä, vaikka valtio ei auta heitä, vaan suosii perheitä.

Sinkkujen elämää varjostaa myös jatkuva perheiden ja parisuhteen paremmuuden toitotus, ja yksinelävien kurjuuden korostaminen. Seurusteluun, naimisiinmenoon ja lisääntymiseen liittyvät ylistysriitit tursuavat joka paikasta, mutta sinkkujen itsetunto kestää.

Sinkuista on tehty muutama seurantatutkimus. Niiden mukaan sinkuilla on voimakas tunne itsemääräämisoikeudestaan ja heidän elämänsä on muita useammin jatkuvaa kasvua ja kehitystä ihmisenä. DePaulon mukaan monien avioliittoon astuvien kehitys ihmisenä tyssää nuoruuden tasolle.

Kehittyneissä maissa yhä useampi ihminen elää elämänsä itsekseen, eikä tätä tarvitse välttämättä pitää minään ongelmana. Mikäli DePaulo on oikeassa, voi maailmasta jopa tulla parempi paikka, jos sinkkujen määrä jatkaa kasvuaan.


Persoonallisuus ja ammatinvalinta  3

Miksi lääkärit seurustelevat lääkäreiden kanssa ja juristit keskenään? Miksi toimittajilla on aina toimittajakavereita ja taiteilijat pyörivät omissa ympyröissään?

Aika iso osa ihmisistä menee jopa naimisiin samalla alalla työskentelevän ihmisen kanssa. Ilmiötä on selitetty silläkin, että paljon töitä tekevät eivät juuri ehdi tavata muun alan ihmisiä.

Anna Vedel tekee psykologian väitöstutkimusta Aarhusin yliopistossa. Hän on käynyt läpi alan tutkimuksia persoonallisuudesta ja opiskeluvalinnoista. Vedelin mukaan erilaiset ihmiset hakeutuvat eri ammatteihin. Persoonallisuus vaikuttaa ammatinvalintaan ja opintomenestykseen.

Eri pääainetta opiskeleville on tehty persoonallisuustestejä mm. Big Five -kyselyn avulla. Osa tutkimuksista on tehty jo opinnoissa edenneille, jolloin oman ryhmän sosiaalistava vaikutus on voinut muokata ihmisen persoonallisuutta. Joitakin tutkimuksia on tehty juuri opinnot aloittaneille.

Big Five selvittää yksilön asemaa viiden piirteen janalla. Persoonallisuuden pääpiirteinä pidetään sovinnollisuutta, tunnollisuutta, avoimuutta, neuroottisuuta (emotionaalinen epätasapaino) ja ulospäinsuuntautuneisuutta. Suurin osa ihmisistä sijoittuu janan keskivaiheille. Kaikilla on siis yleensä jonkin verran em. ominaisuuksia erilaisena kombinaationa.

Kaikissa opinnoissa pärjäävät parhaiten tunnolliset ihmiset. Suomalaisopiskelijoiden parissa on huomattu myös järjestelmällisyyden tuovan menestystä.

Vedelin mukaan tunnollisuus selittää erityisen hyvin juuri psykologian opiskelijoiden opintomenestystä. Koska muiden alojen opiskelijat ovat erilaisia, päätti Vedel käydä läpi opiskelijoille tehtyjä persoonallisuustutkimuksia eri maissa ja eri aloilla.

Eri maiden tutkijoiden tulokset eri aloille suuntautuneiden persoonallisuuseroista ovat johdonmukaisia: eri pääaineisiin hakeutuu erilaisia ihmisiä. Psykologian, taiteen ja humanististen alojen opiskelijat ovat avoimia ja neuroottisia. Taloustieteen, lain, lääketieteen ja valtiotieteen opiskelijat ovat ulospäinsuuntautuneita.

Lääketieteen, psykologian, taiteen ja humanistisen alan opiskelijat ovat sovinnollisia. Taiteilijat ja humanistit saavat matalat pisteet tunnollisuudessa.

Vedel korostaa tulosten koskevan ihmisiä ryhminä. Yksilölliset erot voivat olla suuria. Silti tulokset osoittavat, että tietyn persoonallisuustyypin omaavat ihmiset yleensä hakeutuvat tietyille aloille. Kiteytynyt samankaltaisuus todennäköisesti vahvistaa entuudestaan alalla vallitsevaa kulttuuria. Joissakin ammateissa on esimerkiksi äärimmäisen tärkeää olla tunnollinen (terveydenhoito). Toisissa ammateissa siitä ei ole vastaavaa hyötyä, ehkä jopa haittaa (taideala).

Vedel aikoo tutkia tarkemmin, miksi juuri tietyn persoonallisuuden omaavat ihmiset hakeutuvat tietyille aloille. Onko välttämätöntä olla samanlainen persoona kuin muutkin, vai voisiko ajatella, että heterogeenisuudesta olisi hyötyä opinnoissa ja työelämässä?

Vaikka toivon, että vain tunnolliset ihmiset hakeutuvat jatkossakin sairaalaan töihin, voisiko siinä olla ideaa, että esimerkiksi talouden ja insinööritieteiden pariin saataisiin enemmän taiteilijaluonteita ja humanisteja?

Parinvalinnan kannalta toisen ammatti tai pääaine saattaa toimia pienenä vinkkinä luonteesta.

Anna Vedel: The Personality of Academic Majors. Scientific American Mind 19.4.2016.


Homoliittojen psykologiaa  54

Suomen eduskunta ei kannata homoliittojen hyväksyntää. Näin YLE kommentoi asiaa aiemmin tänä vuonna: http://yle.fi/uutiset/onko_suomi_homoliittojen_takapajula/6513874 . Kansanedustajat suhtautuvat aiheeseen hyvin varovaisesti, vaikka kansalaiset ovat muuttuneet melko suvaitsevaisiksi.

Samaan aikaan homoliittojen vastustus on tietysti nostanut päätään.

Konservatiivisesti suhtautuvat ihmiset kysyvät usein, miksi homojen pitäisi päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen.

Tässä yksi vastaus:

APA (American Psychological Association) eli amerikkalainen psykologiyhdistys on ottanut kantaa homoliittoihin. Psykologien ”virallinen näkemys” on, että tutkijat ovat osoittaneet, että toisiinsa sitoutuneet homoparit muistuttavat (psykologisesti ja sosiaalisesti) pääpiirteittäin heteropareja.

Heterojen tavoin useimmat lesbot ja homot haluavat muodostaa pysyvän ja pitkäaikaisen parisuhteen, ja tekevätkin niin. Heterojen tavoin homot sitoutuvat emotionaalisesti kumppaniinsa ja käyvät läpi samoja parisuhteen (ongelma)kysymyksiä ja vaiheita kuin heterotkin. Parisuhteen intiimiys, rakkaus, uskollisuus ja pysyvyys ovat yhtä tärkeitä kaikille ihmisille.

APAn mukaan lesbo- ja homoparit kokevat parisuhteessaan yhtä hyvää tai jopa parempaa parisuhdetyytyväisyyttä kuin heterot.

Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan avioliiton kieltäminen homopareilta aiheuttaa heille sosiaalista stressiä ja mielenterveysongelmia. Vähemmistöön kuulumisen stigma pahenee. Psykologit ovat huolissaan etenkin murrosikäisten ja nuorten aikuisten seksuaalisesta kehityksestä, sillä leimautuminen poikkeavaksi juuri kehityksen herkkinä vuosina vaarantaa terveen kasvun.

Homojen ja lesbojen perheet ja ystävät saattavat myös kärsiä syrjivän avioliittolainsäädännön negatiivisista terveysvaikutuksista.

Tutkimusten mukaan homot ja lesbot ovat yhtä hyviä vanhempia kuin heterotkin ja heidän lapsensa ovat psyykkisesti yhtä tasapainoisia kuin enemmistöperheiden jälkeläiset. Homoseksuaalien lapset menestyvät koulussa yhtä hyvin kuin muiden perheiden lapset ja he ovat aivan yhtä suosittuja ikätoverien joukossa kuin heteroidenkin lapset.

Miksi homoille on niin tärkeää päästä samantyyppiseen avioliittoon kuin heterojen? APAn psykologit vastaavat näin: avioliitto tuo sitoutuneeseen parisuhteeseen sellaista sosiaalista ja taloudellista tukea, joka johtaa yleensä huomattavasti parempaan terveyteen ja tyytyväisyyteen. Tutkimusten mukaan naimisissa olevat miehet ja naiset saavat selviä psyykkisiä ja fyysisiä terveyshyötyjä (avoliittoon verrattuna).

Laillistetussa parisuhteessa olevien (homo)liitot ovat Yhdysvalloissa olleet kestävämpiä kuin avoliitot. APAn mukaan homojen avioliittojen kieltämiselle ei ole mitään tieteellistä pohjaa.

Ovatkohan suomalaiset kansanedustajat tutustuneet aiheesta tehtyihin tutkimuksiin?

http://www.apa.org/topics/sexuality/index.aspx


Valivali  3

Kochta-Kalleinen -pariskunnan perustama valituskuoro http://www.ykon.org/kochta-kalleinen/complaintschoir.html sai kansainvälisen suosion (kiitos youtuben!) ja vastaavia lauluryhmiä on perustettu ympäri maailman. Kuorot siis kokoavat yhteen ihmisiä, joilla on valituksen aiheita ja halua laulaa kimpassa. Psykologi Guy Winch kirjoittaa Psychology.todayssä, että ryhmässä käniseminen on hyödytöntä, vaikka kuorosta lähtisi kuinka kaunis ääni.

http://www.psychologytoday.com/blog/the-squeaky-wheel/201101/what-complaints-choirs-tell-us-about-our-complaining-psychology

Winch väittää, että nykyvalittajat ovat hampaattomia. Valittamisen psykologia on rapautunut, koska kuorolaulu ei johda mihinkään. Valittajien pitäisi mennä laulamaan jonnekin, missä asioille voidaan tehdä jotakin. Ihmisten ei pidä kitistä kotona, torilla tai kuorosalissa, vaan mennä eduskuntatalon portaille tai kaupungintalon edustalle, Winch vinkkaa. (Ja mitenkäs tällä on ollut Suomessa vaikutusta mihinkään?)

Tavoitan ajatuksen. Minulla oli aiemmin sellainen työpaikka, jossa kokoonnuttiin sännöllisesti pitkiin palavereihin, joissa valitettiin oikein kunnolla. Ihmiset sanoivat suorat sanat ja joku vähän itkikin. Paltsut tihenivät ja venyivät ja muuttuivat yhä henkilökohtaisemmiksi. Lopulta käsiteltävät asiat eivät enää liittyneet varsinaisesti työntekoon. Ongelmat eivät ratkenneet valittamalla. Olisi tarvittu toimintaa ja päätöksiä.

Winch siis kaipaa aitoja muutoksia, eikä pelkkää valitusta. Psykologina hänen pitäisi tietää, että yllättävän monelle ihmiselle jatkuva valittaminen riittää. Ei heistä tule onnellisia, mutta hetkellinen mielen kevennys pelastaa loppupäivän.