Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on halu.

Himokas nainen pelottaa miestä  15

Tuoreen parisuhteen kehitystä on aiemmin tutkittu erilaisten sitoutumistyylien pohjalta. On huomattu, että kiintymys vaikuttaa ihmisten seksuaalisuuteen. Israelilaistutkijoiden ryhmä halusi selvittää, miten asia toimii toisinpäin.

Vähentävätkö seksuaalinen halukkuus ja emotionaalinen läheisyys orastavan parisuhteen kiintymykseen liittyvää epävarmuutta?

62 juuri deittailun aloittanutta paria osallistui kahdeksan kuukautta kestävään tutkimukseen, jossa pariskuntia tarkkailtiin ja tutkittiin kolmeen otteeseen. Ensimmäisellä tutkimuskerralla parit keskustelivat suhteensa seksistä ja tutkijat tarkkailivat heidän seksuaalisen halukkuutensa ja emotionaalisen läheisyytensä määrää.

Tutkittavien kyseiseen uuteen suhteeseen liittyvää kiintymysahdistusta ja välttelyä selvitettiin joka tutkimuskerralla. Tulokset erosivat sukupuolen mukaan.

Miesten osoittama seksuaalinen halukkuus kumppania kohtaan ennusti sekä miesten että naisten suhteeseen liittyvien epävarmuustekijöiden vähenemistä. Ts. se että mies tuntee voimakasta halua naisystäväänsä kohtaan vahvistaa molempien mielestä parisuhdetta.

Sen sijaan naisen selvä seksuaalinen halukkuus miesystävää kohtaan esti miehen epävarmuuden vähenemistä, eli piti miehen varpaillaan parisuhteessa. Naisen osoittama läheisyys sai miehen suhteeseen liittyvän epävarmuuden vähenemään.

Nainen näyttäisi kiintyvän mieheen seksin perusteella, ja mies näyttää varmistuvan naisestaan, kun tämä on sitoutunut tunnetasolla. Voiko tämä olla totta?

Moran Mizrahi, Gilad Hirschberger, Mario Mikulincer, Ohad Szepsenwol and Gurit E. Birnbaum: Reassuring sex: Can sexual desire and intimacy reduce relationship-specific attachment insecurities? European Journal of Social Psychology, June 2016.


Suomalaismiehet elävät yhä puutteessa  2

Miesten haluttomuudesta puhutaan aiempaa enemmän, mutta todellisena ilmiönä se on edelleen paljon harvinaisempaa kuin naisten haluttomuus. Oikeasti suurin osa suomalaismiehistä ei saa seksiä niin usein kuin haluaisi.

Osmo Kontulan johtama FINSEX 2015 -tutkimus valaisee suomalaisparien haluja. Yli 2 000 parilta kysyttiin kumpi haluaa suhteessa useammin seksuaalista kanssakäymistä. Yli puolet pariskunnista oli sellaisia, jossa mies haluaa seksiä naista useammin. Nainen oli useammin seksiä haluava 15 prosentissa parisuhteista.

Vain noin 30 prosenttia pareista haluaa yhtä paljon. Enemmistö parisuhteessa olevista ei siis ole tyytyväisiä seksin määrään!

(Tutkimustiedon valossa näin on tainnut olla aina. Miehet haluavat keskimäärin useammin kuin naiset. Onko tälle olemassa jokin hyvä syy? Evoluutiopsykologit keksivät varmaan hyvän selityksen. Naisen täytyy olla vähän kranttu taatakseen lapselleen hyvät geenit ja hyvät olosuhteet.)

Kontulan mukaan yhdyntää useammin haluava osapuoli on harvoin tyytyväinen seksin määrään parisuhteessaan. Kumppania useammin haluavista miehistä oli yhdyntämäärää sopivana pitäviä vain viidennes ja puutteessa elävistä naisista vieläkin harvempi, vain kymmenen prosenttia piti saamansa seksin määrää riittävänä. Tyytymättömyys on siis hyvin yleistä enemmän haluavien joukossa.

Sen sijaan monet kumppaniaan harvemmin halua tuntevat porskuttavat suhteellisen tyytyväisinä elämässään eteenpäin. Osa naisista koki miehen runsaat halut epätoivottuina. Noin kymmenes kumppaniaan harvemmin haluavista naisista koki yhdyntämäärät liiallisiksi. Tuloksesta voinee lukea, että osa runsaasti haluavista miehistä painostaa vaimonsa harrastamaan seksiä useammin kuin mitä hänelle sopisi.

Miten saada suomalaisten halut kohtaamaan? Kuinka paljon halujen kohtaamattomuudesta on haittaa ihmisille?

FINSEX halu. Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset. Vaestoliitto.fi

Huhtikuun Tietovuoto. Miehet haluavat seksiä useammin kuin naiset. Vaestoliitto.fi. 5.4.2016


Kumppani vaan lihoo  16

Suurin osa suomalaisista on parisuhteessa ihmisen kanssa, joka on hieman pyöreä, ja joka todennäköisesti on jo lihonnut suhteen aikana tai tulee keräämään massaa lähivuosina. Miten tämä vaikuttaa parisuhteeseen?

Miehiä pidetään ainakin heterosuhteessa esteettisyyttä enemmän arvostavana osapuolena (vaikka naiset nauravat tälle, viitaten miesten vaatetukseen, omaan ulkonäköön, sisustusmakuun jne.).

Miehet kuitenkin arvostavat naiskauneutta. Sille löytyy kaikenlaisia evoluutiopsykologisia selityksiä, kuten se, että sopivan painoiset kurvikkaat ja kauniit naiset ovat muita terveempiä ja älykkäämpiä, ja saavat kauniimpia ja älykkäämpiä lapsia.

Miehet haluavat harrastaa seksiä kauniiden naisten kanssa, koska viehättävät naiset herättävät miehessä seksuaalisia haluja. Tämä itsestään selvä idiotismilta vaikuttava kehäpäätelmä on kuitenkin käytännössä totta. Kun oma kumppani ei enää vastaa kauneusihannetta ollenkaan, mitä siitä seuraa? Haluaako häntä vielä?

Seksuaalinen halukkuus on monimutkainen asia, johon fyysiset ominaisuudet saattavat vaikuttaa yhä vähemmän silloin, kun ollaan pitkässä parisuhteessa. Tutun ihmisen näkee eri tavalla kuin vieraan. Läheisen lihomista tai vanhemista ei välttämättä ”näe”, jos edelleen rakastaa toista syvästi. Monet vanhukset ovat kertoneet näkevänsä puolisonsa nuorena tyttönä tai poikana. He tunnistavat toisen hymyn takaa kumppanin koko hienon elämän.

Kaikki eivät tähän kuitenkaan pysty. Oman kumppanin kilot, arvet ja rypyt alkavat ahdistaa tai ällöttää.

Haastattelin Suhdeklinikan pornoa ja parisuhdetta käsittelevää artikkelia varten perheneuvoja Päivi Stelin-Valkamaa. Hän sanoi mm. näin: ”Jos kumpi tahansa puolisoista ei ole tyytyväinen kumppaninsa ulkoiseen olemukseen, se on isompi asia. Kuinka paljon asia kuuluu toiselle? Äkkiseltään tuntuu, että se on oma asia, miltä näyttää, mutta jos kumppani lihoo vaikka 30 kiloa, miten sen sanoo nätisti toiselle?”. Niin miten?

Rivien välistä olen ollut lukevinani useammankin parineuvojan huolen. Ihmiset kärsivät kumppaninsa lihomisesta, mutta sitä ei saisi sanoa ääneen, koska se on epäkohteliasta, epämiellyttävää, ja puuttumista toisen yksityisasiaan. Lisäksi se on pinnallista ja pikkumaista ja itsekeskeistä. Vai onko?

Miten lihominen vaikuttaa ihmisen elämäntapaan ja aktiivisuuteen?

Miten ulkonäön muuttuminen ja lihominen vaikuttaa ihmiseen itseensä? Monet lihavat kokevat itsensä rumaksi, ja yrittävät peitellä kilojaan kaavuilla ja mustalla kankaalla. Itseinhon vallassa oleva ihminen koetaan harvemmin viehättäväksi.

Entä miten muiden ihmisten suhtautuminen vaikuttaa asiaan? Näkeekö oman kumppaninsa muiden, ehkä julmin, silmin?

Ovatko lihavat ihmiset leppoisia, suvaitsevaisia ja iloisia? Vai ovatko he kyllästyneitä, masentuneita, katkeria tai vihamielisiä? Ovatko he luovuttaneet? Vai nauttivatko he vain elämän ihanista antimista, kuten hyvistä juomista ja herkullisesta ruoasta?

Mielestäni ihmisen silmä tottuu näkemäänsä. Suurin osa aikuisista on terveysviranomaisten mielestä vähintään hieman pulleita. Kun hoikkia ihmisiä näkee aika harvoin, alkaa pitää tanakkuutta normina. Osalla ihmisistä kilot myös kertyvät viehättävästi ns. oikeisiin paikkoihin.

Varsinaisessa merkittävässä lihavuudessa yksi ongelma parisuhteen kannalta on ehkä runsaan ylipainon aiheuttama sukupuolettomuus.

Oikein lihava mies on epämiehekäs, koska hänellä on liikaa ”naisellisia” pyöreitä muotoja, eikä hän enää vaikuta voimakkaalta ja aktiiviselta, miesihanteen mukaiselta mieheltä. Miehellä runsas rasvakudos tuottaa estrogeeniä. Testosteronin tuotanto heikkenee.

Vain laihat naiset tulevat lihoessaan naisellisemmiksi. Kun feminiininen pyöreys lisääntyy merkittäväksi ylipainoksi, alkaa nainen muistuttaa sukupuoletonta olentoa. Vyötärön mukana naisellisuus katoaa, hormonitasapaino muuttuu epäedulliseksi, ja naisen keho alkaa saada jopa miehekkäitä ominaisuuksia.

Jos unohtaisi terveysfasismin (vaikka tosiasia on, ettei terveellistä ruokaa syövä ja riittävästi liikkuva ihminen hevin pysty lihomaan merkittävän ylipainoiseksi) ja keskittyisi rakkauteen. Jos rakastaisi itseään niin paljon, että pitäisi itsestään ja kehostaan hyvää huolta loppuun asti. Eikö se olisi paras rakkaudenosoitus myös toiselle?

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00046

http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91379&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=


K18 rakkaustutkimus  9

Haluatko osallistua rakkauden mysteerin selvittämiseen? Brittiläinen Durhamin yliopisto tutkii rakkautta tieteellisesti: halua, romantiikkaa ja kiintymystä, ja sitä miten nämä liittyvät toisiinsa. Tutkimus on kansainvälinen, joten suomalaistenkin kannattaa osallistua, jottei angloamerikkalainen käsitys pääse määräämään rakkauden luonnetta. Rakkausasiantuntijoilta vaaditaan täysi-ikäisyyttä.

Kyselyyn menee alle vartti ja voit lopettaa vastailun koska tahansa:

http://psychology.dur.ac.uk:82/relationships2011/relationships2011.html

Durhamin yliopiston psykologian ja antropologian tutkijat etsivät vastauksia rakkauden syntyyn ja olemukseen. Tutkijat eivät esimerkiksi vielä tiedä, onko romanttinen rakkaus mahdollista ilman seksuaalista halua tai missä vaiheessa kiintymys ja sitoumukset astuvat peliin.

Tutkimuksen tulosten pitäisi auttaa ymmärtämään, onko ihminen luonnostaan pariutuvaa lajia, ja jos on, pariudummeko iäksi vai vain siksi aikaa, että lapset saadaan kasvatettua alkuun. Tutkijat haluavat löytää rakkauden liimat ja selvittää onko yhdessäpitävillä tekijöillä sukupuolieroja.

Romantiikka tuntuu selittämättömältä mystiseltä ilmiöltä, mutta romanttisia tarinoita esiintyy kautta maailman. Durhamin yliopiston psykologian professori Anne Campbell arvelee että romantiikan tarkoitus on saada partnerit kohdistamaan seksuaaliset halunsa yhteen ja samaan kumppaniin. Kaksi aivoissa vaikuttavaa neurokemikaalia näyttää sekaantuneen rakkauteen: dopamiini, joka on yhteydessä mielihyvään ja oksitosiini, joka liittää ihmisen toiseen. Hormonien pitoisuus nousee yksiavioisten lajien aivoissa seksuaalisen kanssakäymisen aikana. Campbellin mukaan koktaili saa tuntemaan romanttista rakkautta.

Durham University News 3.10.2011


Reino Nordinin pakarat  3

Keski-ikäinen nainen, joka ei saa, salillinen naisia ja muutama puolipelästynyt aviomies. Anna-Leena Härkösen Ei kiitos -romaanin näyttämösovitus Hämeenlinnan kaupunginteatterissa jatkaa ilmiöstä, jota ei seksitutkijoiden mukaan edes ole olemassa.

Eihän nainen voi olla puutteessa.

Ydinstoori vatvoo torjutun naisen (Katariina Kuisma) tunteita ja eläimelliseksi kasvavaa himoa. Kahden akateemisen avioliitto on imetty tyhjiin. Naisen halut ovat tallella, mutta mies (Lasse Sandberg) nököttää nalle-verkkareissa pelaamassa tietsikalla. Nainen yrittää liikuttavalla tarmolla vietellä miehensä siinä onnistumatta.

Teinitytär lähtee kielikurssille ja opettajaparin pitkä kesä alkaa. Käydään etelässä. Seuraa katsojan aliarviointiosuus (rasismi, drinksut, kanariankliseet). Liisa Peltonen esittää mainion roolikimaran.

(Sama) näyttelijä lataa ”totuuden” miehistä vaimon parhaan ystävättären roolissa. Nämä mieskäsitykset eivät ole raikkaita.

Loma ei saa mieheen ryhtiä. Pari etääntyy toisistaan.

Rouvan saksan kesäkurssille tulee pelastus: leffamies (Reino Nordin). Viimein kunnon seksiä! Stadin reiska on loistovalinta rooliin. Vastanäyttelijät vetävät pokkana intiimit kohtaukset: tiivis hissikohtaus, jossa naisen on virtsattava eväspurkkiinsa, kitaransoittotuokio, naimakohtaukset (tyylitellysti heijastettu meren aaltoina takaseinälle, hienoa lavastusta olisi voinut hyödyntää tehokkaammin).

RN on lavalla nakuna.

Nainen rakastuu kloppiin. Seuraa nöyryytyksiä. Lupsu välienselvittely puolison kanssa. Sovinto. Läheisyys omaan kultaan löytyy toisen kainalosta.

Bonukset:
Kesto: pari tuntia väliajalla.
Yleisö: Tätä ei Helsingin kaupunginteatterissa tapahdu: vieressä istunut nainen kysyy, olenko paikallinen. Pitäis löytää Otto-automaatti, että pääsee nakarille.