Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kommunikaatio.

Ensimmäinen seksikokemus  1

Ensimmäinen seksikokemus voi vaikuttaa myöhempään seksielämään. Suomessa ja muissa maissa on saatu tuloksia, joiden mukaan hyvin nuorena aloitettu seksi tai huonot kokemukset tuovat myöhemmin ongelmia seksielämään.

Uusimmassa Journal of Sexual Medicine -julkaisussa esitellään tuoretta tutkimusta, jossa asiaa on selvitetty 17-21 -vuotiailta opiskelija-asuntolassa asuvilta opiskelijoilta sekä 25-35 -vuotiailta aikuisilta.

Päätulokset myötäilevät aiempaa tutkimusta. Jos vastaaja kuvaili ensimmäistä seksikokemustaan emotionaalisesti negatiiviseksi, ennusti se useimpia myöhempiä seksuaalielämän ongelmia.

Ei-vakkari suhde ensimmäisellä kerralla ennusti myöhempiä kommunikaatio-ongelmia ja tyytymättömyyttä seksiin.

Nuorena aloitettu seksi oli yhteydessä negatiivisiin arvioihin seksistä ja vaikeuksiin solmia pysyvää parisuhdetta, mikä taas epäsuorasti ennusti myöhempiä lukuisia seksiongelmia.

Tutkija Charlene Rapsey painottaa kuitenkin lisätutkimuksen tarvetta. Seksin aloitusikä ei välttämättä ole ratkaiseva tekijä, vaan ennemminkin ensimmäisen kerran kokemukset ja koko tapahtumaympäristö vaativat lisäselvityksiä. Onko mahdollista kokea ihanaa ja hyviä kokemuksia ja fiiliksiä tuovaa ensiseksiä jo nuorena?

Rapsey, C. M. (2014), Age, Quality, and Context of First Sex. Associations With Sexual Difficulties. Journal of Sexual Medicine, 11: 2873-2881. doi 10 1111/jsm. 12690


Mene toisen mieleen  12

Parisuhteen alussa ihastuminen ja rakkaus korvaavat toisen tuntemisen. Alun huuman jälkeen suhteen jatkaminen vaatii yleensä toiseen tutustumista.

Toisen kanssa eläminen voi tulla vaikeaksi, jos ei tunnista toisen ajatuksia, tunteita, tarpeita ja pelkoja.

Psykoterapeutti Teija Niemelän artikkelissa ”Toisen mielen ymmärtäminen parisuhteessa” (Kognitiivisen psykoterapian verkkolehti 2010, 7, (1), 48-70) kuvaillaan kahdeksan kerran pariterapian vaikutuksia parin tunneilmaisun kehittymiseen.

”Kanadalainen pariterapeutti ja professori Susan Johnson (2004) on kuvannut parisuhdetta yhteiseksi tanssiksi, prosessiksi ja matkaksi, joka johtaa vieraantuneisuudesta emotionaaliseen sitoutumiseen, puolustusasemasta ja itsen suojelusta avoimuuteen ja riskien ottamiseen sekä toisen pelkojen ja tarpeiden huomioimiseen. Tavoitteena on jatkuva parisuhdetanssi niin, että kumpikin pystyy aktiivisesti luomaan ja muokkaamaan tanssin kulkua. Jotta tanssi on sujuvaa, on ymmärrettävä toisen mieltä, hänen motiivejaan, ajatuksiaan ja tunteitaan eli käytettävä metakognitiivisia taitoja.”

Niemelän artikkelissa käydään lyhyesti läpi viime aikojen ns. mielen teorian tutkimukset.

Ihmisen on helpompi muodostaa tasapainoisia ja avoimia ihmissuhteita, jos hän ensin tutustuu omiin tunteisiinsa, ajatuksiinsa, tarpeisiinsa, haluihinsa ja pelkoihinsa.

Empatian tiedetään helpottavan ihmissuhteiden muodostamista ja ylläpitämistä. Todelliseen toisen tuntemiseen ei riitä pelkästään sen kuvitteleminen, miten itse reagoisi toisen tilanteessa, vaan on kyettävä tajuamaan, että muut ihmiset voivat samassa tilanteessa ajatella, tuntea ja reagoida aivan toisin kuin itse tekisi.

Niemelän artikkelin mukaan ihmisillä on varsin itsekeskeinen taipumus kuvitella, että muut ihmiset ajattelevat ja tuntevat samoin kuin minä. Tällainen harha johtaa tietysti ennen pitkää väärinkäsityksiin.

”Mitä vähemmän on tietoa toisen reaktiosta emotionaaliseen tilanteeseen, sitä enemmän joudutaan tekemään johtopäätöksiä oman kokemuksen perusteella. Siksi parisuhteessa on tärkeää koko ajan lisätä toisen ymmärrystä kertomalla omista tunteistaan ja tarpeistaan, muuten toinen tulkitsee niitä omasta näkökulmastaan”, kirjoittaa Niemelä.

Kumppanin syvällinen ymmärtäminen vaatii molempien osapuolien panostusta. Yhden on osattava tajuta toisen erilaisuus, toisen on annettava riittävästi informaatiota ymmärryksen lisäämiseksi, ja toisinpäin.

Pienen lapsen vanhempi joutuu vaistoamaan toisen tarpeet, tunteet ja mielialat kehon kielestä, vireystilasta, ääntelyistä ym. Aikuisten ihmisten välisessä suhteessa ei voi enää mököttää, ja kuvitella, että parin velvollisuutena on arvailla tarpeeni.

Rakkaus ei ole mikään velho, jolla on yliluonnollisia kykyjä. Jos suhde toimii todella hyvin, voi pieni vihje joskus riittää. Useimmiten on järkevää ja kohteliasta sanoa ihan selvällä verbaliikalla, mitä tarkoittaa. On kohtuutonta odottaa kumppanilta hyvää tarkoittavan rakastavan vanhemman ponnisteluja.

Aikuisen vahvuuksia ovatkin parhaassa tapauksessa kyky abstraktiiviseen ajatteluun ja kehittyneeseen kommunikaatioon.

Aina tiedon lisääminen ei johda mitenkään aiempaa suurempaan onneen. Joskus tieto lisää tuskaa. Näin on myös parisuhteessa. Jos rehellisyys tuo kumppanin tietoon epämiellyttäviä asioita parisuhteesta, on edessä asioiden työstäminen ja parantaminen, tai mahdollisesti jopa ero.

Kun parisuhteen perusasiat ovat kunnossa ja molemmilla on tahto rakastaa ja halu elää yhdessä, on syvällisemmästä toisen tuntemisesta iloa. Se myös vapauttaa molemmat elämään entistä itsenäisempää elämää.

Niemelä vertaa parisuhdetta tanssiin. Molemmat osallistuvat, molemmat antavat itsestään jotain, ja vastaanottavat toisen panoksen. Kun kommunikaatio sujuu hyvin (ja tarpeet kohtaavat), on tanssi parhaimmillaan nautinnollista ja sujuvaa.


Kehnoa parisuhdeviestintää  5

Nojaako jossain baaristiskiin mies, joka valittaa, ettei vaimo ymmärrä häntä? Mitä vieras nainen vastaa siihen? Itkeekö jossain nainen, joka hakee ymmärrystä ystäviltä, kun on ongelmia kotona? Mitä ystävät sanovat naiselle?

Kokemus siitä, ettei toinen ymmärrä, on aivan ydinongelma toimimattomassa parisuhteessa.

Kaarina Määttä ja Anu-Liisa Turunen tutkivat parien puhetta ja havaitsivat pienen sukupuolieron: naisille kysyminen voi olla tapa ylläpitää keskustelua, miehille se on yleensä keino saada informaatiota.

Vaikka tunnepidättyvyys on ollut tyypillisesti miehinen ominaisuus, tutkimukset osoittavat, että parisuhteessaan onnelliset miehet ovat avoimia. Ja tyytyväiset naiset osaavat ennustaa parhaiten, onko toinen tulkinnut viestin oikein. Erityisen huonoja tulkitsijoita ovat tyytymättömät miehet.

Hyvässä suhteessa näyttää olevan itseään ruokkivia puolia: osataan, halutaan ja ymmärretään. Tulkitaan asiat myönteisesti.

Määttä esittelee kirjassaan Kestävä parisuhde kolme erilaista parisuhteen kommunikointivaikeutta:

ILMAISUVAIKEUDET

Ihmisillä voi olla kyvyttömyyttä ilmaista negatiivisia tunteita, tai yleinen kyvyttömyys ilmaista mitään tunteita, tai kyvyttömyyttä ilmaista selvästi mitä he haluavat ja tarvitsevat.

Samaan aikaan ihmiset luovat odotuksia toisen tunteista, ajatuksista ja suunnitelmista, ja unohtavat varmistaa oletusten paikkansapitävyyden.

Ihmiset eivät osoita tarpeeksi kiintymystä, ja sanovat asioita ajattelematta, että ne loukkaavat toista.

Sanotaan typerästi, tai kiusoitellaan toista sopimattomaan aikaan.

Odotetaan voimakkaampaa romanttisuutta ja petytään.

Ei paneuduta puheen sisältöön riittävästi.

Hermostutaan toisen jostakin tavasta, joka alkaa haitata kommunikaatiota, eikä pystytä keskittymään itse aiheeseen.

Yhteistä aikaa on liian vähän.

Ei puhuta juuri ollenkaan.

VASTAAMISVAIKEUDET

Ei vastata pyyntöihin.

Ei oteta huomioon toisen näkökulmaa.

Ei hyväksytä toisen mielipiteitä tai tunteita.

Ei huomioida toista.

KOMMUNIKOINTIVAIKEUDET RISTIRIITATILANTEISSA

Ollaan liian usein erimielisiä. Miksi?

Järkytytään tai häiriinnytään merkityksettömistä asioista.

Puretaan turhautuneisuus toiseen.

Syytetään kumppania vastoinkäymisistä.

Korotetaan ääntä.

Poistutaan tai vetäydytään.

Riidellään vailla logiikkaa ja rationaalisuutta, tai korostetaan niitä liikaa.

Kaikki parit riitelevät, mutta osa pareista osaa riidellä niin hienosti ja taitavasti, ettei pahoja vaurioita pääse syntymään. Suhdeklinikan riitely-artikkelissa käsitellään riitelyä ja esitellään joitakin ratkaisukeinoja:

http://www.city.fi/blogit/suhdeklinikka/riitely+kuuluu+parisuhteeseen/126822

Määtän mukaan parin kyky selvittää ristiriidat on ratkaisevan tärkeä taito parisuhteen jatkumisen kannalta. Ongelmat voivat yhdistää ihmisiä ja lujittaa suhdetta, tai ne voivat kaataa sen. Ongelmien varsinainen vakavuus ei läheskään aina ole ratkaisevaa, vaan tärkeintä on halu ja kyky selvittää asiat ja tahto jatkaa yhdessä eteenpäin.


Huono suhde sairastuttaa  15

Kehno parisuhde jäytää terveyttä. Onnettomassa suhteessa olevat jopa kuolevat neljä vuotta nuorempina kuin muut.

Rakkaudessa pettyminen särkee ihan oikeastikin sydämen. Onnettomassa liitossa olevien naisten on todettu kärsivän muita enemmän sydänsairauksista. Jos mies osoittaa säännöllisesti halveksuntaa vaimolleen, tämä kärsii tavallista useammin myös infektiotaudeista.

Kumppanin halveksuvat ilmeet nostavat tutkimusten mukaan toisen pulssia kaksi-kolme lyöntiä minuutissa. Pitkään jatkuessaan tällainen ilmehtiminen aiheuttaa sairastavuutta.

Huono suhde nostaa sekä naisen että miehen verenpainetta ja stressitasoa. Erimielisyys pitää adrenaaliarvot ja sykkeen koholla. Ahdistus lisääntyy.

Miehen sydänlihas tuottaa adrenaliinia nopeammalla voimalla kuin naisen, ja mies palautuu stressitilanteesta naista hitaammin. Nainen saattaa olla jo leppynyt riidan jälkeen, kun miehellä on vielä fyysisesti kurja olo.

Onnettomien parien negatiivinen latausvääristymä aiheuttaa kommunikaatioon katkeruuden kierteen. Pahimmassa tapauksessa kaikki, mitä toinen sanoo tai tekee, pahentaa tilannetta entisestään.

Onnettomat naiset ovat kaikista negatiivisimpia. Riidan aihe unohtuu, mutta katkeruus kasvaa. Naiset motkottavat, miehet sulkeutuvat. Miehen vetäytyminen saa naisen valittamaan vielä enemmän. Kierre on vaikea katkaista.

Suhdetta ei pitäisi alun alkaenkaan päästää niin huonoon tilaan, että yhdessäolo vain ahdistaa. Jos näin on kuitenkin jo päässyt käymään, on aika tarttua ongelmaan heti ja etsiä apua. Jos suhteen pelastaminen ei enää kiinnosta, lähde pois – ja vapauta molemmat korjaamaan omia riekaleitaan omilla tahoillaan.

Kaarina Määttä: Kestävä parisuhde.

Lisää aiheesta:

http://www.rakkaudeksi.fi/artikkelit/parisuhde/terveyden-t%C3%A4hden

http://www.iltalehti.fi/suhteet/200601193978162_su.shtml


Seksipuheita  1

Puhutko kumppanisi kanssa seksistä? Oletko huomannut seksipuheilla olevan yhteyttä muuhun parisuhde-elämään?

Luin erilaisia alan asiantuntijoiden kirjoituksia. Suomessa seksologit ja parineuvojat kehottavat usein puhumaan omista (seksi)toiveista ääneen. Kerro mitä toivot, kerro mistä pidät ja niin edelleen.

Lueskelin myös amerikkalaisia psyko-alan lehtiä. Siellä päiviteltiin, miten vähän me (jopa pitkissä suhteissa) tiedämme toistemme toiveista ja fantasioista. Jostain syystä seksi on intiimissäkin suhteessa salainen mystinen alue.

Ehkä toiveiden verbalisoiminen (tai miksei niiden näyttäminen tai ohjaaminen nonverbaalistikin) auttaa onneen. Jotain voi jättää hämärän kaapujen alle haaveiltavaksi.

Maailma on täynnä seksi- ja pornoviestintää, mutta monet ihmiset harrastavat ihan oikeaa seksiä toisen ihmisen kanssa yhä harvemmin.

Jos seksipuheessamme on jotakin laadullisesti väärää?

Löysin myös tieteellisen tutkimuksen verbaalisesta seksiviestinnästä ja avio-onnesta. Jon A. Hess ja Tina A. Coffelt tutkivat avioparien käyttämää seksiterminologiaa ja avioliiton ominaisuuksia.

Kyselytutkimuksessa selvisi, että pariskunnat puhuvat seksistä mm. kliinisin termein, slangilla ja yleiskielellä. Kielenkäytöllä näytti olevan selvä yhteys parisuhdetyytyväisyyteen, suhteen läheisyyteen ja siihen, kuinka tyytyväisiä kumppanit olivat liiton seksikommunikaatioon.

Seksipuhe korreloi, varsinkin slangin osalta, tyytyväisyyden ja läheisyyden kanssa. Erityisen voimakas yhteys oli naisten kohdalla.

Tietysti voi olla, että tyytyväiset parit, joilla on läheinen suhde ja hyvä seksielämä, uskaltavat puhua enemmän seksistä. (Huonossa suhteessa ei ehkä kannata alkaa yhtäkkiä toitottaa hirveää pornosanastoa kumppanille erotiikan toivossa.)

Suomessakin seksologit ovat tähän suuntaan vihjailleet. Seksistä nauttivat parit kehittelevät ihan omaakin sanastoa ja hassuja hellittelynimiä toisilleen ja sukuelimilleen.

Miltä kuulostaa? Puhutko kumppanin kanssa seksislangia? Onko oma suhteesi täynnä läheisyyttä ja hyvää seksiä?

Sossu-ukkelin viisi vinkkiä seksikommunikaatioon:
http://www.psychologytoday.com/blog/fixing-families/201308/five-ways-communicate-about-sex

Hess & Coffelt: Verbal Communication about Sex in Marriage: Patterns of Language Use and Its Connection with Relational Outcomes. Journal of Sex Research. Volume 49, Issue 6, 2012.


Hylätyt miehet  52

Eroja käsitellään useimmiten naisten näkökulmasta. Naiset kirjoittavat, tutkivat ja tulkitsevat. Jari Koskela tarkasteli väitöksessään eroa miesten kokemana.

Aiemmassa parisuhdetutkimuksessa on selvitetty ristiriitojen ja eron syitä.

”Suomalaisissa perheissä ehkä eniten ristiriitoja aiheutuu lasten kasvatuksesta, kotitöistä ja rahan käytöstä. Nämä riidat kuitenkin harvemmin johtavat avioeroon. Useimmiten eron syynä on, että puoliso tai puolisot kärsivät rakkauden ja läheisyyden puutteesta, ja että heillä on vaikeuksia selvittää erimielisyyksiään eikä parisuhteen hoitamiselle ja keskusteluille tahdo löytyä yhteistä aikaa.”

Koskelan mukaan naiset odottavat parisuhteen laadulta aiempaa enemmän.

”Yleisin yksittäinen avioeron syy on sekä naisten että miesten uskottomuus, johon liittyy usein myös päihteiden käyttöä. Tämänkaltainen käyttäytyminen johtaa helposti rakkauden loppumiseen.”

Silti Koskelan mielestä mikään yksittäinen syy harvoin johtaa suoraan eroon. Ero on pitkä prosessi ja useimmat parit yrittävät monia eri keinoja liiton pelastamiseksi. Ero on viimeinen vaihtoehto.

”Sukupuolielämän ongelmat, toisin kuin on oletettu, eivät ole eroon johtavista syistä keskeisimpiä. Suurempi merkitys on sillä, että puolisoilla on ollut epärealistisia odotuksia toisen suhteen, jolloin liitto voi päättyä lyhyeen.”

Koskela neuvoo ihmisiä tutustumaan kumppaniin paremmin ennen sitoutumista. Eikö suurin osa ihmisistä teekin juuri näin? Seurustelee eri ihmisten kanssa? Asuu ensin avoliitossa ja ehkä myöhemmin avioituu.

Koskelan mukaan avioliitto pysyy koossa vain jos molemmat niin haluavat. Uskonto tai moraali eivät tuo enää paineita pysyä yhdessä. Koskelan väitöstutkimuksessa korostuu avioliiton merkitys tunnesuhteena. Avioliiton tulee olla elämyksellinen, palkitseva ja virikkeellinen. Vaikka ulkoiset puitteet, kuten talous, olisivat kunnossa, ei avioliittoa yritetä pitää koossa.

Vaikka uskollisuutta vaaditaan Suomessa yhä tiukemmin (ainakin Osmo Kontulan mukaan), ei uskottomuus välttämättä johda eroon. Koskelan tutkimuksessa vaimon tai oma uskottomuus ei ole häirinnyt miehiä niin paljon, että he olisivat halunneet erota.

Koskelan mukaan miehet ovat olleet yllättyneitä siitä, että vaimo haluaa erota. Miehet ovat kokeneet liiton riittävän hyväksi. Tunnesuhteen väljähtyminen on johtanut uskottomuuteen ja myöhemmin (naisten aloitteesta) eroon. Tutkijan mukaan miehet eivät ole tajunneet, että pelkkä tasainen ja turvallinen elämä ei ole riittänyt vaimolle.

”He luulevat olevansa hyviä aviomiehiä myös puolisoidensa mielestä.”

”Puolisoiden ajatukset hyvästä avioliitosta eivät näytä kohdanneen toisiaan. Ehkä yhteinen aika ja sen myötä mahdollisesti parantunut kommunikointi puolisoiden kesken olisi voinut muuttaa tilanteen. Naiset selvästikin odottavat liitoltaan enemmän yhteistä aikaa ja yhdessä koettuja elämyksiä, kun miehille liiton aineellinen puoli, miehen elättäjän rooli, vaikuttaa ensisijaiselta.”

Miehet ovat olleet yllättyneitä, kun raha ei ratkaisekaan kaikkia ongelmia ja tarpeita. Intensiivinen paneutuminen työelämään näyttää ajavan vaimon vieraaseen syliin.

Koskelan mukaan runsaskaan tilipussi ei näytä pitävän liittoa koossa.

Tässä aineistossa käsitys naisesta pesänrakentajana ja lasten vuoksi uhrautujana ei pidä paikkaansa. Naiset hakevat eroa ja hajottavat perheen. Miehet yrittävät pitää liittoa kasassa ja antavat uskottomuudenkin anteeksi.

Koskelan mukaan miehet eivät ole ymmärtäneet kommunikaation tärkeyttä avioliitossa. Vaimon tyytymättömyys tulee yllätyksenä.

Tutkija kysyykin, ilmentääkö tapausaineisto yleisempää kulttuurista muutosta parisuhteessa. Etenkin miesten puutteelliset sosiaaliset valmiudet joutuvat koetukselle. Liittojen kommunikaatiossa on jotakin pahasti vialla, jos ei parisuhteen perusteista päästä yhteisymmärrykseen, eikä asioista edes kunnolla keskustella ennen eroa.

Miesten mielestä erosta toipuminen on yksityisasia. Miehet saavat kuitenkin kavereiltaan tukea. Joskus majapaikan, joskus jopa työpaikan.

Miehillä pahimmat ongelmat eron jälkeen liittyvät lasten huoltajuuteen. Talous ei pääsääntöisesti ole ongelma. Tutkimus vahvistaa kansainvälistäkin trendiä miesten naisia paremmasta taloudellisesta asemasta eron jälkeen. Hyvä talous on erosta selviytymistä tukeva tekijä.

Hyvä suhde lapsiin on keskeinen voimavara erosta selviytymisessä. Tutkimuksen mukaan Suomessa yleinen ilmapiiri on tasa-arvon ja yhteishuoltajuuden kannalla, mutta sosiaalitoimen ja oikeustoimen asenneilmapiiri ja päätökset laahaavat menneisyydessä.

Joidenkin miesten nihkeä into tavata äidin kanssa asuvia lapsia saattaa johtua miehen nöyryyttäväksi ja hankalaksi kokemasta tapaamissysteemistä. Miehellä ei ole valtaa ja valmiuksia säätää omien lastensa kanssa seurustelua mieleiseksi.

Miehet eivät halua hakea ammattiapua eron jälkeen. Sitä pidetään vieraana ja epämiehekkäänä. Miehet näyttävät kuitenkin tutkimuksen valossa tarvitsevan ulkopuolista apua naisia enemmän.

Miehet solmivat nopeasti eron jälkeen uusia suhteita. Runsaat sukupuolisuhteet tuovat lohtua ja ikään kuin varmistavat kelpaavuuden parisuhdemarkkinoilla. Eronneet miehet eivät juurikaan näytä menettävän markkina-asemia.

Ovatko tulokset itsestään selviä vai löytyikö yllätyksiä?

Jari Koskela: Avioero suomalaisen miehen kokemana. Ero ja erosta toipuminen prosessina. Väitöstutkimus. Itä-Suomen yliopisto. 2012.