Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on Helsinki.

Urbaanisti yksin  1

Yksin asuminen ja yksinäisyys kietoutuvat puheessa usein yhteen, vaikka kaikki yksinasuvat eivät tunne itseään erityisen yksinäisiksi. Yhteisöllisyydestä puhutaan paljon, mutta yksin oleminen ja itsekseen viihtyminen ovat lisääntyneet.

Tilastokeskuksen 2014 ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaiset viettävät aiempaa useammin aikaa yksin. Myös perheissä ihmiset puuhastelevat itsekseen, etenkin tietokoneiden ja mobiililaitteiden kanssa.

Yksin vietetty aika on lisääntynyt erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa vietetään päivässä seitsemän tuntia yksin. Miehet ovat naisia useammin itsekseen. Naiset ovat vähentäneet perheen kanssa vietettyä aikaa, ja nyt pk-seudun naiset ja miehet viettävät perheen kanssa yhtä paljon aikaa. Maaseudun naiset omistautuvat edelleen miehiä enemmän perheelleen.

Helsingin kaupungin tietokeskus on julkaissut tänä vuonna Yksin kaupungissa -tietokirjan, johon on koottu aihepiirin tutkimustietoa. Yksinäisyyden kokemukset raastavat kaikkia, myös parisuhteessa eläviä. Yksin asuvat kokevat tilastollisesti enemmän yksinäisyyttä kuin kaksin tai perheen kanssa asuvat, mutta urbaani yksineläminen ei ole pelkkää kärsimystä.

Urbanisaatio- ja modernisaatiokehitys mahdollistui kaupungistumisen myötä. Ihmiset eivät enää olleet sidottuja tiukan yhteisön normeihin. Pikkupaikkakuntien tiukkikset rajoittivat uskonnon, seksin, suvun, perinteen ja pelkän ilkeyden varjolla toisten elämää. Kaupunkeihin karanneet yksilöt saattoivat aloittaa uuden, erilaisen elämäntavan suhteellisen anonyymisti, koska suuremmassa ja heterogeenisemmässä porukassa ketään ei kiinnostanut rajoittaa muita turhaan.

Naisten mahdollisuus opiskeluun, työhön, yksin asumiseen ja oman kehon määräämiseen on ollut suuri vallankumous.

Kommunikaation muuttuminen tarjoaa mahdollisuuden olla yhteydessä muihin, vaikka asuisi yksin. Kaupungeissa on paljon toimintaa sinkuille, eikä perhettä tai sukua välttämättä kaivata jokapäiväiseen elämään, jotkut eivät kaipaa ollenkaan.

Eliniän pidentyminen, pariutumisen myöhentyminen ja avioerot ovat myös lisänneet yksin asumista. Yhä useammat lesket ja eronneet eivät solmi uutta parisuhdetta.

Naiset asuvat miehiä useammin yksin nuorena ja vanhana. Suurin osa 35-44 -vuotiaista naisista asuu perheessä.

Helsingin asuntokunnista noin puolet on yksinasuvia. 1.1.2015 yksinasuvia oli 154 091. He muodostavat koko väestöstä noin neljänneksen ryhmän. Kolme neljäsosaa helsinkiläisistä asuu parisuhteessa tai perheessä.

Helsingin yksinasuvista reilu 60 prosenttia on naimattomia, vajaa neljännes on eronneita, joka kahdeksas on leski ja neljä prosenttia on naimisissa. Kaikki yksinasuvat eivät siis ole vapaita sinkkuja, vaan osa elää erillissuhteessa.

Tutkimusten mukaan yksinasuvilla on vahvat sosiaaliset verkostot kodin ulkopuolella. Koska muita tavatakseen on yleensä poistuttava kotoa, on hyvillä liikenneyhteyksillä ja palveluilla tärkeä rooli myös yksinasuvien asumisvalinnoissa.

Euroopassa on tehty tutkimuksia eri perhetyyppien asumispreferensseistä. Useimmat yksinasuvat ovat varsin urbaaneja ja asuvat mieluiten kaupungin keskustassa. Iäkkäämmät sinkut asuvat jonkin verran myös maaseututaajamissa. Osittain ilmiö johtuu leskien ja eronneiden jäämisestä perheen vanhaan kotiin. Nuoret aikuiset kaipaavat palveluiden ja tapahtumien ytimeen. Kaupunkien keskustoissa on myös tarjolla muita alueita enemmän pieniä asuntoja.

Yksinasuvia piinaavat korkeat asumiskustannukset. Kuitenkin aika iso osa jopa Helsingin keskustassa asuvista yksineläjistä tulee varsin hyvin toimeen. Keskusta on korkeasti koulutettujen ja hyvin ansaitsevien suosiossa. Yhä useammin yksinasuva hankkii itselleen ison asunnon.

Yksinasuvat saattavat priorisoida kantakaupunkia myös ajansäästön takia. Näppärät työmatkat, mahdollisuus autottomuuteen ja nopea pääsy harrastuksiin ja ystäviä tapaamaan voittavat jopa neliöiden määrän. Arkiaskareita ei voi jakaa kenenkään kanssa, joten keskustassa asuvan on helpompi selvitä kauppa- ym. reissuista nopeasti.

Vuonna 2014 yksinasuvia löytyi eniten Alppiharjusta ja Kalliosta, vähiten Östersundomista. Alppiharjussa yli puolet yli 20-vuotiaista asui yksin, kun Östersundomin peruspiirissä yli 20-vuotiaista asui yksin alle 10 prosenttia väestöstä. Kolmekymppisiä asuu paljon myös muualla kantakaupungissa, kuten Ullanlinnassa, Kampinmalmissa ja Töölössä.

Nuorten aikuisten absoluuttiset määrät ovat kasvaneet eniten Vuosaaressa, Herttoniemessä, Mellunkylässä ja Lauttasaaressa. Näille alueille on rakennettu paljon uusia asuntoja, ja yksinasuvien suosiossa olevia yksiöitä ja kaksioita.

Yksinasuvilla ihmisillä on keskimääräistä urbaanimmat elämänarvot. Kantakaupunki houkuttaa paitsi palveluiden, kahviloiden, ravintoloiden, työpaikkojen ja säpinän vuoksi myös väljemmän asenneilmapiirin takia. Naapurit eivät välitä kyttäillä sinkkujen elämää, ja erilaiset elämäntavat ovat sallitumpia kuin esimerkiksi pienillä paikkakunnilla.

Vaikka yksinasuvat asuvat yleensä pienemmissä asunnoissa kuin perheet, ei yksinasuvien keskimääräinen asumisväljyys ole mitenkään huono. Yksinasuvan kodin koko on keskimäärin 54,1 neliötä, kun muilla taas on käytössään vain 35,6 neliötä per henkilö.

Yksinasuvat asuisivat mieluiten kaksiossa. Vain alle kymmenen prosenttia kelpuuttaisi alle 40 neliön asunnon, jos saisivat itse valita mieluisan kokoisen kodin.

Helsingin lähiöiden yksinasuvista lähes 90 prosenttia asuu kerrostalossa, kun taas muista lähiöasukkaista lähes puolet asuu pientaloissa. Yksinasuvista myös useampi pitää kerrostaloa itselleen parhaiten sopivana asumismuotona. Halukkuus asua kerrostalossa kasvaa iän mukana. Eläkeläisistä selvä enemmistö arvostaa asumisen helppoutta.

Helsingin yksinasuvat arvostavat muita enemmän asumista keskustassa. Sisemmässä kantakaupungissa asuvista 75-80 prosenttia asuu mieleisellään alueella, esikaupungeissa asuvista kaksi kolmasosaa on tyytyväisiä.

Sinkut asuvat muita useammin vuokralla, vaikka he haluaisivat asua omistusasunnossa. Yllättäen kantakaupungin yksinasuvat eivät koe asumismenoja laitakaupungin sinkkuja kuormittavampina, vaikka asuminen keskustassa on kalliimpaa. Usein keskustan yksinasuvat ovat varakkaampia kuin lähiöiden sinkut.

Yksin asuvilla nuorilla on jonkin verran muita nuoria enemmän taloudellisia huolia, yksinäisyyttä ja muita ongelmia.

Valtakunnallisen Nuorisobarometrin (2015) mukaan vanhemmiltaan viimeisen puolen vuoden aikana taloudellista tukea oli saanut 63 prosenttia helsinkiläisnuorista. Muissa isoissa kaupungeissa 71 prosenttia nuorista oli saanut tukea kotoa.

Yksinasuvat nuoret naiset kokevat miehiä useammin yksinäisyyttä. Työttömät ovat yksinäisempiä kuin muut.

Yksinasuvien hyvinvointitutkimuksessa läheiset ihmissuhteet nousivat jopa perhesuhteita tärkeämmiksi. Terveys ja ympäristö ovat sinkuille tärkeitä. Fyysinen kunto ja itsensä tärkeäksi ja rakastetuksi tunteminen ovat myös tavoittelemisen arvoisia hyvinvointitekijöitä. Joka neljäs yksinasuva mies ei hyvinvointitutkimuksessa kokenut itseään rakastetuksi. Naisilla osuus oli 16 prosenttia.

Yksinasuvista 29 prosenttia on tyytymättömiä kulutusmahdollisuuksiinsa. Vähiten tyytyväisiä ollaan sukupuolielämään.

Helsingin yksinasuvat ovat vapaa-ajanviettotavoiltaan jonkin verran muita aktiivisempia ja suhteessa vähemmän perhekeskeisiä. Nuoret yksinasuvat ovat keskimäärin aktiivisempia kuin vanhat, ja kaikista aktiivisimpia ovat hyvätuloisimmat sinkut. Urbaaniin elämäntapaan kuuluu itselle tärkeiden ihmisten tapaaminen, harrastukset, ja ulkonäöstä ja tyylistä huolehtiminen. Naiset ovat hieman miehiä seurallisempia.

Aktiivisesti nettiä käyttävät ovat myös aktiivisempia tapaamaan ystäviään. Kaksi kolmasosaa netissä ystävien ja sukulaisten kanssa seurustelevista myös tapasi ihmisiä viikoittain livenä, kun taas nettiä harvemmin tai ei lainkaan käyttävistä vain vajaa puolet näki ihmisiä joka viikko.

Toisin kuin usein väitetään, somen suurkuluttajilla on muita laajemmat sosiaaliset verkostot ja he liikkuvat enemmän julkisissa tiloissa. Tiiviisti yhteyksiä pitävät ovat yleensä aktiivisia useilla eri tavoilla.

Yksin asuvista melko usein yksinäisiä on 19 prosenttia. Jatkuvasta yksinäisyydestä kärsii neljä prosenttia. Opiskelijat tuntevat enemmän yksinäisyyttä kuin työssäkäyvät. Vähiten yksinäisyyttä kokevat korkea-asteen tutkinnon suorittaneet.

Osa kaikista vähiten muita ihmisiä tapaavista yksinasuvista ei tunne lainkaan yksinäisyyttä. Heille yksin oleminen on oma valinta.

Neljällä viidestä yksinasuvasta on lähiomainen ja joka toisella on läheinen ystävä, joka välittää. Neljä prosenttia sanoo, ettei heillä ole ketään, joka välittää.

Eläkeläisten jatkuvasta napinasta huolimatta vähiten pienituloisia yksinasuvia on eläkeläisten joukossa (14,3 %), kun taas alle 25-vuotiaista sinkuista yli puolet on pienituloisia (54 %). Nuorten taloudellista epävarmuutta lisää entisestään tulojen epävarmuus. Pienituloinenkin eläkeläinen tietää rahan napsahtavan säännöllisesti tilille. Erityisen hankalaa on työkyvyttömällä tai työttömällä pääkaupungissa vuokralla asuvalla yksinasujalla, joista 89 prosenttia piti menojen hoitamista hankalana. Edes ruokaan tai lääkkeisiin ei ole rahaa. Yli puolet työttömistä yksinasuvista onkin joutunut turvautumaan toimeentulotukeen.

Hyvin toimeentulevista sinkuista neljä viidesosaa pitää elämänlaatuaan hyvänä. Köyhistä vain puolet arvioi elämänlaatunsa hyväksi. Taloudelliset vaikeudet laskevat miesten elämänlaatua enemmän kuin naisten.

Vuonna 2011 vaimon ja lasten kanssa asuvien miesten työllisyysaste oli 89,7 prosenttia, kun yksin asuvista miehistä kävi töissä vain 57,6. Äiditkin osallistuvat sinkkunaisia useammin työelämään, eron ollessa 20 prosenttia.

Parhaiten yksinasuvat työllistyvät Suomessa pääkaupunkiseudulla. Helsingin, Espoon ja Vantaan sinkut käyvät useammin töissä kuin muun Suomen perheelliset. Pk-seudulla on hyvin tarjolla työpaikkoja, ja toisaalta asumisen ja muiden menojen kalleus pakottavat menemään töihin. Yksinasuvat naiset käyvät yksinasuvia miehiä useammin töissä. Alle 40-vuotiaat sinkkunaiset osallistuvat työelämään enemmän kuin äidit.

Pk-seudun sinkuista lähes 70 prosenttia osallistuu työelämään, kun muualla Suomessa yksinasuvista käy töissä vain 56,7 prosenttia. Naisten työllisyysaste on koko maan sinkkujen kohdalla miehiä korkeampi. Sinkkumiehet tienaavat vähemmän kuin perheelliset miehet, mutta enemmän kuin minkään ryhmän naiset.

Yksinasuvien kulutusmenot poikkeavat hieman muusta väestöstä. Sinkuilla menee muita suurempi osuus kulutusmenoista asumiseen (kallis vuokra), matkustamiseen ja baareihin. Metropolialueen asukkaiden kulutusmenot ovat suuret muuhun maahan verrattuna. Suurin selittäjä on kallis asuminen ja liikennekustannukset, mutta etelän asukkaat käyttävät myös vapaa-aikaan enemmän rahaa kuin muut suomalaiset.

Sinkkujen kauhistelu saattaa kummuta yleisestä urbanismin pelosta. Tutkimustiedon valossa yksinasuvista suurin osa ei poikkea kovinkaan paljoa muusta väestöstä. Melkein kaikki asuvat jossakin elämänsä vaiheessa yksin. Useimmat toivovat itselleen parisuhdetta, jos sopiva ihminen sattuu kohdalle.

Yksin kaupungissa. (Toim.) Jenni Väliniemi-Laurson, Pekka Borg ja Vesa Keskinen. Helsingin kaupungin tietokeskus 2016.


Naimaikäisen paratiisi  1

Muualla Suomessa on eniten 67-vuotiaita. Siellä suurin ikäluokka on 27-vuotiaat. Itse asiassa viidennes koko maan 25-29 -vuotiaista asuu siellä!

2010-luvulla muualta maasta tähän nuorten aikuisten paratiisiin on muuttanut VUOSITTAIN lähes kymmenentuhatta 20-24 -vuotiasta ja noin seitsemäntuhatta 25-29 -vuotiasta. Lähtömuutto on tulomuuttoa pienempi.

Missä tämä parhaassa naimaiässä olevien onnela sijaitsee? Helsingissä. Helsinkiläisistä 19 prosenttia on 25-34 -vuotiaita, kun koko maassa tämän ikäisiä on vain 13 prosenttia.

2015 Helsingin muuttovoitto oli 15-19 -vuotiaissa lähes 1 500 henkeä, 20-24 -vuotiaissa yli 1 300 ja 25-29 -vuotiaissakin noin tuhat.

Helsingin houkuttavuus perustuu pääasiassa opiskelu- ja työpaikkojen loistavaan tarjontaan, palveluihin, taide- ja kulttuurielämän runsauteen ja ravintolatarjontaan, joka on ehkä maailman tihein väkilukuun suhteutettuna.

Nämä tekijät muistetaan aina mainita pääkaupungin namupaloina. Lisäksi merellisyys, kansainvälisyys ja hyvät yhteydet ulkomaille vetävät etenkin avoimesti maailmaan suhtautuvia Helsinkiin.

Helsingin kaupungin Nuorten hyvinvointikertomuksen mukaan helsinkiläisnuoret arvioivat, että omana itsenään oleminen on Helsingissä muuta maata helpompaa. Kaupunkiin muuttaneet nuoret kertovat usein pienten paikkakuntien yhteisöllisyyden nurjasta puolesta: yksilöllisyyden ja erilaisuuden kaihtamisesta.

Ehkä yksi tärkeimmistä vetonauloista on nuoremman väestön keskuudessa myös muiden samanikäisten keskittyminen Helsinkiin. Missä muualla voi tavata tällaisen määrän potentiaalisia kumppaneita?

Nuoria kiinnostavat tutkimuksen mukaan koti, perhe ja hyvä ruoka. Moni on valmis tinkimään neliöistä asunnon loistavan sijainnin takia. Kallis asuminen ja julkisten palvelujen karsiminen vaarantavatkin Helsingin tulevaisuuden nuorten onnelana.

Tilastokeskus
Helsingin kaupungin tietokeskus


Suurten kaupunkien nuoret menestyvät  6

Suomessa on perinteisesti päivitelty kaupungistumista ja ihailtu maaseudun elämää. ”City-elämä on vaarallista ja kamalaa, maalla on mukavaa” -asennetta löytyy edelleen.

Kuuden suurimman kaupungin nuorilla aikuisilla menee kuitenkin paljon paremmin kuin muualla Suomessa asuvilla samanikäisillä. Syrjäytymisriskissä olevien nuorten suhteellinen osuus on suurissa kaupungeissa pienempi kuin harvaan asutuilla seuduilla.

THL:n ja Turun yliopiston tutkimuksessa ilmeni, että yliopistokaupunkien nuorilla ovat asiat pääsääntöisesti hyvin.

Kuusikkokunnat eli Helsinki, Espoo, Vantaa, Turku, Tampere ja Oulu vetävät hyvinvoivia nuoria aikuisia opiskelemaan ja töihin. Aineistona THL:n raportissa on käytetty Kansallinen syntymäkohortti 1987 -aineistoa, joka kattaa kaikki Suomessa vuonna 1987 syntyneet.

Kaksi kaupunkia poikkeaa hieman menestyneimmistä kilpailijoistaan. Oulussa nuorten aikuisten työttömyys on korkealla tasolla. Työttömyyspäiviä on paljon, ja työttömyysetuuksia ja toimeentulotukea maksettiin nuorille enemmän kuin muissa isoissa kaupungeissa. Oululaisnuorten koulutustaso on kuitenkin hyvä.

Vantaalla taas suurimmalla osalla menee hyvin, mutta kuntaan on päässyt syntymään syrjäytyneiden joukko. Vantaalaismiehistä yli 15 prosentilla on rikostuomio, ja erilaisia ongelmia on kaupunkiin kasaantunut kuusikkokunnista eniten. Melkein joka viides vantaalainen nuori aikuinen on vailla peruskoulun jälkeistä tutkintoa. Yli kymmenellä prosentilla oli joko samanaikainen mielenterveyden diagnoosi ja toimeentulotuen asiakkuus tai toimeentulo-ongelmia ja vain peruskoulututkinto 25-vuotiaana. Vantaalla nuorisotyöttömyys ei kuitenkaan ole erityisen korkealla.

Yliopistokaupungeissa lähes 90 prosenttia nuorista oli vuonna 2012 joko opiskelemassa tai töissä. Espoossa ja Helsingissä oli eniten hyvin menestyviä nuoria. Mielenterveysdiagnooseja on isoissakin kaupungeissa paljon, mutta tutkijoiden mukaan se kertoo etupäässä palveluiden hyvästä saatavuudesta.

Nuorison parhaimmiston suunnatessa suuriin kaupunkeihin, ei kannata ihmetellä, miksei syrjäseutu houkuta. Parhaat opiskelu- ja työpaikat, kiinnostavimmat palvelut ja pärjäävimmät kumppanit löytyvät kaupungeista.


Maailman halvin autoilun rajoittaja  5

Helsinkiin on keksitty maailman edullisin yksityisautoilua rajoittava kampanja. Joku voisi väittää, että kyse on pelkästään sattumasta, mutta minä uskon, että meitä kiusaa salaliitto.

Joukko pari-kolmikymppisiä hipsterimiehiä on ilmeisesti kimpassa hankkinut pieniä vähäpäästöisiä henkilöautoja. He jakavat autoiluvuoroja samanhenkisille yksityisautoilua vastustaville anarkisteille, jotka vuorollaan sijoitetaan Helsingin strategisiin pisteisiin haittaamaan mahdollisimman paljon liikenteen etenemistä.

Vihreät ovat saaneet aikaiseksi ympärivuotiset ja ympäri vuorokauden toimivat bussikaistat, joiden ansiosta esimerkiksi Mannerheimintiellä on ruuhkaa myös sunnuntai-iltaisin.

Koska tämä ei riitä, ovat liikenteen jarruttajat päättäneet vallata autokaistat kansalaistoiminnallaan.

Aluksi luulin, että joku satunnainen hipsteritukkainen tai -lakkinen nuorimies siellä vain ajelee kahdella kaistalla 10-15 kilometriä tunnissa, mutta ilmiö on niin yleinen ja toistuva, etten enää usko pelkkään yksittäisen aloittelevan, leppoisan, mitä-onko-minun-selkänikin-takana-liikennettä -kuskin teoriaan.

Systeemi on nerokas. Mitkään tietullit, autoverot, bensaveron korotukset ym. eivät toimi ollenkaan niin hyvin kuin tällainen tahallinen liikenteen tukkiminen myös ruuhka-aikojen ulkopuolella. Siitäs saitte sikaniskamaasturit, bemarikuskit ja audikaahaajat!

Moottoritiellä matelu voisi vielä periaatteessa tuoda sakot liikenteen vaarantamisesta (vaikka en ole koskaan silloin poliisia paikalla nähnyt), mutta kantakaupungin alueella ei voi saada sakkoja liian hitaasta ajamisesta vaikka perässä tulevan auto meinaisi sammua liikenteeseen.

Tämä ”italialainen lakko” on ihan mahtava idea, ja se onkin osittain omaksuttu myös yrityksiin, jotka ovat viime aikoina käyneet yt-neuvotteluja tai vähentäneet väkeä tiuhaan. Työntekijöitä ottaa sikana päähän ja he viivyttelevät ja säätävät tahallaan, jotta asiakkaat huomaisivat, miten hankalaa heillä on töissä.

Kohta tämä maa pysähtyy kokonaan. Hienoa?


Helsingin ulkomaalaiset  3

”Pääkaupunkiseudulla asuu 14 400 sellaista 15-29 -vuotiasta kouluttamatonta nuorta, jotka eivät ole töissä eivätkä opiskele. Heistä 41 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia.”

Lainaus on Helsingin kaupungin Tietokeskuksen Kvartti-katsauksesta. Numerossa 2/ 2012 tarkastellaan ulkomaalaisväestön kotiutumista pääkaupunkiin.

Kun koko maan syrjäytyneistä ulkomaalaistaustaisia on vajaa neljännes, pk-seudulla heidän osuutensa on yli 40 prosenttia. Helsingissä jopa 44 prosenttia. Eli syrjäytyminen maamme pääkaupungissa on erityisesti ulkomaalaisten ongelma.

Kantaväestön syrjäytymisriski on Tietokeskuksen mukaan 4,2 prosenttia, mutta ulkomaalaistaustaisen riski on viisinkertainen.

”Vieraskielisten riskit vaihtelevat erittäin paljon kielitaustan mukaan. Parhaiten suomalaiseen yhteiskuntaan integroituvat suahilin, nepalin, amharan (etiopialainen kieli), ukrainan, vietnamin, tagalogin (filippiiniläinen kieli) sekä venäjän puhujat. Ulkopuolella olevia on korkeintaan kymmenen prosenttia.”

Moni eksoottisesta maasta tullut on siis löytänyt Suomesta erittäin hyvin paikkansa. Itse asiassa joidenkin ryhmien työllisyys on korkeampi kuin kantasuomalaisten. Moni työnantaja onkin sanonut, että Suomesta ei löydy ammattitaitoa, tai että supisuomalaisille eivät kaikki työt enää kelpaa.

Kvartin lista jatkuu. ”Albaaneista, kiinalaisista ja unkarilaisista 11 prosenttia on sivussa ja virolaisista 16 prosenttia. Pääkaupunkiseudun nuorista heikosti ovat integroituneet kurdit ja somalit, joista 30 prosenttia on ulkopuolisina. Vielä heitäkin heikommin paikkansa ovat löytäneet sellaiset kieliryhmät kuin espanja, ranska ja italia, joiden nuorista kolmannes on vailla työ- tai opiskelupaikkaa.”

Espanjalaiset, italialaiset ja ranskalaiset? Eikö juuri heidän olisi helpointa sopeutua maahamme?

Ulkomaalaiset eivät pääsääntöisesti tule tänne sään, työn tai opiskelun perässä. YLE Uutisten mukaan suurin osa ulkomaalaistaustaisista ihmisistä on tullut Suomeen ihmissuhteen takia.

Suomen paras vetovoima on siis rakkaus

Noin 45 000 suomalaista on naimisissa ulkomaalaisen kanssa. Jo vuonna 2007 Helsingissä solmituissa avioliitoissa reilu neljänneksessä oli vähintään toisena osapuolena ulkomaalaistaustainen henkilö.

Suomalaisten miesten top three -vaimomaat ovat Thaimaa, Venäjä ja Kiina. Naiset löytävät useimmiten parin Turkista, Britanniasta tai Ruotsista.

Oli Suomeen tulon syy mikä tahansa, parasta kaikille olisi uussuomalaisten nopea integroituminen yhteiskuntaan. Kalliilla pääkaupunkiseudulla pitäisi löytää töitä ja asunto kaikille. Rakkauskin rakoilisi harvemmin, jos Suomeen sopeutuminen olisi nykyistä tehokkaampaa.

Kvartti 2/ 2012
YLE Uutiset 3.4.2013
Monikulttuuristen perheiden liitto 8.2.2009


Helsingin heikko miestarjonta  70

Etelän suurissa kaupungeissa asuu eniten korkeasti koulutettuja, hyvin ansaitsevia ja hoikkia ihmisiä. Tämä valiojoukko ei kuitenkaan jakaudu tasan miehiin ja naisiin.

Olen otsa huolten peittämissä rypyissä jo pitkään seurannut pääkaupungin väestöä tilastojen valossa. Helsingin Sanomat täräytti maanantaina 4. maaliskuuta: 50 vuotta sitten, siis jo vuonna 1963, yli puolet ylioppilaista oli naisia. He myös menestyivät opinnoissa miehiä paremmin.

Naisten koulutustaso on paljon korkeampi kuin miesten.

HS uutisoi samassa numerossa kohulehtien tapaan: katso paljonko yksinhuoltajia asuinalueellasi asuu. Mielenkiintoista. Sinkkunaisten kannalta vieläkin mielenkiintoisempaa on Väestöliiton johtajan Anna Rotkirchin kommentti naisten pienestä valinnanvarasta Helsingissä: sataa naista kohden on Helsingissä vain 89 miestä nuorten aikuisten ryhmässä!

Helsingissä on aivan liian vähän miehiä.

HS kirjoittaakin, että ”täällä on miesten markkinat”. Rotkirch sanoo artikkelissa, että yhtenä syynä eroihin on naisten vähäisen valinnanvaran lisäksi se, että meillä on miehillä houkutuksia. Huu. Eli naiset joutuvat ottamaan vähän aiottua huonomman vaihtoehdon ja sitten he pettyvät? Ja miehet pettävät tai vaihtavat kumppania tavallista useammin, koska siihen on mahdollisuus? Vai mitä tällä tarkoitetaan?

Millaisia miehiä tässä liian pienessä tarjonnassa sitten esiintyy? Tohtoreiden, maistereiden, asiantuntijoiden, johtajien ja hyvien työmiesten lisäksi mm. maan eniten asunnottomia.

Helsingissä asuu paljon yksinhuoltajaäitejä. He eivät kuitenkaan ole suurin ryhmä esimerkiksi toimeentulotuen saajissa. Ehei, fattan luukulla ahkerimpana joukkona käyvät yksin asuvat miehet.

Vaikka pk-seudulla on koko maahan verrattuna tavallista työteliäämpää väkeä, paljastavat tilastot taas erikoisen piirteen Helsingin työllisyydessä: naisten työllisyysaste on stadissa korkeampi kuin miesten. Normaalistihan naisten työllisyyttä miehiin verrattuna hieman laskee naisten tapa jäädä hoitamaan kotia ja lapsia muutamaksi vuodeksi.

Maajussille morsian -tyyppisille uusille ohjelmille voisi olla kysyntää. Helsinkiläisnaiset eivät kaikki ehkä ole valmiita muuttamaan maatilalle, mutta muun Suomen miesylijäämästä voisi yrittää löytää ratkaisun pääkaupungin naisylitarjonnalle. Nykyinen parisuhdemarkkinatilanne ei ole edullinen Helsingin heteronaisille.

HS 4.3.2013
Tilastokeskus
Helsingin kaupungin Tietokeskus