Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on kulttuuri.

Rakkausbussilla museoon  2

Kun kaikki keinot on käytetty, eikä kumppania silti ole löytynyt, kokeile museota. Etenkin naista etsiville miehille museot ovat oiva paikka löytää fiksua seuraa.

Museokorttilaiset ovat järjestäneet museoihin sinkkuretkiä, ja yleensä retkillä on ollut naisten ylitarjontaa. Fiksu kulttuurista kiinnostunut mies olisi varmasti suosittua seuraa taide-elämysten äärellä.

Museoissa ramppaavat naiskaverukset eivät aina ole valmiita juttusille ventovieraiden miesten kanssa, mutta kun naiset ovat valmiiksi virittyneitä kohtaamaan rakkautta, kuten rakkausbussissa, voi deitin löytäminen onnistuakin.

Museokortin seuraava rakkausbussi kuljettaa museokaveria etsivät ja valmiit parit Rakkauden tiloja -kiertueelle neljään eri museoon, joissa on rakkausaiheinen näyttely. Dösät starttaavat Helsingistä Kiasman edestä lauantaina 17. kesäkuuta kello 13.

Museokorttilaiset lupaavat, että rakkautta löytyy reitin varrelta 100 prosentin varmuudella!

Rakkausbussissa tutustutaan rakkauden eri teemoihin, kokeillaan treffi-ideoita ja nautiskellaan mm. lemmenjuomaa ja rakkauden makupaloja. Lottamuseossa on luvassa myös päiväkahvit. Retki on tarkoitettu täysi-ikäisille ja se maksaa museokorttilaisille 29 ja muille 59 euroa.

Museokortti on kotimaisten kärkimuseoiden verkoston markkinointikikka, eräänlainen museoiden VIP-kortti, jolla pääsee noin 250 museoon Suomessa. Museokortti maksaa 64,90, ja se on voimassa vuoden ensimmäisestä museokäynnistä alkaen.


Professori: pikkuvauvat eivät tarvitse unikoulua  6

Vauvat osaavat nukkua luonnostaan, eivätkä he tarvitse siihen mitään opetusta. Vanhemmat saattavat sen sijaan kaivata ohjausta, väittää Durhamin yliopiston antropologian professori Helen Ball.

Ball perusti Durhamiin Parent-Infant Sleep Labin vuonna 2000. Hän on pitkään tutkinut vauvojen yöllistä hoitoa ja vauvaperheiden nukkumisen ekologiaa.

Durhamin unilaboratoriossa tutkitaan vauvojen ja lasten, sekä heidän vanhempiensa unta niin fysiologisesti kuin psykologisestikin. Ballin ryhmä tutkii myös biologisen unentarpeen ja kulttuuristen odotusten välistä ristiriitaa. Ballin mukaan vauvoilla ei ole yleensä mitään uniongelmia, vaan ongelmana on vääränlainen länsimainen ajattelu.

Pikkuvauvat nukkuvat yleensä lähes ympäri vuorokauden. Heillä on pieni mahalaukku ja aivojen kehitys on nopeaa. Nämä yhdessä aiheuttavat tarpeen tiheään ateriointiin ja jatkuviin torkkuihin. Vauvat nukkuvat siis paljon, mutta ne heräävät usein hörpylle. Tämä on Ballin mukaan vauvan luonnollinen/ normaali/ sisäänrakennettu tarve, joka sattuu raastamaan nykyvanhemman hermoja. Vanhemmat haluaisivat nukkua katkeamattomat yöunet.

Kulttuurin odotukset ”kiltistä”, eli läpi yön nukkuvasta vauvasta saavat vanhemmat hermostumaan vielä enemmän. Ball väittää, että he joko valehtelevat vauvakuulumisten kysyjille, että juu, lapseni nukkuu koko yön, tai sitten he kääntyvät epätoivoisina asiantuntijoiden ja netin puoleen. Englannissa on paljon kahden päivän kurssin käyneitä ”asiantuntijoita”, jotka yrittävät esimerkiksi huudattamalla saada vauvan nukkumaan aamuun asti.

Ballin mukaan ulkopuoliset utelevat vauvan unirytmistä tarkistaakseen vanhempien kasvatuskyvyt. Kulttuurimme mukaan säännöllinen unirytmi alusta asti ennustaa (muka) myöhempää moraalista kehitystä ja vanhempien kasvatuksen onnistumista. Vanhempien kuuluu yrittää säädellä biologiaa ja saada lapset heti kontrolliin.

Vauvoja ei voi kontrolloida. Niillä ei ole ensimmäisten kuukausien aikana hyvin toimivaa sisäistä kelloa, vaan ne elävät täysin omassa rytmissään: nukkuvat, syövät ja itkevät silloin kun heille sopii. Vanhemmat pääsevät helpommalla, jos he vastaavat lämpimästi lapsen tarpeisiin, eivätkä yritä muokata vastasyntynyttä mihinkään systeemiin.

Vauvan omarytmisyyttä tulisi Ballin mielestä kunnioittaa vähintään kuudesta kahdeksaan kuukauden ikään asti. Vasta reilu puolivuotiasta voi lempeästi yrittää sovittaa perheen rytmiin. Ballin mukaan kaikki nisäkkäät osaavat nukkua vauvana. Vauvat ovat jo kohdussa harjoittaneet tätä kuukausien ajan.

Ball suositteleekin, että vanhemmat opiskelisivat perusasiat vauvan kehityksestä, ja miettisivät miksi heillä on niin suuri tarve saada vauva heti toimimaan aikuisten tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Durham University Research News: Babies don´t need sleep coaches – but sometimes their parents do. 22.12.2016


Tutkimus: Tinder-miehillä on heikko itsetunto  4

Tutkijat ovat jo pitkään olleet kiinnostuneita median ja somen aiheuttamista nuorten naisten ulkonäköpaineista. Kauneusihanteisiin jumittuminen ja ulkomuodon arvostelu eivät näytä vielä saavuttaneen lakipistettään. Erityisesti nuoret ovat jatkuvan arvioinnin kohteena.

The University of North Texasin tutkijat rekrytoivat 1 044 naista ja 273 miestä Tinder-tutkimukseen. Suurin osa tutkituista oli nuoria opiskelijoita, ja vain osa käytti Tinderiä. Tutkijoiden tarkoituksena oli selvittää deittisovelluksen vaikutuksia mm. ihmisten itsetuntoon, itsearvostukseen ja kehonkuvaan.

Tutkimuksen mukaan Tinderin käyttäjät suhtautuvat keskimäärin hyvin kriittisesti ulkonäköönsä. Tiuhaan Tinderiä käyttävät häpeävät muita enemmän kehoaan ja tarkkailevat sitä jatkuvasti. Aktiivitinderöijät ovat sisäistäneet kulttuurin kauneusihanteet, vertailevat itseään muihin ja luottavat median luomiin ulkonäkökriteereihin. Tinderin käyttäjät suhtautuvat myös muiden ihmisten ulkonäköön kriittisesti.

Tinderin toimintaperiaate saattaa tutkijoiden mukaan lisätä ihmisten depersonalisaatiota. Käyttäjien ihmiskäsitys alkaa muistuttaa kertakäyttökulttuuria: ihmiset ovat vaihdettavissa parempaan nopeasti.

Tutkimukseen oli rekrytoitu enemmän naisia kuin miehiä, koska tutkijat olettivat erityisesti naisten kärsivän tällaisesta kehon objektifikaatiosta. Tutkijoiden hämmästykseksi selvisi, että miehet kärsivät hyväksikäytöstä ja ulkonäön arvostelusta vähintään yhtä paljon kuin naiset, ehkä jopa naisia enemmän.

Tinderissä olevien miesten itsetunto on heikompi kuin miehillä, jotka eivät käytä Tinderiä. Tutkijat muistuttavat, ettei huono itsetunto tai kriittinen käsitys omasta ulkonäöstä johdu välttämättä Tinderistä. Onhan mahdollista, että itseensä tyytymättömät ihmiset haluvat jostakin syystä hakea (julmien) deittimarkkinoiden mielipidettä ulkomuodolleen.

Jatkuvasti arvosteltavana olo tai itsensä vertaileminen muihin ei tutkitusti paranna kenenkään itsetuntoa. Ehkä oma keho ja oma ulkonäkö olisi helpompi hyväksyä, jos ei turvaudu ventovieraiden mielipiteisiin, vaan yrittää keskittyä muihin, esimerkiksi oman kehon ulkopuolella oleviin mielenkiintoisiin asioihin.

Voi myös hakeutua sellaisten ihmisten seuraan, jotka hyväksyvät toisen sellaisena kuin hän on, ilman jatkuvia ponnisteluja ulkonäön yli-ihmiseksi. Terveissä ihmissuhteissa kannustetaan hyviin elämäntapoihin ja vahvistetaan myös henkisiä ominaisuuksia. Ulkonäköön keskittyvä parisuhde ei yleensä ole kovin kestävällä pohjalla. Mitä arvoa on rakkaudella, joka hyväksyy vain tietynlaisen kauneuden?

APA News: Tinder: Swiping Self Esteem? 4.8.2016.
(Love Me Tinder: Objectification and Psycho-Social Well-Being -esitelmä 4.8.2016.)


Urbaanit sukupuoli-ihanteet  2

Länsimaiset tutkijat ovat kertoneet meille, että äärimmäisen feminiinisyyden tai maskuliinisuuden etsintä perustuu evoluutiobiologisille faktoille, joiden mukaan kauniit ja komeat saavat terveempiä ja parempia lapsia. Ihmisen muinaishistoriasta kumpuaa biologinen tarve löytää kumppaniksi mahdollisimman miehekäs mies tai naisellinen nainen.

Tällaiset sukupuolten erilaisuutta korostavat kauneusihanteet saattavatkin olla varsin urbaani ilmiö.

Isabel M. Scottin johtama 22 tutkijan ryhmä on saanut uusia mielenkiintoisia tutkimustuloksia parinvalinnan taustoista. Scott työskentelee Brunelin yliopiston psykologian laitoksella. Muut tutkijat ovat Yhdysvalloista, Kiinasta, Kanadasta tai Scottin tavoin Englannista.

Ryhmä keräsi kasvokuvia viidestä eri kulttuuritaustasta ja teki niistä tietokoneella sarjoja, joissa samasta konekasvosta tehtiin hyvin maskuliininen, neutraali tai feminiininen kuva. Molemmista sukupuolista tehtiin siis miehekkäät, neutraalit ja naiselliset versiot.

Tutkijat valitsivat 12 erilaista kulttuuriryhmää eri puolilta maailmaa. Mukaan haluttiin erilaisessa kehitysasteessa olevia yhteisöjä.

Koehenkilöille esitettiin kasvokuvia ja heiltä kysyttiin liuta kysymyksiä.

Aluksi piti vastata ketä pitää viehättävimpänä vaihtoehtona pitkäaikaiseksi kumppaniksi, kuten aviopuolisoksi. Seuraavaksi tuli valita lyhytaikaiseen suhteeseen mieluisin, esimerkiksi treffeille tai seksin harrastamiseen sopivin. Kolmanneksi piti valita kasvoista ilkein, se jonka kanssa olisi epämiellyttävä elää (julmalta, epäystävälliseltä, hankalalta, aggressiiviselta tai epämiellyttävältä näyttävä kuva).

Tulokset yllättivät tutkijat. Naiselliset kasvot viehättivät 75 prosentissa kulttuureja. Erityisen tärkeänä parinvalinnan kriteerinä ne näyttivät olevan kehittyneissä yhteisöissä, toisin sanoen, mitä urbaanimpi paikka, sitä enemmän arvostettiin naiskauneutta.

Naisten miesvalinnat erosivat eri kulttuureissa. Esimerkiksi Iso-Britanniassa naiset halusivat mieluiten pitkäaikaiseen suhteeseen neutraalin näköisen miehen kanssa, mutta valitsivat lyhytaikaiseen suhteeseen miehekkään miehen. Näin on yleensä aiemminkin raportoitu länsimaista. Kaikissa kulttuureissa prioriteetit eivät kuitenkaan ole samoja.

Tutkijoita ällistytti ehkä eniten se, että suurimmista terveysongelmista ja sairaudesta kärsivissä yhteisöissä ei haluttu kumppaniksi miehekkäitä miehiä. Tähän asti evoluutiobiologit ovat olleet vakuuttuneita siitä, että naiset etsivät komeita maskuliinisia miehiä jälkeläisten immuunipuolustuksen parantamiseksi.

Tutkijat eivät löytäneet myöskään tukea kuukautiskierron aikana tapahtuvalle preferenssien muutokselle. Aiempi tutkimus on esittänyt naisten suosivan ovulaation aikana hyvin maskuliinisia miehiä.

Yhdessä asiassa kaikki tutkimuksen naiset olivat samaa mieltä. Kaikki ryhmät yhdistivät miehekkäät kasvot käsitteisiin aggressiivisin ja epäsosiaalisin. Maskuliinisuuden ja aggression korrelaatio oli voimakkain kehittyneissä maissa. Eli mitä urbaanimpi ympäristö, sitä varmemmin naiset pitivät miehekästä miestä aggressiivisena.

Mitä urbaanimpi ympäristö ja mitä vähemmän sairautta, mitä matalampi hedelmällisyysaste ja mitä pienempi väkivaltarikollisuus, sitä selvemmin korostui sukupuolten kaksimuotoisuus/ erilaisuus, ns. seksuaalinen dimorfismi ja toisaalta käsitys maskuliinisuuden ja aggression kytköksestä.

Tutkijat pohtivat eri kulttuurien erilaisia prioriteetteja. Miksi länsimaiset naiset pitävät maskuliinisia kasvoja komeina? Kehittyneissä maissa miehet ovat terveempiä, joten heillä saattaa olla korkeampi testosteronin tuotanto kuin muilla miehillä. Ehkä naisetkin tulevat mukavissa olosuhteissa kauniimmiksi ja naisellisemmiksi? Urbaaneissa olosuhteissa ainakin sukupuolten pituusero kasvaa.

Entä mikä vaikutus on jatkuvalla visuaalisella tarjonnalla? Isoissa kehittyneissä yhteisöissä ihmiset näkevät valtavan määrän erilaisia kasvoja sekä luonnossa että mediassa. Noustakseen esiin joukosta on erottauduttava muista. Ihmisten mieltymykset saattavat muokkautua suosimaan poikkeavan miehekkäitä tai naisellisia hahmoja. Pienemmissä yhteisöissä ihmisillä on paremmat mahdollisuudet tutustua eri kumppaniehdokkaisiin rauhassa ja luonnossa, tai ainakin kuulla heistä juoruja yhteisön muilta jäseniltä.

Tutkijoiden mukaan urbaaneissa olosuhteissa saattaa korostua tarve stereotypioille, koska kaikkiin kumppaniehdokkaisiin ei mitenkään ehdi tutustua kunnolla. Toisaalta ainakin yhdellä urbaanilla stereotypialla on tutkijoiden mukaan totuuden siemen taustallaan: maskuliinisuus on merkki aggressiivisuudesta.

Koska urbaaneissa olosuhteissa ihmisten erilaistuminen eri tehtäviin on erityisen voimakasta (toisin kuin yksinkertaisissa kulttuureissa, joissa esimerkiksi kaikki miehet voivat olla saman ammatin harjoittajia), saattaa maskuliinisuuden merkitys korostua. Tiukan kilpailun olosuhteissa saattavat kaikista maskuliinisimmat miehet menestyä parhaiten, mitä pidetään usein viehättävänä ominaisuutena. Saattaa myös olla, että naiselliset kauniit naiset ovat urbaaneissa olosuhteissa suosituimpia juuri paremman geneettisen perimän ansiosta. Näitä ominaisuuksia ei arvostettu yhtä paljon aiemmin, eikä arvosteta edelleenkään kulttuureissa, joissa elämisen olosuhteet ovat alkeellisemmat ja rankemmat.

Onko kysymys kehittyneiden kulttuurien mahdollisuudesta valita parhaista parhain vai ”häiriintyneestä” länsimaisesta ajattelusta? Ehkä kehitys johtaa yhä naisellisempien ja yhä miehekkäämpien ihmisten suosimiseen kautta maailman?

Urbaaneissa maissa kaikki naiset eivät havittele mahdollisimman maskuliinista puolisoa. Tässäkin tutkimuksessa britit ja shangailaisnaiset valitsivat pitkäaikaiseksi kumppaniksi mieluiten neutraalin näköisen miehen. Tutkijat ovat aiemmin arvelleet vähemmän maskuliinisen miehen olevan miellyttävämpi puoliso ja parempi isä. Hyvin maskuliiniset miehet voivat olla karskeja, aggressiivisia, petollisia, kilpailuhenkisiä ja liian työkeskeisiä.

Suomalaisnaiset ovat aiemmin osoittautuneet kehittyneiden maiden vertailussa kummajaisiksi. Meillä ei arvosteta maskuliinisia mieskasvoja. Onko tämä merkki maamme äärimmäisen kehittyneestä tilanteesta vai siitä, että kuulumme johonkin pieneen heimokulttuuriin, joka ei urbanisoidu vielä pitkään aikaan?

Isabel M. Scott et al: Human preferences for sexually dimorphic faces may be evolutionarily novel. PNAS, October 7, 2014.


Maun vaikutus parinvalintaan  4

Luen 2014 julkaistua tiiliskiveä suomalaisesta mausta "Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen". Teosta ei ole kirjoitettu parinvalinnan näkökulmasta, mutta sen kuvailemat erot sukupuolten, koulutusryhmien ja asuinpaikan mukaan ovat kiinnostavia myös pariutumisen näkökulmasta.

Suomalaisissa suurissa yliopistokaupungeissa on ylitarjontaa koulutetuista naisista ja maaseudulla taas ylitarjontaa vähän koulutetuista miehistä.

Koulutus vaikuttaa ihmisen makuun paljon, tai sitten tausta vaikuttaa koulutukseen ja makuun paljon.

Naiset ovat keskimäärin miehiä kiinnostuneempia kulttuuriharrastuksista. Naisten kiinnostus ja teoksen kirjoittajien mukaan myös ns. korkeakulttuurinen "etevämmyys" miehiin verrattuna on ilmeinen. Kirjoittajat pohtivat naisten johtavaa asemaa kulttuurin kulutuksessa ja siihen perehtyneisyydessä. Miksi niin monilla naisilla on ns. legitiimi maku (hyväksytty, hieno, laillinen, oikea)?

Naiset eivät ole miehiä useammin johtavissa asemissa, he ansaitsevat keskimäärin vähemmän, eikä naisia pidetä muuten yhteiskunnassa mitenkään erityisen legitiimeinä mielipidevaikuttajina.

Yhtenä syynä pidetään kasvatuksen monopolia. Lasten kasvatus ja yhteiskunnan uusintaminen sekä koulutus tuovat kaltaisissamme kulttuureissa juuri naisille osaamista kulttuuriasioissa.

Miehet ovat selvästi osaavampia ja harrastuneempia ainakin yhdellä kulttuurin alueella: urheilun.

Eniten kulttuuri kiinnostaa yliopistokoulutuksen saaneita, johtavassa asemassa olevia tai ylempiä toimihenkilöitä ja kaupungeissa asuvia. Kaupunkien keskustoissa asuu hyvin koulutettua ja hyvin ansaitsevaa porukkaa, joilla on lyhyt matka laajaan kulttuuritarjontaan. Kaupunkilähiöiden korkeasti koulutetut harrastavat suurin piirtein yhtä paljon kulttuuria kuin keskustassa asuvat urbaanit yksilöt.

Parinvalinnan kannalta yhteensopivuuden ongelma ei koske vain oopperaa tai balettia, vaan eri ryhmillä on hyvin erilainen tapa elää elämäänsä ylipäätään.

Kärjistäen voisi sanoa, että maaseudulla asuu vähän koulutettu iskelmää kuunteleva, esittävästä kuvataiteesta pitävä karjalanpaistimies, joka ei halua poistua kotiseudultaan, ja kaupungissa asuu tohtoriksi väitellyt klassista musiikkia ja maailmanmusiikkia kuunteleva, eri kielillä modernia kaunokirjallisuutta paljon lukeva, modernista abstraktista taiteesta pitävä sushinainen, joka haluaa tutustua kaikkiin maailman maihin.

Ongelma näiden kahden prototyypin kohtaamisessa ei ole se, että kumpikaan sinänsä pitäisi omaa makuansa parempana kuin toisella (suomalaisten mielestä makuasioista ei sovi kiistellä, ja jokaisella on omasta mielestään ihan hyvä maku), vaan se, ettei yhteisiä kiinnostuksen aiheita juuri löydy.

Tietty elämäntapojen ja koko maailmankatsomuksen erilaisuus ja erillisyys tuo haasteita kohtaamiseen.

Hyvin koulutettujen ryhmissä harrastetaan keskimäärin paljon laaja-alaisemmin ja monipuolisemmin kulttuuria kuin vähän koulutettujen ryhmissä (joista osa suhtautuu kulttuuriin jopa vihamielisesti). Korkeasti koulutettu saattaa käydä konserteissa (sekä kaupunginorkesterin että Ismo Alangon keikalla), käydä katsomassa sekä eurooppalaisia taideleffoja että amerikkalaisia toimintapläjäyksiä, lukea sekä sarjiksia ja dekkareita että korkeakirjallisuutta ja ammattikirjallisuutta, syödä sekä hamppareita ja pihviä että salaatteja, korealaista ja japanilaista ruokaa. Ehkä sanat uteliaisuus ja avoimuus kuvailevat parhaiten hänen habitustaan.

Korkeasti koulutettujen ryhmässä suosituin katsottava urheilumuoto oli teoksen aineistonkeruuaikana jääkiekko. Vähän koulutetut maalaiset katsoivat hiihtoa. Jääkiekko on mielestäni alkanut menettää mahtiasemaansa muille lajeille ja siihen on yhä useammin pyritty lyömään junttileimaa. Samaan aikaan hiihto ja pitkän matkan juoksu on saavuttanut merkittävää suosiota ylempien toimihenkilöiden ja johtajien harrastuksena. Yhdistääkö hiihto kansan?

Suomalaiset pitävät aika yleisesti pihveistä ja pizzasta, myös hyvin koulutettujen ryhmissä. Liharuoka ja pikaruokakulttuuri yhdistävät kansaa.

Yksi yhdistävä tekijä voisi olla myös blues, sillä poikkeuksellisesti Suomessa bluesia kuunnellaan eniten korkeasti koulutettujen ryhmässä, toisin kuin Yhdysvalloissa, joissa se on ns. junttien musiikkia.

Sarjakuvat ovat perinteisesti olleet miesten aluetta. Nyt sarjakuva on jo pitkään nostanut arvostustaan, ja myös naiset sekä tekevät että lukevat sarjakuvia.

Naisten ja miesten eroja kulttuurin kuluttajina ei pidä liioitella. Monet pariskunnat joustavat kumppaninsa makumieltymysten suuntaan ja suostuvat kokeilemaan uusia kulttuurin alueita.

Useimmat tuntemani akateemiset naiset käyvät todella harvoin oopperassa ("liian vanhanaikaista"), eivätkä todellakaan loukkaannu, jos mies sanoo sitä kiekumiseksi. Leffat valitaan joustavasti eri osapuolten makumieltymyksien mukaan, välillä toimintaa, toisinaan kotimainen romanttinen elokuva. Suurin osa aikuisista, ainakin pk-seudulla, on myös sekaruoan syöjiä. Todella harva mies kieltäytyy kategorisesti syömästä vihanneksia tai etnisiä ruokia. Helsingissä on jopa isohko joukko vegaanimiehiä.

Monen naisen mielestä jotkin kulttuuriharrastukset ovat suosiolla "naismaisia", eli niitä harrastetaan tyttöporukalla, eikä miehiä edes haluta kärsimään tai kuorsaamaan esimerkiksi teatteriin.

Tutkimuksen mukaan vähiten legitiimiä (hienoa), ja typerintä tai inhotuinta tietyissä piireissä oli moottoriurheilu ja tosi-tv.

Kaikesta ei tarvitse pitää, mutta lähtökohtana voisi olla, että jos minä tulen ainakin kerran katsomaan moottoriurheilua, sinä tulet ainakin kerran oopperaan tai balettiin.

Tietynlainen suvaitseva suhtautuminen muiden hassuihin harrastuksiin ja kiinnostuksen aiheisiin tekisi varmaan hyvää itse kullekin.

P.S. Kirjoitettuani tämän, luen teoksen lopusta mielenkiintoisen kommentin sivulta 411: "Vaikka naisten on tutkimuksissa yleensäkin havaittu olevan miehiä korkeakulttuurisempia ja "kaikkiruokaisempia", Suomessa tämä ero näyttää olevan poikkeuksellisen selvä - tai ainakaan emme tunne yhtään tutkimusta, jossa ero naisten hyväksi olisi suurempi kuin omassa tutkimuksessamme".

Kirjan pohjana olevan aineiston otos on 3 000 aikuista suomalaista, Ahvenanmaata lukuun ottamatta + 28 jatkohaastattelua + 55 3-11 hengen fokusryhmähaastattelua.

Tutkimus lienee suurin Suomessa koskaan aihepiiristä tehty.

Tutkimusta ovat rahoittaneet mm. Helsingin yliopisto ja Suomen Akatemia.

Semi Purhonen & työryhmä: Jukka Gronow, Riie Heikkilä, Nina Kahma, Keijo Rahkonen ja Arho Toikka: Suomalainen maku. Kulttuuripääoma, kulutus ja elämäntyylien sosiaalinen eriytyminen. Gaudeamus 2014.