Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on parisuhde.
Edellinen

Himokas nainen pelottaa miestä  12

Tuoreen parisuhteen kehitystä on aiemmin tutkittu erilaisten sitoutumistyylien pohjalta. On huomattu, että kiintymys vaikuttaa ihmisten seksuaalisuuteen. Israelilaistutkijoiden ryhmä halusi selvittää, miten asia toimii toisinpäin.

Vähentävätkö seksuaalinen halukkuus ja emotionaalinen läheisyys orastavan parisuhteen kiintymykseen liittyvää epävarmuutta?

62 juuri deittailun aloittanutta paria osallistui kahdeksan kuukautta kestävään tutkimukseen, jossa pariskuntia tarkkailtiin ja tutkittiin kolmeen otteeseen. Ensimmäisellä tutkimuskerralla parit keskustelivat suhteensa seksistä ja tutkijat tarkkailivat heidän seksuaalisen halukkuutensa ja emotionaalisen läheisyytensä määrää.

Tutkittavien kyseiseen uuteen suhteeseen liittyvää kiintymysahdistusta ja välttelyä selvitettiin joka tutkimuskerralla. Tulokset erosivat sukupuolen mukaan.

Miesten osoittama seksuaalinen halukkuus kumppania kohtaan ennusti sekä miesten että naisten suhteeseen liittyvien epävarmuustekijöiden vähenemistä. Ts. se että mies tuntee voimakasta halua naisystäväänsä kohtaan vahvistaa molempien mielestä parisuhdetta.

Sen sijaan naisen selvä seksuaalinen halukkuus miesystävää kohtaan esti miehen epävarmuuden vähenemistä, eli piti miehen varpaillaan parisuhteessa. Naisen osoittama läheisyys sai miehen suhteeseen liittyvän epävarmuuden vähenemään.

Nainen näyttäisi kiintyvän mieheen seksin perusteella, ja mies näyttää varmistuvan naisestaan, kun tämä on sitoutunut tunnetasolla. Voiko tämä olla totta?

Moran Mizrahi, Gilad Hirschberger, Mario Mikulincer, Ohad Szepsenwol and Gurit E. Birnbaum: Reassuring sex: Can sexual desire and intimacy reduce relationship-specific attachment insecurities? European Journal of Social Psychology, June 2016.


Eron syyt naisten ja miesten näkökulmasta  6

Heterosuhteissa miesten ja naisten käsitykset parisuhteen toimivuudesta näyttävät erkaantuvan. Parisuhdeneuvojat ovat jo jonkin aikaa ihmetelleet, miksi erot tulevat miehille niin usein yllätyksenä.

Nyt on tutkimusnäyttöä siitä, että naiset havaitsevat eroon päättyvissä liitoissa ongelmia jo suhteen alussa. Monet miehet huomaavat parisuhteen ongelmat vasta eron jälkeen.

Miksi naiset ja miehet näkevät parisuhteen niin eri tavoin?

Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaarasen mukaan parisuhteen ongelmien syyt tulisi selvittää, jotta voidaan kehittää keinoja suhteen parantamiseksi.

Entä jos toinen osapuoli ei näe mitään ongelmaa?

Psykologian tutkija Hannah C. Williamsonin ryhmä tutki parisuhdeongelmien syntyä. Oliko parilla ongelmia jo avioliiton alussa vai ilmaantuivatko ongelmat vasta myöhemmin? Missä vaiheessa ne muuttuivat vakavammiksi?

Tutkimuksen avioparit vastasivat kysymyksiin neljä kertaa avioliiton kolmen ensimmäisen vuoden aikana.

Varsinaisten erojen syiksi kerrottiin vuorovaikutuksen ongelmat, luottamuspula ja uskottomuus. Syyt ovat samoja kuin aiemmissakin erotutkimuksissa.

Williamsonin ryhmän tutkimuksessa kävi ilmi, että vaimot olivat miehiä herkempiä havaitsemaan parisuhteen ongelmia, ja he myös useammin huomasivat ongelmien pahenemisen. Vaimot tunnistivat liiton alussa seitsemässä tapauksessa kolmestatoista parisuhdeongelman, joka myöhemmin johti eroon, kun taas vain yhdessä tapauksessa kolmestatoista oli mies huomannut jo naimisiin mennessään myöhemmin eroon johtavan ongelman.

Tutkimuksen mukaan eroon johtavien parisuhteiden ongelmat näyttävät naisten mukaan alkaneen jo suhteen alussa. Monet miehet taas eivät huomaa mitään ongelmia edes eron jälkeen.

Monet parisuhdeongelmat ovat pysyviä, eikä toisen osapuolen toive ongelmien selvittämisestä yleensä johda mihinkään. Tutkijoiden mukaan vaikuttaa siltä, että ongelmien ilmaantuessa miehet vetäytyvät ja vaimot turhautuvat ja hakevat lopulta eroa.

Tutkimuksen mukaan ongelmiin ajautuvilla ja eroon päätyvillä pareilla on jo suhteen alussa muita vähemmän rakkautta ja tyytyväisyyttä tukevia ominaisuuksia parisuhteessaan.

Naisten ja miesten käsitykset avioliiton laadusta ja ongelmien selvittämisen tarpeesta näyttävät olevan hälyttävän kaukana toisistaan. Miehet eivät ole halukkaita tai kykeneviä ratkaisemaan ongelmia, joita he eivät nähtävästi edes huomaa olevan. Naiset taas haluavat jotain, mitä miehet eivät ilmeisesti pysty hahmottamaan.

Naisten sanotaan jo nyt olevan liian nirsoja parisuhdemarkkinoilla. Tämän tutkimuksen ja erotilastojen perusteella näyttäisi ennemminkin siltä, että naisten tulisi vieläkin tarkemmin harkita parisuhteensa laatua ennen sitoutumista.

Vaihtoehtoisesti naisten on sopeutettava odotuksensa todellisuuteen.

Alkuperäisen tutkimusartikkelin voit lukea tästä.


Parisuhdetta voi hoitaa yksin  2

”Usein parisuhdeongelmat on yksilön ongelmia”, väittää parisuhdeneuvoja Sari Liljeström. Liljeström työskentelee parisuhdekeskus Katajassa.

”Apua voi siis myös hakea yksin. Parisuhdetta voi hoitaa yksin”, sanoo Liljeström.

Liljeströmin mukaan muutosta parisuhteen ongelmiin voi hakea muuttamalla omaa käytöstään. ”Se lisääntyy mihin keskittyy”, hän muistuttaa.

Parisuhteen kestävyydelle tai ongelmien sietämiselle ei voida laittaa mitään yleistä rajaa. Ihmisten tausta ja henkilökohtaiset ominaisuudet ratkaisevat pitkälti myös parisuhteen joustavuuden määrän.

”On olemassa yksilön rajat, ei parisuhteen kestävyyden ongelmaa, vaan yksilön rajat. Ihmiset panee suojat päälle, kun on menty lähelle rajaa.”

Usein kuulee, että riitaan tarvitaan kaksi, tai että parisuhdetta voi hoitaa vain yhdessä. Liljeströmin näkemys on virkistävä ja toivoa antava, jos kokee parisuhteen vaikeaksi, eikä kumppani halua lähteä vaikka pariterapiaan. Kärsivä voi hakea apua ihan itse.

Liljeströmin mukaan useimmat ihmisen kriisit ovat yksilön kriisejä. Omia ajatuksia ja tunteita tutkailemalla voi saada avun hankalaan tilanteeseen. Samalla usein muutkin ihmissuhdeongelmat, kuten parisuhteen klikit, helpottavat.

Liljeströmin mielestä aikuisten ihmisten tulisi käsittää, ettei toinen henkilö voi koskaan ratkaista kaikkia ongelmiamme ja tyydyttää kaikkia tarpeitamme.

”Hyvä parisuhde on sellainen, jossa saan ajoittain riittävästi sitä mitä tarvitsen, jotta kestän ne hetket kun en saa.”

Sari Liljeströmin luento 30.11.2016


Myrkylliset suhteet

Kukaan ei haluaisi joutua tekemisiin myrkyllisen ihmisen kanssa. Silti moni joutuu vahingossa myrkyn uhriksi parisuhteessa, ystävyyssuhteessa tai työpaikalla.

Mm. Harvardin lääkiksessä opettanut psykiatri Ralph Ryback kuvailee viisi tunnettua myrkyllistä persoonallisuuden piirrettä tai häiriötä, joita olisi syytä varoa. Valitettavasti ihmiset ovat usein liian kilttejä, sinisilmäisiä tai hyvin kasvatettuja tajutakseen ajoissa milloin ovat joutuneet myrkyttäjän uhriksi.

Myrkyllinen ihminen voi olla päällisin puolin mukava, menestynyt, kaunis ja ystävällisen oloinen. Taitavimmillaan myrkyttäjää pidetään suorastaan hurmaavana henkilönä, jonka uhria ei ymmärretä.

Myrkyttäjät Rybackin mukaan:

1. Kriitikko löytää toisesta kaikki mahdolliset viat. Hänen arvosteleva katseensa läpivalaisee toisen typerän luonteen, ulkonäön puutteet ja käytöksen kummallisuudet. Kriitikon kumppanin itsetunto rapistuu tuota pikaa, sillä kriitikon mielestä mikään ei ole koskaan hyvin.

Kriitikon tavoitteena ei oikeasti ole antaa hyviä neuvoja, vaan lytätä toinen itseään alemmaksi. Kriitikon silmissä muilla on aina vääränlainen persoona, huonot ajatukset ja tyhmät tavat. Kriitikko haluaa kontrolloida toista.

2. Passiivis-aggressiivinen henkilö ei sano mitään rehellisesti ja suoraan. Hän onnistuu myrkyttämään ilmapiiriä epämääräisellä kyräilyllään ja pahansuopuudellaan. Muiden on häntä mahdotonta miellyttää. Passiivis-aggressiivinen kieltää tunteensa, harrastaa sarkasmia ja käyttää epäsuoraa ilmaisua.

Passiivis-aggressiivinen ihminen saattaa olla raivon vallassa, mutta väittää kumppanilleen tai ystävälleen kaiken olevan hienosti. Uhri vaistoaa toisen epämääräisen vihan, mutta on täysin kyvytön puolustautumaan tai tekemään mitään toisen hyväksi, koska passiivis-aggressiivinen ei suostu rehellisesti ilmaisemaan tarpeitaan. Kuin munankuorilla kävelisi, Ryback kuvailee.

3. Narsisti käyttäytyy kuin olisi jumalan lahja ihmiskunnalle. Kukaan ei voi koskaan olla yhtä hyvä kuin hän. Rybackin mukaan narsismi on (kuten passiivis-aggressiivisuuskin) persoonallisuushäiriö. Narsisti myrkyttää ilmapiirin jatkuvalla kilpailunhalullaan. Hän ei osaa tehdä kompromisseja, hän ei tunne empatiaa, ja hän haluaa olla jatkuvan huomion keskipisteenä. Narsisti saattaa pilata mitkä tahansa juhlat varastaessaan varsinaisen juhlakalun paikan.

Narsistin itsetunto on hauras kuori, jonka alla on haavoittuva itseään vihaava persoona. Narsisti on hyvin herkkänahkainen, ja hän voi raivostua kohtuuttomasti. Narsisti saattaa olla jopa valmis tuhoamaan kaiken ympärillään, jos häntä on loukattu tai jos hän kokee tulleensa torjutuksi.

4. Kivimuurin pystyttäjä kieltäytyy keskustelemasta toisen kanssa tärkeistä asioista. Hän ei suostu jakamaan tunteitaan. Muuri vaikenee heti kun päästään todellisten asioiden äärelle. Toiselle tulee tunne, ettei hänen kanssaan kannata puhua. Muuri-ihminen tuntuu kylmäkiskoiselta. Hän kieltää ongelmien olemassaolon.

Muuri voi aiheuttaa toiselle tarpeen piilottaa mielipahansa. Mitä järkeä on yrittää jakaa asioitaan ihmiselle, joka on kuin seinä? Muurin kieltäytyminen normaalista läheisten välisestä keskustelusta aiheuttaa toiselle turhautumisen ja vihan tunteita. Pokerinaaman pitäminen voi toimia politiikassa, muttei läheisessä ihmissuhteessa.

5. Antisosiaalinen persoonallisuus on kattokäsitys sosiopaatille ja psykopaatille. Sosiopaatiksi tullaan Rybackin mukaan lapsuuden huonoissa olosuhteissa. Sosiopaatti on impulsiivinen ja usein aggressiivinen, eikä hän osaa ottaa muiden tarpeita huomioon. Hän pystyy kuitenkin usein jälkeenpäin tuntemaan syyllisyyttä ja jopa katumusta. Psykopaatti ei tunne katumusta eikä syyllisyyttä. Psykopatiaa pidetään perinnöllisenä tai synnynnäisenä, muuttumattomana ominaisuutena, joten muiden ihmisten on syytä pysyä kaukana psykopaatista.

Psykopaatti on hyväksikäyttäjä, joka ei kaihda lain rikkomista, eikä toiselle väärin tekemistä. Psykopaatti saattaa olla niin fiksu ja hyvä jäljittelemään miellyttävää käytöstä, ettei hän edes jää kiinni rikoksistaan. Psykopaatti on usein hyvässä asemassa yhteiskunnassa. Tämä kameleontti on mestari huijaamaan toiselta seksiä, rahaa, rakkautta, valtaa ja kiitollisuutta. Useimmat ihmiset eivät tunnista tätä julmaa saalistajaa ennen kuin on liian myöhäistä. Psykopaatin menneisyydestä löytyy murskattuja onnettomia ihmisiä.

Myrkyllisen ihmisen tunnistaminen onnistuu parhaiten reflektoimalla omia tuntemuksia. Miltä tuntuu olla tällaisen ihmisen seurassa? Tuntuuko olo turvalliselta ja mukavalta? Onko henkilö kannustava ja todellinen ystävä vai onko olo aina kurja tämän ihmisen seurassa? Ihmisen sisäinen hälytysjärjestelmä ei valitettavasti aina toimi myrkyttäjän suhteen. Ralph Rybackin mukaan jopa ammattilainen voi mennä myrkyttäjän lankaan.

Ralp Ryback: 5 Faces of Toxic Relationships. Psychology Today 16.11.2016.


Naisen kannattaa valita kumppani hyvästä perheestä  3

Mietitkö ensitreffeillä toisen lapsuutta? Kysytkö mahdollisen kumppanin perhesuhteista? Ehkä kannattaisi, sillä lapsuudenperhe näyttää vaikuttavan ihmisen parisuhdetaitoihin voimakkaasti.

Psykologiassa jo pitkään muodissa ollut kiintymyssuhdeteoria on jälleen saanut vahvistusta Yhdysvalloissa Harvardin yliopiston tutkimuksissa. Harvinaisen kauan kestänyt pitkittäistutkimus amerikkalaisista nuorukaisista vahvistaa hyvän lapsuuden ja tunne-elämän säätelytaitojen yhteyden.

Bostonin yliopisto tutki toisen maailmansodan aikana teinipoikien psykologista hyvinvointia ja poikien suhdetta vanhempiinsa. Tutkijat myös havainnoivat perheen ihmissuhteiden toimivuutta ja perheenjäsenten kommunikaatiotaitoja. Samoja poikia on seurattu läpi elämän.

Millaiset suhteet pojalla on äitiinsä ja isäänsä? Millainen ilmapiiri perheessä on? Tutkijat haastattelivat ja tarkkailivat erilaisista oloista tulevia teinipoikia. Jopa sotien ja muiden yhteiskunnallisten myllerrysten keskellä jotkut saavat kasvaa rakastavassa huolehtivassa perheessä, jossa perheenjäsenillä on lämpimät suhteet toisiinsa. Perheen kiintymyssuhteiden laatu saattaa ratkaista loppuelämän ihmissuhteiden tasapainoisuuden.

Hyvissä perheissä, eli sellaisissa perheissä, joissa vanhempien huolehtiva rakkaus on ravinnut jälkikasvua, kasvaa miehiä, jotka vielä keski-iässä ja vanhuuden kynnyksellä pystyvät muodostamaan parempia parisuhteita kuin huonossa kasvuympäristössä varttuneet.

Hyvän lapsuudenperheen opit ovat yhteydessä keskivertoa tasapainoisempaan tunne-elämään, parempaan tunteiden säätelykykyyn ja lämpimämpään parisuhteeseen. Hyvän perheen pojat pystyvät aikuisina suhtautumaan parisuhteen tai perheen ongelmiin rakentavammin, ja jopa huumorilla, verrattuna huonossa ympäristössä kasvaneisiin poikiin. Heikon lapsuuden saaneet eivät pysty yhtä hyvin muodostamaan luottamussuhteita myöhemmin elämässään.

Heikommat tunne-elämän säätelytaidot näkyvät esimerkiksi vihamielisyytenä, umpimielisyytenä tai aggressiivisuutena. Tunteita tukahdutetaan, niitä ei ymmärretä tai ne ryöpsähtävät yli.

Tunne-elämän säätelytaitojen on jo pitkään huomattu olevan yhteydessä sekä henkilön omaan hyvinvointiin että hänen ihmissuhteidensa laatuun. Tunne-elämän säätelykyky vaikuttaa selvästi parisuhdetyytyväisyyteen ja parisuhteen pysyvyyteen.

Tutkijoiden mukaan on ensiarvoisen tärkeää tukea lapsiperheitä kasvatustehtävässä ja puuttua ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Onnellisesta lapsuudesta näyttää seuraavan onnellisempia aikuisia ja parempia kumppaneita ja vanhempia.

Robert J. Waldinger & Marc S. Schulz: The Long Reach of Nurturing Family Environments. Links With Midlife Emotion-Regulatory Styles and Late-Life Security in Intimate Relationships. Psychological Science. September 2016.

Catherine Caruso: Men with Happier Childhoods Have Stronger Relationships in Old Age. Scientific American Mind 19.10.2016.


Naiset, valmistautukaa kyyneliin  1

Neljän vuoden tauon jälkeen Riku Korhoselta on ilmestynyt uusi elämän kauheudesta kertova romaani. Korhosen miehet katsovat maailmaa hieman sivusta. Elämän hyytävä kauneus pilkistää dystopian varjosta. Tällä kerralla seikkaillaan Turun esikaupunkialueella, hyvinvoivien ihmisten nurmikoilla, olohuoneissa ja sairaissa mielissä.

Korhosen kuvaus parisuhteesta on rehellinen, vaikka näkökulma on pääasiassa itsekeskeisen, lievästi tarkkaavaisuushäiriöiseksi esitellyn Eero-paintball-yrittäjän tajunnanvirtaa. Hienoa on, ettei naista, vaimoa typistetä vain tietynlaiseksi ohueksi ihmistyypiksi. Naisessa voi olla myös vihaa, joka ryöpsähtää yllättäen yli.

”Raivo osasi kannatella itseään. Tämä ei ollut hän, eikä tuo Eero. Eikä mikään silti ollut vierasta. Heidän huoneissaan oli yhdessä maalatut seinät, ja tällaista he toisilleen tekivät, olipa syy raha, politiikka, työ, ruoka, kasvattaminen tai seksi. Abstrakteja sotia, verenmaku suussa.”

Päähenkilö rakastaa leikkiaseilla puuhailua. Suuret suunnitelmat kuuluvat luonteeseen. Ensin vaimo ei enää usko häneen, sitten työkaveritkin pehmenevät pullamössömiehiksi. Palaverissa hermostuminen johtaa vanhojen kavereiden nimittelyyn, kotona iskee katumus. Mikä miehiä yhdistää? Sota naisia vastaan?

”Hän muisti edellistalvisen illan, jolloin he kolme olivat saunoneet hänen luonaan. Kaikki olivat samaan aikaan aviokriisissä, ja kaikkien vaimot syyttivät heitä narsismista. Se oli ilmeisesti nykynaisten reseptiselitys rakkauden varjopuolille. He saunoivat, nauroivat vaimoille ja itselleen ja päättivät perustaa bändin nimeltä Eronneet narsistit.”

Korhonen kuvaa oivasti pariskuntien ystävyyssuhteita. Nuoruuden köyhäily, häröily ja uho vaihtuu aikuisuuden banaaleihin tosiasioihin ja keski-iän kynnyksellä olevien parien väsyneeseen arkeen. Luisu sovinnaisuuteen alkaa yhden basilikan ostamisesta. Sen jälkeen olet myynyt pikkusormesi sisustamiselle.

Mikä on keskiluokkaisen lähiöihmisen parasta kesäpuuhaa kotiseudulla? Eero, vaimo ja lapset viettävät päivää rannalla. Tavallisuuden pinnan alla Eero suunnittelee kummia ja vaimo muistelee vanhoja.

”Aino muisti toukokuisen keskustelun, jossa hän oli sanonut tuntevansa itsensä seksuaalisesti laiminlyödyksi ja rumaksi, ja Eero oli tulistunut ja marssinut ympäri olohuonetta ja huutanut: Miehellä on oikeus panna omaa vaimoaan huonosti.
Aino nauroi ja sanoi ääneen, mitä oli juuri muistanut.
- Se on sekä hauskin että surullisin asia mitä olet sanonut.
- Sinä se saat musta parhaat puolet esiin.
- Voi luoja. Halaa mua.”

Eeron ja Ainon avioliitto ei vastaa kummankaan odotuksia ihanasta rakkaussuhteesta. Kuusivuotiaat kaksostytöt vievät Ainon voimat. Eero on jättänyt naistenmiehen elämän taakseen ja yrittää olla hyvä aviomies. Elämä on tylsää, seksi ei innosta. Ainon unesta alkanut idea itää Eeron hieman lennokkaassa mielessä ja hän alkaa kehitellä avioliiton pelastussuunnitelmaa. Avuksi hän päättää rekrytoida Larin.

Eeron vastaeronnut, onneton opiskelukaveri Lari on päättänyt lopettaa parisuhteiden harrastamisen kokonaan. Kaikki menee naisten kanssa pieleen. Larin kesä on huvennut yhden petollisen naisen pakkomielteiseen ajatteluun ja pyöräilyyn ympäri helteistä Turkua. Lari ei tahdo mukaan Eeron suunnitelmaan, mutta löytää itsensä toteuttamassa kaverinsa fantasiaa. Näinkö käy löperöille miehille, joiden pomokaveri päättää, että nyt repästään jätkät?

Mitä tapahtuu kun modernin elämän kyykyttämä mies alkaa etsiä myyttistä äijää itsestään ja yrittää tehdä vaimonsa eroottisesta fantasiasta totta? Eero ei tyydy vaimon fiilistelemään liian hempeään tarinaan, vaan päättää tehdä romanttisen viikonlopun ”kunnolla”. Ainon uni muuttuu Eeron seikkailukertomukseksi, josta pitää löytyä aggressiivisuutta ja yllätyksiä.

Eero ja Lari tekevät modernin vaimonryöstön, mutta romanttinen viikonloppu vuokramökillä päättyy karmeasti. Sattuma sotkee esikaupunkikuninkaan tielle seudun pohjasakkaa. Kunnon mies ei pystykään suojelemaan vaimoaan.

”Kun miehet alkavat elvyttää vanhoja myyttejä, naisten on paras valmistautua uusiin kyyneliin.”

Tällainenko on suomalainen parisuhde vuonna 2016?

Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan. WSOY 2016.


Parisuhde, kehonkuva ja seksuaalinen hyvinvointi  3

Nuorilla naisilla on eri tutkimuksissa ja kyselyissä todettu olevan jyrkän kriittinen käsitys omasta kehostaan. Huono kehonkuva on yhteydessä elämän mielekkyyteen, seksuaaliterveyteen ja parisuhteen laatuun.

WHO:n mukaan hyvä seksuaaliterveys tarkoittaa paljon muutakin kuin pelkkää hyvää fyysistä suorituskykyä. Emotionaalinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi vaikuttavat seksuaaliterveyteen. Pelkkä toimintahäiriön tai sairauden puuttuminen ei vielä johda hyvään seksielämään.

Seksuaaliterveyden tutkijat halusivat selvittää miten kehonkuva, seksuaalinen toimintakyky ja parisuhde vaikuttavat nuoren naisen seksuaaliterveyteen ja tyytyväisyyteen.

Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä toteutettuun tutkimukseen osallistui 2 685 alle 36-vuotiasta lääketiedettä opiskelevaa naista. He vastasivat anonyymisti netissä seksuaalista toimintakykyä mittaavaan the Female Sexual Function Index FSFI -testiin sekä oman kehon hyväksymistä mittaavaan the Self-Acceptance of the Body Scale -kyselyyn.

Vastaajien piti ilmoittaa ovatko he olleet vakituisessa parisuhteessa viimeisen puolen vuoden aikana. Mikäli olivat, pyydettiin heitä arvioimaan parisuhteen laatua. Oliko kyseessä ihastus, rakkaus, ystävyys vai riitaisa suhde?

Eri osatekijöiden keskinäisten vaikutussuhteiden selvittämiseksi aineisto myllytettiin eri tilastoanalyysien läpi (Spearmanin korrelaatio, Kruskal-Wallis ja varianssianalyysi).

Seksuaalisesti aktiivisten naisten keskuudessa tavallista korkeammat FSFI-tulokset olivat yhteydessä hyvään oman kehon hyväksymiseen ja vakituiseen parisuhteeseen. Parisuhdettaan ihastukseksi tai rakkaudeksi kuvanneet naiset saivat kaikista korkeimmat seksuaalisen toimintakyvyn pisteet.

Sinkkunaiset ja parisuhdettaan ystävyydeksi tai riitaisaksi kuvaavat naiset saivat keskimääräistä matalammat pisteet. Seksuaaliseen hyvinvointiin vaikuttivat sekä oman kehon hyväksyminen että parisuhteen laatu. Tyytyväisyys omaan kehoon taas vaikutti voimakkaasti seksuaaliterveyteen etenkin sinkuilla ja huonossa parisuhteessa olevilla nuorilla naisilla. Ts. oman kehon rakastaminen suojaa huonossa parisuhteessa ja lieventää sinkkuuden mukanaan tuomaa heikompaa seksuaalista tyytyväisyyttä.

Tutkijoiden mukaan tulokset viittaavat siihen, että tarvitaan psykologisia interventioita nuorten naisten kehonkuvan parantamiseksi - ja seksuaaliterveyden ja seksielämän kohentamiseksi. Mistä aloitetaan? Riittävätkö psykologiset interventiot? Pitäisikö myös kulttuurin muuttua?

Stephanie Wallwiener et al.: Sexual Function Is Correlated With Body Image and Partnership Quality in Female University Students. The Journal of Sexual Medicine. October 2016.


Isot häät - hyvä avioliitto

Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan nuorten aikuisten kannattaa elää mahdollisimman konservatiivista elämää, jos he haluavat päästä onnelliseen avioliittoon. Amerikkalaisten avioelämää tutkivan the National Marriage Projectin raportin mukaan kolme tärkeää elämäntapaan liittyvää tekijää johtaa onnellisiin naimakauppoihin.

Denverin yliopiston tekemään tutkimukseen värvättiin vuosina 2007-2008 yli tuhat heterosuhteessa olevaa 18-34 -vuotiasta nuorta aikuista, joiden elämää seurattiin viiden vuoden ajan. 418 tutkittavaa päätyi naimisiin.

Avioliittojen laatua tutkittuaan psykologit Galena K. Rhoades ja Scott M. Stanley tulivat siihen tulokseen, ettei kannata karata kahdestaan naimisiin. Kunnon häät pitäneet parit olivat muita onnellisempia.

Ja mitä isommat häät, sitä parempilaatuinen avioliitto oli palkkiona. Seuraako onni vain rikkaita? Ehei. Tutkijat poissulkivat varallisuuden, koulutuksen, uskonnon, etnisen taustan ym. taustamuuttujien vaikutukset, ja totesivat kunnon kemujen ihan oikeasti ennustavan parempaa avio-onnea.

Ilmeisesti suuren joukon edessä annettu lupaus velvoittaa enemmän kuin salaa naimisiin menneiden kahdenkeskinen sopimus. Toisena selityksenä tutkijat pitivät ison tukijoukon apua, lämpöä ja rakkautta. (Hieman surulliselta tuntuu pienen suvun ja niukan ystäväpiirin omaavien parien kannalta, jos ei edes oma parisuhde tuo onnea elämään.)

Mitä enemmän häslinkiä ja parisuhteita pareilla oli ollut ennen avioliittoa, sitä huonompilaatuinen heidän liittonsa oli. Tutkijat arvelevat runsaiden parisuhdekokemusten vain aiheuttavan liikaa vertailua, ja sen tiedostamista, että jossain saattaa olla vielä parempi vaihtoehto. Paljon sutinaa kokeneet avioparit saattavat myös huonona hetkenä muistella jotakin exää, joka oli sentään tosi hyvä sängyssä.

Mittava kokemus eroista syö myös avio-onnea. Jo monta kertaa parisuhteen päättänyt saattaa pitää avioeroa ihan käypänä vaihtoehtona. Miksi juuri tämä suhde vaatii jatkoa?

Mitä tietoisemmin parit tekivät päätöksiä uusien askelien ottamisesta parisuhteen polulla, sitä onnellisempi oli heidän avioliittonsa. Parit jotka vahingossa ajautuivat asumaan yhdessä, tai tekivät lapsia puolivahingossa, olivat muita onnettomampia. Tutkimuksen mukaan lisääntyminen vasta avioliiton solmimisen jälkeen takaa paremman avio-onnen.

Nuorten aikuisten vapaampi ja kokeilevampi parisuhde-elämä johtaa tämän tutkimuksen mukaan vain huonompiin avioliittoihin. Perinteet kunniaan ja ekan kanssa naimisiin? Olisiko siinä onnen salaisuus?


Pitkän liiton salaisuus  2

Parisuhteeseen kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet. Väestöliiton Parisuhdekeskuksen johtajan Heli Vaarasen mukaan ihmiset kaipaavat aiempaa enemmän mahdollisuuksia itsensä toteuttamiseen.

Odotukset sukupuolirooleittain jaetuista kotitöistä ovat vaihtuneet joustavuuteen. Kumpi tahansa puolisoista voi tarttua kodin ”sotkuisiin töihin”.

Ihmiset haaveilevat edelleen elinikäisestä parisuhdeonnesta, mutta yhä harvemmalla on kestävän liiton mallia lapsuudenkodistaan.

Vaarasen artikkeli ”Mikä pitää pitkät avioliitot koossa ja onnellisina?” käsittelee yhdysvaltalaistutkimuksen päätuloksia pitkän avioliiton onnen avaimista.

Tohtori Alicia Nicoleaun johtamassa tutkimuksessa selvitettiin yli kymmenen vuotta avioliitossa olleiden perheellisten ihmisten omia käsityksiä onnellisesta parisuhteesta. Mikä muu kuin rakkaus, sitoutuminen, kunnioitus, ystävyys ja hyvä vuorovaikutus pitävät yhdessä?

Nicoleau halusi täsmällisemmän selityksen kaunopuheille. Mitä suhteelta vaaditaan käytännössä?

Pareja haastateltiin yhdessä. Tutkimuksessa nousi esiin kolme pääteemaa:

1. Päätökset tehdään yhdessä. Haastateltavat tekivät joko kaikki päätökset yhdessä, tai vähintään isot päätökset ja hankinnat käytiin yhdessä läpi ennen toteuttamista. Kyse ei ole siitä, etteikö päätöksiä tai hankintoja osaisi tehdä yksinkin, vaan tällä johtoryhmän kokouksella haluttiin osoittaa kunnioitusta ja arvostusta toiselle.

2. Molemmat tekevät joustavasti kotitöitä. Rakastavat parit ajattelevat toisen parasta ja jaksamista. Jos kumppani on vaikka myöhempään töissä, tekee ensiksi tullut ruoan valmiiksi jne. Yksi työmatkalta tullut mies kertoi ryhtyvänsä heti kotitöihin, jotta vaimo pääsisi välillä lepäämään.

3. Kummatkin omistavat henkilökohtaista aikaansa parisuhteen hyväksi. Molemmat järjestävät menonsa niin, että parisuhteelle jää aikaa. Parit mm. kertoivat lähtevänsä viikonlopun viettoon yhdessä, ilman lapsia.

Tutkittavien parien käsitys parisuhteen hoitamisen tärkeydestä oli syvällä heidän asenteissaan ja ilmeni selvästi heidän käytöksessään. Yhteinen onni ohjasi ajattelua ja päätöksentekoa. Parit eivät miettineet omaa etuaan, vaan halusivat helpottaa ja auttaa toistensa elämää, jakaa ilot ja taakat. He ymmärsivät olevansa samassa veneessä.

Joustaminen erilaisissa elämäntilanteissa ja vastaantulo olivat tärkeitä asioita. Erityisesti naiset kokevat yksinäisyyttä ja eristyneisyyttä, jos parisuhteesta puuttuu jousto. Tutkimuksen mukaan miehet oppivat joustamaan paremmin, jos vaimo kertoo kärsivänsä parisuhteen joustamattomuudesta esimerkiksi elämäntilanteen muuttuessa.

Onnelliset pariskunnat kokivat olevansa samalla aaltopituudella. Toista ymmärretään usein ilman sanojakin. Toisen tarpeet huomioidaan.

Keskinäinen ymmärrys vahvistaa turvallisuudentunnetta ja parisuhdetta. Jos kokee, ettei toinen ymmärrä, seuraa vallan epätasapaino, jossa epäillään toisen saavan suhteesta itseä enemmän irti.

Vaarasen mukaan parisuhteen priorisointi ja joustavuus ilmenevät juuri jaettuina kotitöinä ja päätöksentekona sekä ajan varaamisena yhdessäoloon.


Tärkeä ensimmäinen vuosi  2

Äiti-lapsi -suhteen tärkeyttä korostettaessa isät ovat jääneet varjoon. Vauvavuoden päätähtien lisäksi tulisi huomioida koko perhe, väittää väitöskirjatutkija Jallu Lindblom.

Tampereen yliopiston psykologian laitoksen tutkimuksessa suomalaisperheitä seurattiin kymmenen vuoden ajan. Raskaus- ja vauva-ajan perheen tyyppi ja kommunikointitavat vaikuttavat lapsen tapaan käsitellä tunneinformaatiota.

”Tutkimukseen osallistui 79 noin 10-vuotiasta lasta neljästä eri perhetyypistä. Heille näytettiin tunnesävyltään myönteisiä kuvia iloisista kasvoista ja uhkaavia kuvia vihaisista kasvoista. Tutkimuksessa käytettiin reaktioaikoihin perustuvaa dot probe -menetelmää, jonka avulla voidaan mitata, suuntaako lapsi tarkkaavuuttaan esitettyjä tunnesävyttyneitä ärsykkeitä kohti vai niistä poispäin. Tämä ilmentää automaattisia ja usein tiedostamattomia tapoja käsitellä tunteita”, kertoo Tampereen yliopiston tiedote.

Niin sanottujen kohesiivisten perheiden lapset suuntasivat tarkkaavuutensa nopeasti uhkaavia ärsykkeitä kohti (mikä on selviytymisen kannalta tärkeää), mutta he osasivat myös parhaiten irrottautua näistä ärsykkeistä. Kohesiiviset perheet ovat sellaisia, jossa vanhemmilla on hyvä parisuhde ja molemmilla on myös läheiset suhteet vauvaan.

Uhkaavien ärsykkeiden herkkää huomioimista pidetään edellytyksenä havaita muiden ihmisten tunnetiloja. Toisaalta kyky irrottautua uhkaavista ärsykkeistä voi olla merkki tehokkaasta kyvystä säädellä omien kielteisten tunnekokemusten viriämistä.

Perheissä joissa pariskunnan välit ovat huonot ja läheisyys on vähäistä, eli ns. etäisissä perheissä, lapsille oli tyypillistä siirtää tarkkaavaisuus ensin uhkaavia ärsykkeitä kohti, mutta sitten pois uhkaavista ärsykkeistä. Lindblomin mukaan tämä liittyy usein automaattisiin pyrkimyksiin estää kielteisiä ja uhkaavaksi koettuja tunnekokemuksia viriämästä. Lapsi on saattanut kehittää taipumuksen säädelläkseen omia tunteitaan riitaisessa ja etäisessä perheympäristössä.

Autoritääristen perheiden lapset olivat hitaita reagoimaan tunneärsykkeisiin.

Yhteenkietoutuneiden perheiden lapset kiinnittävät hitaasti huomionsa uhkaaviin ärsykkeisiin, ja sen sijaan, että hetken kuluttua kääntyisivät pois niistä, jäävät lapset jumittamaan niihin. Yhteenkietoutuvan perheen vanhemmilla on vaikeuksia säilyttää perheen rajat ja luottaa itsenäiseen pärjäämiseensä. Tarkkaavuuden jumittuminen uhkaaviin ärsykkeisiin johtuu yleensä vaikeuksista säädellä negatiivisten tunnekokemusten viriämistä. Lapsi saattaa kehittää tällaisen neuroottisen taipumuksen saadakseen hoivaa ja huomiota turvattomassa ympäristössä.

”Lapset ovat saattaneet kehittää näitä tunteiden säätelystrategioita mukautuakseen perheympäristöjen tunneilmapiiriin. Tämä mukautuminen voi osaltaan selittää lasten myöhempää riskiä esimerkiksi ahdistuneisuushäiriöille ja (heikoille) sosiaalisille taidoille”, kertoo tutkija Jallu Lindblom yliopiston tiedotteessa.

Lindblomin mukaan tutkimus avartaa kiintymysteoreettista käsitystä varhaisen lapsen ja äidin välisen suhteen tärkeydestä. Myös isät tulee huomioida vauvan hyvinvointia tarkastellessa. Parisuhteen ja isyyden laatu vaikuttavat selvästi lapsen hyvinvointiin ja tunne-elämän kehitykseen.

Onko joku yllättynyt näistä tuloksista?

Vauvavuoden koko perhe vaikuttaa lapsen tapaan käsitellä tunteita. Tampereen yliopiston tutkimusuutiset 9.2.2016

Jallu Lindblom, Mikko J Peltola, Mervi Vänskä, Jari K Hietanen, Anu Laakso, Aila Tiitinen, Maija Tulppala, Raija-Leena Punamäki: Early family system types predict children`s emotional attention biases at school age. International Journal of Behavioral Development. December 17, 2015.

Edellinen