20 päivää selvinpäin

Tänäänkin on krapula. No, se ei kaiketi sinänsä ole mikään järin suuri yllätys, kun eilen vielä tasoittelin kolmen päivän ränniä neljällä isolla tuopilla olutta.

Fiilis on kai joskus ollut parempikin, niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vaikka tämä alemmuusfiilis todennäköisesti johtuukin vain alentuneista serotoniinitasoista, jota tuo armoton alkoholin tinttaaminen tunnetusti aiheuttaa. Fyysisestihän olo on vain hiukan väsynyt ja kuten jo tuli todettua, krapulainen.

Jos sitä nyt olisi selvin päin reissuun asti. No, ainakin sitä voisi yrittää. 20 päivää. Ei paha rasti. Ajatusta vaativa kirjoittaminen on edelleenkin melkoinen mahdottomuus. No, huomenna on päivä uusi. Lauantainen viisumien saapuminen toki nosti fiilikset ihan uudelle tasolle, kuten jo tuli todettua.

Taas tietysti voisi avautua henkilökohtaisista fiiliksistä ihmissuhderintamalla, mutta jääkööt. Eilinen treffiseura oli varsin mukavaa, muuta siitä en oikein osaa sanoa. Nyt ei taida pystyä ajattelemaan edes senkään vertaa.