Blogi

Pitikin sitten tänään jo vähän silpasta tota lettiä. Enpä viitsinyt sitten mitään radikaalia muutosta siihen tehdä, ihan vain vetäisin sivuilta ylimääräiset pois, joten keskiosa nyt on suhteessa vielä pidempi. Ehkä voisi kuitenkin tuon värjätä uudestaan kun sivuosan hiukset ovat käytännössä miltei omalla todella tyylikkäällä maantien harmaalla. :D

Ei ole töitä ennen joulun pyhiä ja nyt vain odotellaan. Aattona siis toki on sitten vilskettä, mutta ei siitä nyt enempää. Tässä lähinnä vain pähkäilen, että mikä tulee olemaan lopullinen reittini kohti määränpäätä, eli uudenvuoden bilemestaa Hemppaa. Tai siis siellä kait me ollaan, luotan Nokkoseen :D Se siis, että mitä kautta sinne menen, on vielä melkoinen mysteeri. Pieni reissu ei olekaan nyt yhtään huono idea.

Mutta nyt kun on tylsää ja vain käytännössä pyörittelen peukaloita, aloin miettiä, että josko tälle hiuskuontalolle tekisi jotain radikaalia. Toki mitään taikatemppujahan tälle ei voi tehdä, koska eihän tuo niin järin pitkä ole. Mutta jotain kuitenkin. Perjantaina menen käymään eräällä kaverilla, jolla on koneessa kunnon terät, niin jos keksin jotain typerää. Koska ainahan sen voi sitten ajaa kokonaan pois jos ei miellytä. Kalju on aina varma vaihtoehto :D Ehkä jotain värejäkin voisi hankkia, ei olisi ihan niin väritön uusivuosi :) No, katsellaan.

On ollut melko erikoinen fiilis kohta jo pari päivää. En oikein osaa kuvailla, että mikä se fiilis on lopulta, mutta siihen kuuluu yksi selkeä ajatus kuitenkin, joka on päässäni vellonut. Tavallaan tämä ajatus ei sinällään aiheuta mitään konkreettista, jos ei ihan väkisin sitten tahdo ja miksipä tahtoisin. Kuitenkin se ajatus on se, että en ole laisinkaan varma, että haluaisinkaan edes minkäänlaista ihmissuhdetta nyt.

Siis en ole muuttamassa suunnitelmiani sen suhteen, ettenkö tahtoisi joitakin kiinnostavia ihmisiä tulevaisuudessa tavata, mutta tajusin vain tuossa - eilen varmaankin - sellaisen seikan, että oikeastaan yksineläminen on aika kivaa. En voi millään sanoa, etteikö hieno parisuhde olisi jotain sellaista, mitä takuulla kaipaa, mutta kerta tulevaisuudessa sen saavuttaminen tarkoittaisi taas sitä, että saisi roudata itseään julkisilla transportaatioilla paikasta toiseen vähän väliä, niin houkuttelevuus vain hiipuu.

No, mutta kuten sanoin, niin annan nyt kuitenkin elämälle mahdollisuuden enkä ryhdy selibaattiin. Mutta siis aikamoinen kipinä saa käydä, että alan säätämään mitään vakavaa ihan lähitulevaisuudessa. En lopulta sanonut tätä minkään vuoksi enkä tosiaankaan siksi, että joku sellainen henkilö, joka minusta nyt ehkä olisi kiinnostunut, tätä lukisi ja kuvittelisi, että viestittäisin jotain, ei sinnepäinkään. Jotenkin mulle vain iski hirveä mukavuudenhalu ja se on mukavuutta kun voi keskittyä vain ja ainoastaan itseensä. Mutta siis kuten olen jo pariin kertaan tässäkin tekstissä todennut, niin en ole sulkemassa itseäni minnekään ja etenen todennäköisesti aivan samalla tavoin kuin miten olin ajatellut ihan vielä hetki sittenkin. Kynnys todella ihastua on varmaankin nyt vain vielä korkeampi, kuin mitä se oli aiemmin, jos se nyt ylipäätään on mahdollista.

Toisaalta minusta nyt tuntuu myöskin siltä, että tämä ajatusmalli sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin, koska jos joku saa minut todella suhteeseen, niin silloin senkin on kyllä täytynyt tehdä jotain asian eteen. En nimittäin halua enää yhtä ainutta ihmissuhdetta, joka alkaa sillä tavoin, että toinen vain myötäilee ja minä intopinkeänä ihastun ja kolmen kuukauden kuluttua toinen toteaakin, että eipä muuten nappaa sitten yhtään, mene pois. Jees. Näin on hyvä. Nyt kun vielä tietäisin joulun pyhien ja uudenvuoden suunnitelmat varmuudella, mutta kun en tiedä. Mutta eipä niissä mitään stressattavaa ole, tulee mitä tulee.

Noin värikäs otsikko, kun väsyttää niin, ettei jaksa mitään järin selkokielistä varmaankaan naputella eikä muutoinkaan. No, huomen aamulla saa nukkua pitkään. Saa nähdä miten pitkään, siis nukuttaa. Tilauskanta lähti ihan hyvään vauhtiin tänään päivällä ja edellisvuosien kokemuksella voi helposti sanoa, että se 12 paikkaa on plakkarissa viimeistään ensi sunnuntaina, joten eipä hätiä mitiä.

Mielenkiintoinen työviikko. Sain puhua enemmän englantia kuin varmasti viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä. :D Duunissa oli samassa tilassa muutama vaihto-oppilas yliopistolta ja siinä sivussa tuli sitten haasteltua niitä näitä. Olin melko yllättynyt, että miten hyvä tietämys Suomesta kyseisillä kavereilla oli. Tai itseasiassa en kyllä tiedä, että onko vaihto-oppilas paras sana kuvaamaan heitä, koska olivat kait ns. pysyväisopiskelijoita, eli valmistumiseen asti täällä asuvat tai pidempäänkin. Pari kaveria Intiasta ja yksi Nepalista.

Kieli poskella sitten keskustelin (tai siis kyselin) kaikennäköistä maan ja taivaan väliltä heidän kotimaidensa asioista ja poliittisesta tilanteesta ja yhteiskunnasta ylipäätään. Jos minulle pistää juttukaveriksi jonkin intialaisen, niin mihin muuhunkaan voisi puhe kääntyä kuin heidän yhteiskuntarakenteeseensa ja sen ongelmiin. :D No, ihan antoisaa oli. Tiedän kyllä viikon jutustelun jälkeen niin paljon enemmän kyseisistä maista kuin aiemmin. Vaikka siis tokihan siinä tuli sitten haasteltua myöskin ihan niitä näitä.

Että sellaista. Eipä mulla kait muuta. Ensi viikko menee melko rauhallisesti, kun mulla on vain yksi työpäivä, joten varmaan vähän yritän valmistella joulun pyhien menoja jo etukäteen, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.

Ja mitäs sitten? Ei yhtään mitään. Sunnuntaille asti töitä, enkä sinänsä yhtään valita varsinkin kun viikon viimeisenä päivänä ilmeisesti tulee melko pitkä vuoro. Tuplapalkalla voisin vääntää vaikka vuorokauden putkeen, sen verta perso olen rahalle nyt, kun sitä ei ole.

Mutta mielenkiintoisen tuosta sunnuntaipäivästä tekee se seikka, jonka tajusin juuri äsken. Noin tunti sen jälkeen kun olin käynyt maksamassa lehti-ilmoitukseni. Siis ilmoituksen raittiista autoilevasta joulupukista. :D Jo useampi jouluaatto on vierähtänyt tuon homman parissa ja niin vierähtää tämäkin. Jos omaisin ihan pirusti rahaa, niin varmaan voisin passata moisen homman, mutta edelleenkään en. Kuudesta tunnista kun tienaa sen palttiarallaa 500 euroa miinus kulut, jotka ovat ehkä noin parikymppiä bensoihin ja tosiaan tuo lehti-ilmoitus, eli kymmenen euroa.

Mikä tekee siis tuosta sunnuntaipäivästä mielenkiintoisen on se, että ilmoitus on siis sunnuntain lehdessä. Eipä pälähtänyt hetkeenkään mieleeni, että mulla on se koko päivä töitä. No, pitää varmaan pomolle kiltisti sanoa, että mä voin vaikka duunata kahvitauotkin, jos vaan saan siinä sivussa välillä vastailla luuriin ja ottaa ylös tilauksia :D

Jää tältä viikolta salit kokonaan, kun maanantaina oli vielä ihan selkeästi krapula ja vaikka toki olo onkin ihan normalisoitunut, niin päätin sitten vain pitää vähän lepotaukoa treenaamisesta varsinkin kun tuossa duunissa saa seisoa niin pirun paljon, että selkä vähän tuppaa välillä avautumaan. Maanantaina sitten taas ja myöskin voi sitten alkaa pohtimaan joulun pyhien aktiviteetteja. Ne kun ovat vielä ihan auki. Itseäni kyllä kiinnostaisi mieluusti hävitä tältä paikkakunnalta jonnekin, mutta katsotaan nyt. Täällä oleminen kun takuulla tietää sitä, että varmasti kaverini kanssa tissuteltaisiin koko pyhäsuma ja se ei oikein nyt kiinnostaisi. On minulla ideoita kyllä, mutta se onkin kiinni ihan toisista ihmisistä. No, aika näyttää.

Olen nyt viimeisen kahden päivän aikana kaksi kertaa saanut päähäni, että miten minä tämän seuraavan tekstin aion kirjoittaa, mutta molemmilla kerroilla se on tapahtunut keskellä yötä ja aamulla herätessäni älyn pilkahduksistani ei ole ollut enää tietoakaan. Joten kokeillaanpa nyt ihan vain näin, että kirjoitan mitä mieleeni juolahtaa. Siten yleensä syntyy sentään jotain, joskin en sitten tiedä, että onko tässäkään päätä taikka häntää. Tai siis, tässä ei varmasti ole päätä eikä häntää. Kuitenkin tahtoisin niin kovasti purkaa ajatukseni tänne, koska tunnen sen vain nyt niin tarpeelliseksi.

En ole viime aikoina juurikaan puhunut tunne-elämästäni ylipäätään saatikka mistään yksittäisistä ihmissuhteista, enkä ylipäätänsäkään tahdo alkaa ruotimaan mitään yksittäisiä tapauksia julkisesti, enkä nytkään siis tee niin. Kuitenkin jotain olisi sanottava, koska sanottava vain nyt on. Joskus viime kesäkuussa kirjoitin kirjoituksen siitä, millä tavoin määrittelisin tunne-elämän positiivisia ilmaisuja, kuten sanoja rakkaus ja välittäminen ja niin edelleen. Eilen kirjoitin väsyksissä, että olen saanut yllättävän monta jonkinasteista lähestymistä niin sanotusti romanttisessa mielessä, jos asian voisi niin ilmaista.

Joskus on tullut sanottua, että vaikkapa rakkaus on vain kemiallisia reaktioita aivoissa, jotka ovat muokkaantuneet muotoonsa evoluution myötä. Se on jokin reaktio, joka on syntynyt, koska eläinten (joihin ihminenkin tietysti siis kuuluu) pitää selvitä luonnossa ja pystyä turvaamaan lajinsa säilyminen. Täten eläimille on kehittynyt suojelu- ja puolustusvaisto ja niitä vaistoja jossain määrin voisi yhdistää ihmisten suuressa älyssään, puhe- ja kirjoitustaidon kehityttyä, keksimällä sanalla rakkaus. Toki siis noita sanoja on monia muitakin, mutta siis kun yksi yksilö tuntee jonkin asian itselleen äärimmäisen tärkeäksi, puolustaisi se sitä miltei keinolla millä hyvänsä. Tätä seikkaa siis kutsutaan rakkaudeksi, vaikka kyseessä siis onkin vain miljoonien vuosien kuluessa syntynyt aivoissa tapahtuva reaktio, jota ei noin periaatteessa kait voi kovin helposti selittää, että miksi niin tapahtuu. Niin vain tapahtuu.

Hormonit luovat ihmiselle ja kaikille muillekin eläinlajeille lisääntymisvietin. Ihminenhän on kaiketi ainoa eläin, joka on ympärivuotisesti kiimassa. Muilla lajeillahan on niin kutsuttu kiima-aika. En osaa sanoa, että mistä se johtuu, että ihmisellä se on päällä jatkuvasti. Todennäköisesti jotkin biologit ovat tälle seikalle luoneet jotain selityksiä, mutta voisi ihan maalaisjärjellä ajatella, että mitään täysin vedenpitävää empiiristä selitystä kyseiselle seikalle ei ole olemassa. Mutta oli miten oli, niin näin kuitenkin on. Sitten kun ihminen on viimeisten vuosisatojen aikana taas kehittynyt lisää ja lisää, niin ollaan tultu tilanteeseen, jossa on huomattu, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät suoranaisesti tahdo lisääntyä. Siis varmasti miltei kaikilla ihmislajin edustajilla on jatkuva tarve harjoittaa sukupuoliyhteyttä, mutta sitä lopputulosta, joka siitä normaalisti syntyy, niin sitä eivät kaikki toivo. Enkä kait kovin vahvasti toivo minäkään.

Ihmisellä on siis tunteet ja kyllähän tänä päivänä on jo todettu, että niin on eläimilläkin, joskin kaikilta muilta eläinlajeilta puuttuu eräs merkittävä tekijä aivotoiminnastaan ihmiseen verrattuna; mielikuvitus. Tämän myötähän siis myöskin ihminen luo monenlaisia rajoituksia käytökselleen, toisin kuin muut eläinlajit. Mikään muu eläinlaji ei kaiketi ymmärrä käsitteitä etiikka tai moraali eivätkä ne myöskään pysty ajattelemaan asioita tulevaisuuteen, vaan elävät vain tässä hetkessä. Ihminen ei elä ainoastaan tässä hetkessä. Joskus sitä nimittäin vain toivoisi, että niin olisi. Mutta tietysti jos niin olisi, niin silloin ei ihminen olisi pystynyt luomaan sen kaltaista yhteiskuntaa kuin nyt, koska ennakointi on se seikka, joka on tehnyt ihmisestä muita eläimiä huomattavasti kehittyneemmän. Tyhmempikin lajimme edustaja ymmärtää, että ennakointi on seikka, jolla ehkäistään paljonkin tulevia asioita. Siihen ylivoimamme eläinkunnassa perustuu, ehkäisyyn. Ja siis nyt ihminen ehkäisee itsensä sikiämistäkin. On ehkäissyt jo vuosikymmeniä.

Olen pitkin kesää ja syksyä pohdiskellut sitä, mitä minä elämältäni haluan ja minun pitäisi osata ennakoida paljon asioita. Niin kyllä osaankin tehdä, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Kuitenkaan en koskaan osaa ennakoida sitä, että milloin minulle tullaan sanomaan, että minusta ollaan kiinnostuneita. Ja varsinkaan en osaa ennakoida sitä, että niitä ihmisiä olisi monta. Ja kun sellainen tilanne tulee, niin menen aivan sekaisin ja siis sekaisin nyt olen. Pitäisikö minun osata jollain tapaa ennalta ehkäistä tämän kaltaisia tilanteita? No ei varmaankaan, koska tiedän, että kaltaisessani tilanteessa olevalle ihmiselle jotkin toiset voisivat olla vaikkapa kateellisiakin. Mutta kun en tunne nyt tällä hetkellä missään määrin oloani helpottuneeksi. Vain ahdistuneeksi.

Minun pitäisi tehdä jotain päätöksiä ja pitäisi vielä yrittää kommunikoidakin näiden ihmisten kanssa, joista varsinkin yhdestä kyllä pidän melko paljonkin. Kuitenkaan en ole yhtään varma siitä, että yksikään nyt minuun kiinnostuksensa ilmaisseista ihmisistä olisi ihan takuuvarmasti sellainen, että tahtoisin jotain pysyvää. Vaikka toisaalta en sitä voikaan tietää, ennen kuin todella otan selvää ja tokihan niin aion tehdä. Mutta kun minua vain nyt niin ahdistaa. Miten ihmeessä nyt niin voi olla?

Ihminen kun on eläin ja monesti eläinkunnassa vahvat selviytyvät, kuten evoluutioteorian mukaan on tapana, niin minun nyt kait pitäisi vain pystyä jollain tapaa karjahtamaan ja ottamaan niin sanotusti härkää sarvista, koska urosten tehtävä on sellainen. Mutta onko ihminen sitten vain jo mennyt senkin eläinten perusluonteenpiirteen yli? En minä ole mikään alfauros joka osaa tehdä kaiken aina oikein ja vetää puoleensa laumaa naaraita päivästä toiseen. Olen lopulta melko pidättyväinen ihminen, vaikkeivät sitä jotkut ehkä uskoisikaan. Ei perkele. Jos joku tänne asti luki, niin voi anteeksi, että tuli varmaankin ihan turha reissu.

Ja nyt lupaan, että en puhu tästä asiasta ihan hetkeen. Jaa mistä asiasta? Eihän tässä kait ollut mitään asiaa. No ei niin.

Josko mun unirytmi jo nyt olisi päässyt uomiinsa. Vedin äsken 45:n minuutin "päikkärit" ja nyt on sopivan väsynyt olo, mutta ei sellainen, että simahdan näppikselle, joka oli siis ennen tuota unihetkeä. Todennäköisesti saan jonkin ajan päästä kuitenkin ihan hyvin unta, taas herätäkseni töihin 5:25. Salille en ole mennyt ja en kyllä ole ihan varma, että menenkö koko viikkona, varsinkin kun salikortti menee juuri umpeen, niin voisin senkin uusia vasta ensi viikon alussa. No, saas nyt nähdä.

Kaikenlaista on pyörinyt päässä siis silloin reissun päällä ja sen jälkeenkin ja tänäänkin mietin asioita ja päähäni pälähti toinen toistaan kummempia ajatuksia tulevaisuuteni suhteen. Eräs ajatus houkutteli melko voimakkaasti, se koski muuttamista. No, saas nyt nähdä. Tulin vain tänään jotenkin sen kaltaiseen tulokseen, että olisin melko valmis muuttamaan jonnekin toisaalle jos vain olosuhteet sen jollain tapaa sallisivat. No, sehän nyt ei ole noin yksinkertainen juttu tosiaankaan, mutta pitää kyllä tosiaan ajatella asiaa. Mikäänhän ei minua kovin suoraan tänne sido, mutta tiettyjä käytännön seikkoja on toki, jotka eivät tee ajatuksesta aivan toteuttamiskelpoista tuosta vain.

Jännä juttu, miten tämä nyt tuli mieleeni ja tosiaan miksi pohdiskelin ja maistelin sitä fiilistä, mitä siitä syntyisi, juuri nyt. Siihen on varmasti syynsä, mutta niistä joskus toiste. Muuten en sano mitään muuta kuin sen, että mulla hajoo polla. Miksi ihmisen pitää olla kerralla täysin yksin pitkiä tovia ilman minkään sortin yhteydenottoja ja sitten kun kerrankin joku tosiaan ilmaisee allekirjoittaneeseen kiinnostuksensa, ropisee niitä ihmisiä ei yhtä, ei kahta, eikä edes kolmea vaan neljä! Ja naurakaa vaan, että onpas siinä jätkällä tosi kova kohtalo. Mua kun ei naurata yhtään, kun pää on ihan sekaisin.

Ja olisi vaikka mitä muutakin sanottavaa, mutta nyt ei vain taida jaksaa. Perkele mulla hajoaa pää ja kunhan on ensi maanantai, jolloin mulla on seuraavan kerran päivä ilman töitä, mä taidan tosiaan nukkua. Meinasin ensin sanoa, että vedän perseet, mutta vaikka mulla tosiaan onkin se kastemadon muisti alkoholin juonnin suhteen, niin nyt kyllä pidän kiinni sanoistani ja en kyllä ota yhtään tippaa ennen joulun pyhiä ja toivottavasti en liiemmin silloinkaan.

Luulin, etten saa tänäkään vuonna yhtä ainutta joululahjaa, mutta sain kuin sainkin! Tänään aamulla kuulin radiosta itseäni ilahduttavan uutisen. Energiayhtiö - ja myöskin pörssiyhtiö - Fortum antaa minulle ja monelle muullekin suomalaiselle joululahjan. Olin niin onnellinen. Sähkölasku on paljon normaalia pienempi ja sekös tuntuu mukavalta.

Syy Fortumin äkilliseen heltymiseen löytyi myöskin uutisesta. Energiamarkkinavirasto on aikanaan asettanut kohtuullisen tuoton rajan sähkönsiirtomaksuille. Eli toisin sanoen virasto kertoo Fortumille, että miten paljon se saa milloinkin takoa itselleen rahaa asialla, jossa sillä on monopoliasema monin paikoin maatamme. Energian hintaa kun toki saa kilpailuttaa, mutta energian siirtomaksua ei.

Fortum oli laskelmiensa mukaan vuoden 2006 lopulla ylittänyt kohtuullisen tuoton rajan kymmenellä miljoonalla eurolla, joten nyt se sitten tasoittaa lukemat jättämällä perimättä joulukuulta maksut kokonaan. Perin joviaalia. Kyllä se Lilius on sitten reilu jätkä. Niin ja muistakaa, että kuten jo totesin, kyseessä on siis pörssiyhtiö. Pörssiyhtiöillä on nykyään noita optio-ohjelmia ja jokainenhan varmasti muistaa kohutun Fortumin optio-ohjelman. Noh, tokihan sitä pitää pörssiyhtiön johtajalle maksaa kunnon korvaus yhtiön johtamisesta, jolla on osassa toimintojaan täysi monopoliasema. Mitenhän hitossa tuosta lafkasta muuten sitten oikein tuli pörssiyhtiö? No, miettikääpä sitä.

Eipä mitään, minä lähden paistelemaan jauhelihapihvejä, kun ei tarvitse nyt edes maksaa kuin vain pelkästä sähköstä. Fortum hyvää hyvyyttään siirtää sen minulle ihan ilmaiseksi!

Piti oikein tarkistaa, että puhuvatko journalistit nyt ihan höpöjä, mutta ihan totuuden sanoja sylkivät eetteriin. Olen niin iloinen nyt.

http://www.yle.fi/uutiset/haku.php?action=page&id=267254&search=fortum

Krapula, päivän sana.

Ei enää niin järin paha, mutta musta kuitenkin tuntuu vähän siltä, että tarvitsen vielä yhdet yöunet, ennen kuin pystyn jäsentelemään mitään aatoksiani järkevästi ruudulle, siis jos se ylipäätään koskaan on mahdollista. Mulle viikonloppuna kerrottiin, että mun pitäisi oppia referoimaan tekstejäni. Perkeleen luopiot! :P

Olo on vähän kuin olisi hakannut päätä johonkin lastulevyyn. Koskee ja ahdistaa, koska moinen hakkaaminen on aina ihan oma valinta. Fyysisesti ei ehkä sitten niinkään, mutta henkisesti kyllä. Se, että mistä moinen johtuu, on toki hyvin monimutkainen juttu. Osansa on tietysti ihan puhtaasti vain sillä seikalla, että tulipa tuossa juuri pidettyä itsensä tasaisessa humalatilassa sen vajaat kolme vuorokautta ja tunnetusti ainakin itselläni krapulassa fiilikset aina heittelevät melkoisesti. Mutta siis ei fiilis lopulta nyt niin järin paha ole, koska tiedostan sen, että tämä morkkis on ihan puhdasta kemiallista jälkitilaa. Bileet kun nimittäin olivat kerrassaan loistava, ihan loppuun asti, joskin vähän ne painuivat sitten hieman överiksi meidän kolmen päivän viinahuuruisen huumorin myötä ja siihen voitaisiinkin sitten tulla seuraavaksi.

Niin, siis sain hiukan kyselyjä siitä, että mikä on henkilökohtainen suhteeni Nokkoseen ja vastataan nyt sitten, että hyviä ystäviä me ollaan. Herranjestas kun taas oli ehkä vuoden älynväläys vääntää vitsiä moisesta jutusta. Me perkeleen huomiohuoraajat. No mutta, kelaa siitä sitten kuka mitä kelaa, niin meillä oli kuitenkin ihan pirun hauskaa. :) Joten eipä siitä nyt sen enempää. Kiitos ja anteeksi.

Torstaina tosiaan mentiin laivalle ja monia tapahtuneita juttuja on varmaan melko turha alkaa tässä erittelemään. Alkoholia kului yllättäen runsaanlaisesti ja hyvin tuli syötyä. Ainoa seikka, mikä toden teolla jäi harmittamaan oli se, että niin monen ihmisen kanssa jäi keskustelematta kokonaan, joita olisin tahtonut hieman jututtaa. Omat bileeni jäivätkin melko lailla meidän hytin asujien neljän hengen sompailuksi, joskin muutama cityläinen toki kävi silloin tällöin liittymässä remmiin. Ei tähän nyt varmaankaan tarvinne alkaa mitään listaa henkilöistä kirjoittaa, keiden kanssa juttelin, itsepä tietävät ja kiitos kaikille vain hyvästä seurasta. Kuvia odotellessa ja niin poispäin. Niin no se toki hiukan jäi harmittamaan, kun tosiaan sitten olivatkin päättäneet pitää laivan saunaosaston suljettuna poismenomatkan aikana.

Eilen kun laivalta päästiin pois niin suunnistettiin Nokkosen kanssa Sporttiin ja siitähän ne bileet sitten jatkuivat. Paikalle saapui myös muutamia cityläisiä. Hyvä vanha kaverini vaimonsa kera saapui myös paikalle ja heidän kämpälleen sittemmin myös päädyimme yöpymään, kunhan ensin oltiin kierretty jokin karaokebaari Helsingin keskustassa, nimeä en muista, sekä eräs Kallion laaturäkälä. Pilkku puoli kahdelta ja nukkumaan. Aamulla oli niin freesi olo, että ei mitään rajaa. Neljältä junaan ja kävin syömässä oloa hiukan parantavaa rasvaista pikaruokaa ja äsken suihkun kautta matkan liat pois ja nyt ollaan siis tässä. Huomen aamulla kuudelta töihin. Kiinnostaa ihan kympillä.

Tähän perään voisi kait todeta, että kuten jo tuossa jokunen aika aiemmin kirjoitin siitä, että aina kun lähden pois kotimaisemista, alkaa ajatukseni kulkea. Nyt kävi tietysti aivan samalla tavoin. En oikein osaa sitä sanoa, että mikä siinä on, kun maisemat ovat jotain aivan toisia kuin normaalisti totutut, niin sitä vain alkaa miettimään paljon asioita. Niitä asioita en ole vielä ihan täysin saanut järjestykseen, joten en niitä nyt sitten tähän sen enempää kirjoita, mutta varmasti kunhan nyt saan edes kunnolla nukutuksi niin, että ei ole näin hirveä horkka. Jopa sitten jo huomenna.