Blogi

Mulla on tunti luppoaikaa niin ajattelin raportoida blogiin sen verran, että on ollut kivaa :)

Ei mulla muuta just nyt.

Niin paitsi, että mä taidankin lähteä himaan vasta maanantaina kun ei mulla vielä maanantaina alakaan duunit. En juurikaan valita. :)

Se olen minä. Juu'u.

Onko nyt hyvä fiilis? On.

Kesä, loma, duunit vasta ens viikolla, näen ihmistä jota tässä on kovasti odoteltu, ensimmäistä kertaa kolmeen viikkoon.

Ford Fairlanen sanoin "You gotta admit, those are pretty good reasons."

Mä meen kohta ja nähdään ens viikolla. :)

Koittakaa pitää lafka pystyssä sen aikaa.

Tuo sunnuntain jälkeen yleensä masentavin päivä. Sunnuntai siksi on yleensä masentava, että tietää seuraavana päivänä olevan taas arki. Maanantait eivät yleensä niin paljon enää vituta kun homma on jo prosessissa. Se arki siis.

No nyt ei masenna kun ulkona paistaa aurinkokin ja on kohtuullisen lämmintä. Ja mikä parasta, huomenna alkaa mun kesä!! Eli on kohtuuhyvä maanantai. Ehkä parempi kuin aikoihin.

Joo ei mulla muuta tähän nyt. Hyvää maanantaita vaan kaikille.

Tänään Suomi pelaa lätkän maailmanmestaruudesta toisin kuin olisin uskonut. Voitto Venäjästä oli kyllä jotain mihin en toden totta uskonut. Mutta en uskonut siihen ihan reaalisten odotusarvojen perusteella, en siksi, että olisin perussuomalainen(opp.) joka on aina ensin sitä mieltä, että eihän tästä tule ikinä mitään ja toivottavasti edes ruotsalaiset häviäisivät niin ei meitäkään niin paljon sitten häviö vituta. Ennen kisoja kirjoitin, että se nyt on se ja sama miten näissä peleissä käy kun noita mm-kisoja pelataan joka vuosi ja lajikin nyt on maailmanlaajuisesti vähän mitä on. No, tavallaan olen sitä mieltä edelleen, mutta olisihan se hienoa jos voitto tulisi.

Vuonna -95 kun Suomi on sen ainoan kerran voittanut maailmanmestaruuden, oli maamme melko erilaisessa tilassa. Kansa rypi pankkikriisin jälkitilassa ja yleisessä lamassa. Työttömyys oli aivan ennenkuulumattomissa lukemissa. Silti lätkää katsottiin ihan haltioituneena. Olihan siinä vihdoin ja viimein alettu pärjätä ihan todella. On sanottu, että jääkiekon maailmanmestaruuden voittaminen nosti kansallista itsetuntoa ja identiteetti muuttui pysyvästi. Voi olla.

Mutta entäs nyt. Ihmiset ovat tottuneet siihen, että Suomi voittaa lätkässä. Vaikka ei todellisuudessa olekaan "voittanut" mitään sitten sen vuoden 1995. Hopeaa on vaikka millä mitalla ja pari pronssiakin. Ja missä tilassa on maamme nyt? Taloudellinen noususuhdanne on jatkunut jo pitkään ja prosentuaalisesti porukka seuraa varmuudella tänä iltana peliä huomattavan erilaisissa puitteissa kuin 12 vuotta sitten. Jos voitto tulee niin skumppa virtaa varmasti monessa ravintolassa ja on televisiotkin vähän eri kaliiberia kuin silloin jo ihan suhteellisestikin vaikka tekninen kehitys nyt yleismaailmallisesti toki aina ottaa aimo harppauksia eteenpäin.

Joskus kun katselin jotain vanhoja tallenteita Suomen voitonjuhlista edellisekerralta niin on kait tämä maa vähän muuttunut. Nyt vain enää tarvittaisiin se pieni muutos, että uskottaisiin siihen, että on vain voitettavaa eikä aina hävittävää, kuten on jo joissain keskusteluissa puhuttu. Suomalaisilla kun tuntuu olevan joku kummallinen mentaliteetti vieläkin valloillaan, että "kunhan nyt ei hävittäisi".

Kun pitäisi olla myöskin mentaliteetti siihen, että häviäminenkin on sallittua vaikka sitä pitääkin vihata.

Mä aikanaan kävin pitkät keskustelut psykotädin kanssa siitä, että mun pitäisi enemmän huolehtia omista asioistani ja yleensäkin itsestäni eikä vaan muista. Melko pitkälle ollaan tultu muutoksessa mun ajatuksissa siitä, mitä olin joskus 17-19-vuotiaana.

Mitä? Nyt joku keskusteluja lukeva kuvittelee ensimmäisenä, että mitä se jätkä oikein sekoilee. Sehän on yksi narsismin ja itseriittoisuuden ilmentymä. No kun eihän se nyt todellisuudessa ole ollenkaan niin ja joskus tuntuu siltä, että mua ei aina ihan käsitetä oikein joka toki voi olla myöskin ihan oma vika kun minähän ne tekstit sinne kuitenkin kirjoitan eikä se Pertti mun kolmas sivupersoona vaikka niin eilen väitinkin.

Eilen itseasiassa sain hyvät naurut yhdestä käsityksestä, mutta siitä mä en tänne viitsi kirjoittaa sen enempää. Sanotaan nyt vaikka vain, että mä en seurustele naisen kehon kanssa vaikka joskus jotain ulkonäkökriittisiä kommentteja heittelisinkin keskusteluihin. No se siitä. :)

Mutta siis siitä huolehtimisesta. Aikanaan kun mun vanhemmat erosivat ja faija oli ihan poissa tolaltaan niin mä vielä lukiossa ollessani päivästä toiseen vain kelasin, että hyppääköhän se painot jalassa Saimaaseen. No ei hypännyt, onneksi ja nykyään se nyt on aika ok vaikka viinaa se voisi ottaa vähän hillitymmin. Siitäkin mä olen ollut huolissani ja toki sitten muidenkin perheenjäsenten osalta. Mulla on niin hyvin tuohon kuningas alkoholiin suhtautuva perhe. Viidestä perheenjäsenestä kolme on alkoholisteja ja suvussa tuota muutenkin näyttäisi riittävän. Eno ja yksi sedistä makaa jo kasvamassa koiranputkea tuon aineen vuoksi. Teini-ikäisenä käytin useammankin hetken sen pohtimiseen, että tuleeko musta joku päivä alkoholisti. No sinänsä ihan hyvä, että pohdin koska kyllä se on vaikuttanut mun asenteisiin aika paljon, että tein tiettyjä johtopäätöksiä.

Mä olen nykyäänkin huolissani ihmisistä ja eräästä läheiseksi tuntemastani ihmisestä myös perheenjäsenten lisäksi. Myös olen huolissani siskosta ja siskon avomiehestä vaikka asiat nyt toki ovatkin jo melko hyvin kun sydän on siirretty ja mies jo jalkeillakin. Mutta pitkä prosessi se on kuitenkin vielä heilläkin edessään. Olen siis kyllä oppinut olemaan vähän vähemmän huolissani, mutta tietynlainen ajatusmaailma mussa tuon asian suhteen aina tulee pysymään. En mä sille mitään voi, että mä kelaan välillä aika paljonkin sitä, että mitä mulle tärkeille ihmisille tapahtuu. Ja pahinta on jos mä en tiedä, että missä mennään. Se on raastavaa. No nyt mä suunnilleen tiedän joskin eräs asia on vielä vähän pimennossa, mutta onneksi sekin kyllä selviää varmasti melko pian.

Se miksi psykotäti sanoi, että pitäisi enemmän ajatella itseään, on se, että on vaan pakko. Ei itsestä ole mitään hyötyä enää kellekään jos oman pään hoitaminen jää täysin nolliin. Siksipä osaan kyllä nykyään ajatella itseäni ja myöskin joskus vain antaa aikaa omille aatoksille.

Arkiviikko takana ja melkolailla kummallinen sellainen. Tunnetilat ovat kyllä vetäneet ihan kunnon siksakkia. No enpä jaksa tässä nyt alkaa puimaan sitä, että miksi, mutta ompahan kuitenkin. Osansa on kyllä tällä hienolla "yhteisölläkin" siinä.

Mitähän viikonloppuun? Ei oikein mitään. Huomenne lätkäsemit ja euroviisujen finaalit. Ja sunnuntaina mitalipelit lätkässä. Ensi viikkoa odotellessa.

Päätä särki tänään kun olin hiukan liian pitkään ilmeisesti ulkona ilman laseja. No pari tonnista panadolia helpotti ja nyt taas elämä hymyilee. City ei hymyilytä. Tää on kyllä nykyään ihan kuollut mesta keskustelujen osalta joskin kyllä sentäs on muutamat skeidat ehkä vähemmän puitavana kuin vielä tuossa alkuviikosta mikä osaltaan nostikin hiukan tuota ärsytysmittaria.

Joo, kaitpa mä nyt sitten käytän niitä hymiöitä jos niikseen tulee. Joskus vaan tuntuu, että niitä on "pakko" käyttää kun muuten hommasta tulee vaan härkänen. No se siitä.

Hyvää viikonloppua kaikille, en ole ihan hetkeen odottanut näin paljon, että viikonloppu menisi mahdollisimman nopeasti. Onneksi on sentäs jotain ohjelmaa.

Katselin eilen euroviisuja. En siksi, että itse viisut olisivat kiinnostaneet vaan siksi, että kiinnosti nähdä, mitä tosiaan Suomesta maailmalle näissä paljon puhutuissa "postikorteissa" oikein puffataan.

Kuten mulle eilen sanottiin, että missään ei kuule niin paskaa musiikkia kuin euroviisuissa. No, se kyllä pitää osittain paikkansa vaikka aina sentäs joku ihan säällinenkin ralli väliin mahtuu, mutta kyllä oli biisit paskoja, siitä ei pääse mihinkään. Ajattelin, että Pakarisen biisi olisi ihan keskinkertainen rokkipläjäys, mutta noiden kansantanhujen jälkeen pisteet nousivat minun silmissäni ihan huomattavasti.

Olin käymässä nukkumaan jo ennen loppua, mutta päätin kuitenkin sinnitellä siihen asti, että näin ennen tulosjulkistusta tulevan välishown, mielenkiinnosta myös, että mitähän suomalaiset ovat saaneet aikaiseksi näyttää kulttuuristamme. Show oli ihan hyvä, pakko myöntää. Ja Marzi Nyman kitaroineen näiden kalevalan tyttöjen ja poikien seassa oli kyllä oikein osuva veto. Esityksessä oli oikeasti mielestäni fiilistä.

Mitä tulee noihin postikortteihin niin alkuun ajattelin, että hitto, tätäkö tää nyt on, mutta sitten ajattelin, että niinhän se on. Tuotahan se Suomi kait on ja mitäpä muutakaan sitä näyttämään ja pitäisi olla vain ylpeä kansallismaisemistamme ja lopulta olinkin. Eräs pläjäys, missä paineltiin moottorikelkalla tuhatta ja sataa lumen keskellä ja autiotuvalle saapuessaan kypärän ottaa päästä keski-iän ylittänyt mamma. No, hiukan hymähdin, että tokkopa täti itse ajoi kelkkaa, mutta en sitten tiedä, mitä joku kreikkalainen olisi asiasta ajatellut. Mielenkiintoisia nyansseja noissa jutuissa tosiaan siis oli eivätkä nekään olleet huonommin tehtyjä.

Eli siis biisit eivät minulle jääneet mieleen, joskin oliko se nyt Turkin kappale, mikä oli kyllä sellaista tuubaa, että olisi voinut kuvitella Suomen tehneen vastaavan biisin joskus vuonna -81. Muuten showsta jäi mieleen kyllä ihan hyvä toteutus ja tosiaan ne itseäni paljon kiinnostaneet suomipuffit. Sanoin viime viikolla, että kun Pakarinen pääsee suoraan finaaliin Lordin viime vuoden voiton myötä niin eipähän sitäkään herkkua, että finaalissa oltaisiin, tarvitse sitten taas hetkeen katsella, mutta eilisten biisien jälkeen en olisi siitä enää niinkään varma. Suomen biisi on kyllä tuossa listassa yllättävänkin ok. Koska oikeasti hienoja biisejä siellä nyt ei ole kyllä ainuttakaan.

Nuo entisen Jugoslavian alueen valtiot ja muut vastaavat nyt aina pärjäävät kohtalaisesti vaikka olis mitä tanhua lavalla kun naapurimaita, jotka äänestävät ristiin, on niin pirusti. Vai mitä sanoisitte, että Euroviisuissa olisi äänestämässä nyt Kanta-Häme ja Pirkanmaa toisiaan ja Kymenlaakso ja Etelä-Karjala antaisivat toisilleen 12 pistettä. No se siitä. Sama tuo minulle tosiaan kun nämä ovat todennäköisesti pitkään aikaan ainoat Euroviisut, mitä todella katson ja sekin johtuu siis vain siitä, että ne järjestetään Suomessa ja minua kiinnostaa suomalaisen markkinointikoneiston toimivuus.

Onneksi lauantaina tulee sentäs lätkää.

Paskanmarjat. Eiköhän täällä nyt ole jo sanottu kaikki mitä tarvitaan.

Mä lähden katsomaan lätkää, jos vaikka vähän helpottaisi tähän vitutukseen.

Huvittaa tämä meidän hallituksen työpolitiikka.

100k uutta työpaikkaa hallituskauden aikana. Joo, okei kova tavoite, myöntää Pekkarisen Mauri tupeeineen ihan avoimesti, mutta mahdollinen. Juu on.

Mutta millä keinoin? Kesä tulee!! Jeee!! Kaupat ovat sunnuntaisin auki. No mitä linjaa ministeriö? Ei kauppojen sunnuntaiaukioloja läpi vuoden. No sillähän niitä työpaikkoja saadaan.

Joo, ympärivuotinen kauppojen sunnuntaiaukiolo nostaa hintoja kaupoissa. Se nyt on ihan selvä. Jostain ne sunnuntaipalkkojen kustannuksetkin on revittävä, mutta silti ihmiset ihan onnessaan ryntäilisivät talvisinkin Prismoissa ja pienemmissäkin puljuissa. Ja yksi myyntipäivä lisää tarvetta työntekijöille ja täten vetäisi aina pois porukkaa kortistosta. Se nyt on vain ihan kylmä fakta. Inflaatioon se toki vaikuttaisi juuri hintojen nousun myötä, mutta kun pointti on se, että se vähentää hukkaosaa eli sitä, mikä nyt pyörii työkkärissä ja se on tärkeintä.

Mutta ei. Eihän me kun olisihan se nyt ihan uskomatonta, että sunnuntaisin kaupat olisivat auki ja mitä ihmiset sitten tekisivät kun ei ole enää vapaapäiviä milloinkaan. No sanon kyllä niille ministeriön henkilöille, jotka tuota pohtivat, että kummasti sitä jengiä vain riittää sinne kauppojen kassoille sunnuntaisin kun liksa on 100% yli normin.

Ehkä minen tajua sitten mistään mitään, mutta on tuo politiikan tekeminen niin helvetin jäykkää, siitä ei pääse mihinkään.

Mulla on tenttiviikot meneillään ja pää on ihan sekaisin. Ja se ei nyt kyllä johdu niistä tenteistä vaan siitä, että on vaan kivaa kun on jotain mitä odottaa, vai pitäisikö sanoa, että joku jota odottaa. ;) Tämä odotus nyt kyllä hiukan sekoittaa mun ajatuksia vähän väliä ja päivärytmeihinkin se tuntuu jo purevan, mutta mä en valita. Jos joku homma nyt menee tämän asian pohtimisessa puihin siinä sivussa, niin kyllä ne hoituvat vielä. Ensi syksyllä heti kesän jälkeen voi uusia tenttejä jos joku nyt kyrvähtäisikin. Nyt on vaan niin hyvä fiilis! :) Mä vaan nyt niin kovasti odotan, että alkaisi kesä ja työt niin voisi paljon helpommin vain paneutua itse elämiseen edes sen kesän verran. No onneksi mä saan vähän helpotusta tilanteeseen piakkoin. Tiistaina on viimeinen tentti ja sitten mä juoksen. :) Joo, oli ihan pakko, nyt vaan hymyilyttää niin pirusti.